Maailmanpolitiikassa merkittäviä tapahtumia oli republikaanisen Ronald Reaganin valinta 1981 Yhdysvaltain presidentiksi ja hänen johdollaan toteutettu voimakas Yhdysvaltojen asevarustelupolitiikka, joka osaltaan vaikutti Neuvostoliitonhajoamiseen ja poliittisten muurien murtumiseen. Reaganin seuraajaksi tuli tammikuussa 1989 koko hänen presidenttikautensa ajan varapresidenttinä toiminut George Bush.[1] Vuoden 1984 presidentinvaalissa Reaganin haastajana oli demokraattien Walter Mondale. Mondalen varapresidenttiehdokkaakseen valitsema Geraldine Ferraro oli Yhdysvaltain presidentinvaalien historian ensimmäinen naisehdokas.[2] Vaalissa Reagan sai 525 valitsijamiestä, mikä oli enemmän kuin yksissäkään aiemmissa presidentinvaaleissa.[3]
Neuvostoliiton puoluejohtaja Leonid Brežnev kuoli syksyllä 1982 sairastettuaan jo pitkään. Tämän jälkeen maata johtivat lyhyen aikaa Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko, jälkimmäinen vain vajaan vuoden. Mihail Gorbatšov nousi Neuvostoliiton johtoon 1985, ja hän oli maan viimeinen valtionjohtaja vuoteen 1991 asti, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Hänen avoimuus- (’glasnost’) ja uudistuspyrkimyksensä (’perestroika’) johtivat liennytykseen ja kylmän sodan päättymiseen mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta johti Neuvostoliiton hajoamiseen. Hajoamisen alkusoittoa oli Berliinin muurin murtuminen 1989. Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa katosi Euroopan kartalta heti vuosikymmenen vaihduttua.
Vuosikymmenen lopulla Neuvostoliiton kriisipesäkkeiksi muodostuivat Kaukasian ja Keski-Aasian neuvostotasavallat, joiden rajat oli aikoinaan piirretty mielivaltaisesti ja joissa puhkesi eri kansallisuuksien välisiä yhteenottoja. Armenian ja Azerbaidžanin kiista Vuoristo-Karabahin alueesta kärjistyi vuonna 1988 avoimeksi sodaksi, jossa neuvostoarmeija oli lähinnä sivustakatsojana. Baltian maissa kansalaiset tulivat muuta Neuvostoliittoa tiiviimpien läntisten yhteyksien ansiosta nopeammin tietoisiksi uusista yhteiskunnallisista virtauksista, kuten ympäristönsuojelusta ja informaatiotekniikan vallankumouksesta. Virossa niin kutsutun laulavan vallankumouksen lähtölaukaukseksi muodostuivat Tallinnan laulujuhlat kesällä 1987.[5]
Eurooppa
Euroopan poliittista ilmapiiriä hallitsi vuosikymmenen alkuvuosina sotilasliitto Naton ja Varsovan liiton välinen ohjusvarustelukierre, joka huipentui vuoden 1983 aikana. Neuvostoliitto oli vuodesta 1977 lähtien sijoittanut Eurooppaan noin 350 SS-20 -ohjusta ja halusi säilyttää monopoliasemansa Euroopassa olevien keskimatkan ohjusten suhteen. Nato puolestaan valmistautui ottamaan käyttöön ensimmäiset euro-ohjuksensa vuoden 1983 lopussa. Valkoinen talo ei suostunut siihen, että Kreml kiistäisi Yhdysvaltain oikeuden rakentaa ohjusjärjestelmä, jollainen Neuvostoliitolla jo oli. Neuvostoliitto sai kiistassa sivustatukea länsieurooppalaiselta rauhanliikkeeltä, joka järjesti laajoja euro-ohjusten vastaisia mielenosoituksia. Naton ohjukset tulivat kuitenkin Yhdysvalloista Eurooppaan alkuperäisen aikataulun mukaan.[6]
Jugoslaviaa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan johtanut marsalkka Tito kuoli keväällä 1980. Liittovaltiota koossa pitäneen voiman poistuttua osavaltiot joutuivat keskenään erimielisyyksiin lähinnä talouskysymyksistä. Vuosikymmenen lopulla varsinkin vauraimmat osavaltiot Slovenia ja Kroatia alkoivat tavoitella täyttä itsenäisyyttä.[7]
Puolassa talousvaikeudet johtivat siihen, että hallitus ilmoitti kesällä 1980 tuntuvista elintarvikkeiden hintojen korotuksista. Työläiset vastasivat tähän lakoilla, ja keskeiseksi lakkonäyttämöksi muodostui Gdanskin telakka. Samaan aikaan Puolan katolisen kirkon asema vahvistui erityisesti puolalalssyntyisen paavi Johannes Paavali II:n ansiosta. Lisäksi katolisella kirkolla oli läheiset suhteet riippumattomaan Solidaarisuus-liikkeeseen. Joulukuussa 1981 Puolan hallitus julisti maan sotatilan.[8] Solidaarisuus-liikkeen johtaja Lech Wałęsa sai vuoden 1983 Nobelin rauhanpalkinnon, mutta Puolan hallitus ei päästänyt Waŀęsaa vastaanottamaan palkintoa.[9]
Puolan tilanne lisäsi jännitteitä Itämeren alueella. Ruotsin aluevesillä tehtiin useita sukellusvenehavaintoja. Varma havainto oli kuitenkin vain yhdessä tapauksessa, kun sukellusvene ajoi karille Karlskronan edustalla syksyllä 1981. Ruotsi syytti alueloukkauksista Neuvostoliittoa, mutta joutui perumaan syytöksensä.[10]
Alankomaiden kuningatar Juliana luopui vallasta huhtikuussa 1980 ja valtaistuimelle nousi hänen tyttärensä prinsessa Beatrix.[11]
Espanja liittyi sotilasliitto Natoon vuonna 1982 ja Euroopan talousyhteisöön vuonna 1986. Sosialistinen työväenpuolue voitti Espanjassa syksyllä 1982 pidetyt parlamenttivaalit, ja puolueen johtaja Felipe Gonzáles muodosti maahan ensimmäisen vasemmistolaisen hallituksen sitten 1930-luvun.[12]Portugalin pitkäaikainen pääministeri, sosialistisen puolueen puheenjohtaja Mário Soares valittiin vuonna 1986 maan ensimmäiseksi siviilipresidentiksi 60 vuoteen.[13]
Entinen YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim valittiin vuonna 1986 Itävallan presidentiksi. Waldheimin natsimenneisyyden vuoksi Israel kutsui suurlähettiläänsä kotiin Wienistä.[14]
Pohjois-Irlannissa jatkuivat katolisten ja protestanttien yhteenotot koko vuosikymmenen ajan.[15] Länsisaksalaisen Siemens-yhtymän johtaja Karl Heinz Beckurts sai surmansa pommi-iskussa Münchenin lähistöllä heinäkuussa 1986, mikä osoitti äärivasemmistolaisen terrorijärjestö RAF:n olevan yhä voimissaan.[16] Vuosikymmenen tuhoisin terroriteko Euroopassa oli Pan Am -yhtiön Boeing 747 -matkustajakoneen tuho Lockerbien kylän yllä Skotlannissa joulukuussa 1988. Surmansa saivat kaikki koneessa olleet 258 ihmistä sekä 12 kylän asukasta. Myöhemmin ilmeni, että iskun jäljet johtivat Libyaan.[17][18]
Pohjoismaat
Norjalaisella Ekofiskin öljykentällä Pohjanmerellä tapahtui vakava onnettomuus, kun huolto- ja asuntolautta Alexander Kielland kaatui kovassa merenkäynnissä maaliskuussa 1980. Onnettomuudessa sai surmansa 123 ihmistä.[19]
Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin Tukholmassa 28. helmikuuta 1986. Seurauksena monia teorioita murhaajatahon selvittämiseksi. Ruotsin poliisi pidätti Christer Petterssonin joulukuussa 1988 murhasta epäiltynä.[20] Hovioikeus vapautti Petterssonin lokakuussa 1989, koska todisteet eivät riittäneet hänen tuomitsemisekseen.[21]
Liberiassa tapahtui huhtikuussa 1980 ylikersantti Samuel Doen johtama sotilasvallankaappaus. Entinen presidentti William Tolbert ja useita syrjäytetyn hallituksen ministereitä teloitettiin.[23]
1980-luvun kehitys Etelä-Afrikassa johti apartheid-lainsäädännön kumoamiseen ja Nelson Mandelan vapauttamiseen vankilasta.
Etelä-Afrikan miehittämässä Namibiassa järjestettiin marraskuussa 1989 YK:n valvomat vaalit, joissa valittiin jäsenet itsenäistyvän maan perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen. Vaalit voitti odotetusti Namibian itsenäisyysliike SWAPO.[25]
Iranin ja Irakin jo pitkään kestänyt keskinäinen kahakointi leimahti syksyllä 1980 täysimittaiseksi sodaksi, joka kesti vuoteen 1988 saakka. Uutena piirteenä sodassa oli runsas kemiallisten aseiden käyttö. Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Khomeini kuoli kesäkuussa 1989 ja hänen seuraajakseen tuli Ali Khamenei. Maailmaa kuohutti Khomeinin hieman ennen kuolemaansa brittiläiselle kirjailijalle Salman Rushdielle langettama kuolemantuomio tämän Saatanalliset säkeet -romaanin vuoksi. Khomeini katsoi Rushdien syyllistyneen teoksellaan islamin pilkkaamiseen.
Israelin ilmavoimat pommittivat ydinreaktoria lähellä Irakin pääkaupunkia Bagdadia kesäkuussa 1981. Israelin mukaan laitoksessa valmisteltiin ydinpommia.[26] Kristityt falangistit toimeenpanivat verilöylyn Sabran ja Shatilan pakolaisleireissä Israelin valvomalla alueella Libanonissa syyskuussa 1982.[27] YK:n yleiskokous tuomitsi verilöylyn yksimielisesti, ja Israelin puolustusministerin Ariel Sharonin katsottiin olevan henkilökohtaisesti vastuussa hyökkääjien päästämisestä pakolaisleireihin.[28] Israelin pääministeri Menachem Begin erosi virastaan heikentyneen terveytensä vuoksi syksyllä 1983, ja uudeksi pääministeriksi tuli Jitzhak Shamir.[29]
Neuvostoliiton suorittama Afganistanin miehitys, joka oli alkanut vuoden 1979 lopulla, tuomittiin YK:n yleiskokouksessa tammikuussa 1980. Miehitys päättyi neuvostojoukkojen vetäytymiseen maasta helmikuussa 1989, mutta tämä ei vaikuttanut maassa raivonneeseen sisällissotaan.
Kiinassa päättyi alkuvuonna 1981 oikeudenkäynti vuonna 1976 syrjäytettyä niin kutsuttua neljän koplaa vastaan. Mao Zedongin leskelle Jiang Qingille langetettiin ehdollinen kuolemantuomio kahden vuoden koetusajalla.[32]
Presidentti Ferdinand Marcos johti Filippiinejä käytännössä diktaattorina 1980-luvun puoliväliin saakka. Oppositiojohtaja Benigno Aquino murhattiin vuonna 1983, ja hänen leskensä Corazón Aquino valittiin vuonna 1986 uudeksi presidentiksi. Marcos yritti säilyttää vielä asemansa vaalivilpin avulla. Vaalin jälkeen Marcos lähti maanpakoon Havaijille, jossa hän kuoli vuonna 1989. Marcosin kannattajat tekivät vuosikymmenen loppupuolella useita vallankaappausyrityksiä Aquinoa vastaan.[33]
Neuvostoliiton ilmavoimat ampuivat alas eteläkorealaisen matkustajakoneen Sahalinin saaren yläpuolella syyskuun alussa 1983, jolloin 269 ihmistä sai surmansa.[34]
Kiinan pääkaupungissa Pekingissä alkoi keväällä 1989 opiskelijoiden rauhanomainen mielenosoitus, jossa vaadittiin poliittisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia. Maan armeija tukahdutti mielenosoituksen verisesti kesäkuun alussa. Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeriksi tuli kovaa linjaa edustanut Jiang Zemin. Norjan Nobel-komitea myönsi vuoden 1989 Nobelin rauhanpalkinnon Tiibetin hengelliselle johtajalle, 14. dalai-lamalle Tenzin Gyatsolle, minkä Kiinan hallitus tulkitsi puuttumiseksi Kiinan sisäisiin asioihin.[35]
Japanin keisarihovin pisin hallituskausi päättyi vuodesta 1926 hallinneen keisari Hirohiton kuollessa vuonna 1989. Hänen seuraajakseen tuli kruununprinssi Akihito.[36]
Latinalainen Amerikka
Argentiina miehitti vuonna 1982 Ison-Britannian hallitsemat Falklandinsaaret. Tästä seurasi lyhyt sota, jossa Iso-Britannia valloitti saaret takaisin. Argentiinan tappio johti maan sotilashallituksen kaatumiseen.[37]
Ison-Britannian viimeinen suurehko Latinalaisen Amerikan siirtomaa Belize itsenäistyi syyskuussa 1981. Brittiläinen Karibianmeren siirtomaa Antigua ja Barbuda itsenäistyi saman vuoden marraskuussa.
Yhdysvallat miehittiGrenadan saarivaltion Karibianmerellä lokakuussa 1983. Hieman ennen operaatiota Grenadassa oli tapahtunut sotilasvallankaappaus, jossa pääministeri Maurice Bishop oli saanut surmansa. YK:n yleiskokous tuomitsi miehityksen.[39]
Maailmantalous
Koko maailman tasolla talouskasvu jäi edellisiä vuosikymmeniä heikommaksi. Kehitysmaat ajautuivat 1980-luvun alussa syvään velkakriisiin, joka leimasi koko vuosikymmentä. Latinalaisessa Amerikassa puhutaan 1980-luvusta menetettynä vuosikymmenenä. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston rakennesopeutusohjelmat olivat keskeinen piirre kehitysmaiden talouspolitiikassa. 1970-luvulla esitetyt kehitysmaiden vaatimukset uudesta kansainvälisestä talousjärjestyksestä ja maailmantalouden säätelystä saivat väistyä Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin markkinoimien (usein uusliberalismiksi kutsuttujen) talousoppien tieltä, joissa painotettiin talouden eri osa-alueiden vapauttamisen tärkeyttä. Thatcherin Britanniassa työttömien lukumäärä ylitti kolme miljoonaa.
1970-luvun digitaalikello sai seurakseen monia muita digitaaliteknologiaan perustuneita laitteita. IBM PC julkistettiin vuonna 1981 ja tietokoneet alkoivat tulla koteihin. CD-levy (1982) ja matkapuhelin (1984) syntyivät, ja nestekidenäyttöjen myötä kehitettiin esimerkiksi elektroniikkapelejä. Korvalappustereot yleistyivät, kasetteja soittavina.[42] 1980-lukua voikin pitää kannettavien laitteiden syntyvuosikymmenenä.
Videonauhurin myötä televisio-ohjelman saattoi katsoa itselleen sopivana ajankohtana: nauhureissa oli ajastus, joka käynnisti nauhoituksen automaattisesti. VHS-videoiden nauhat olivat varsin hintavia. Ne olivat uudelleennauhoitettavia, mutta analogisen nauhan kuvanlaatu huononi kerta kerralta.[43]
Michael Jackson oli 1980-luvun suosituimpia pop-tähtiä. Kuva vuodelta 1984.
1970-luvun diskoinnostus hiipui 1980-luvun alkaessa ja sen perintö jatkoivat pop-musiikin tyylit. Käyttöön tulivat ensimmäiset kunnolliset rumpukoneet, samoin syntetisaattorit yleistyivät ja kehittyivät digitaalitekniikan myötä. Elektroninen musiikki valtasi alaa, ja syntyi uusia tyylejä kuten synthpop ja italodisko. 1980-luvun musiikkia sävytti yleisesti syntetisaattorien runsas ja kokeileva käyttö. Syntetisaattorien yleistymisen myötä kynnys musiikin tekemiseen laski, minkään akustisen instrumentin hallinta ei ollut enää edellytys musiikin tuottamiselle.
1980-luvulla saivat alkunsa heavy rockin tyylilajit thrash metal, speed metal ja power metal. Katukuvassa tyylilajien edustajia alettiin kutsua hevareiksi. Heille ominaista pukeutumisessa oli tiukat farkut ja farkkuliivi (puhekielessä thrash-liivi eli rässiliivi). Jotkut hard rockin miesesiintyjät tavoittelivat naisellista ulkonäköä meikkaamalla, tupeeraamalla hiuksiaan ja käyttämällä vartalonmyötäisiä, usein mustaa ja pastellisävyjä yhdisteleviä asuja. Hard rockista muodostunut glam metal -liike, jota kutsuttiin ajoittain alentavasti tukkaheviksi, tuotti useita platinalevymyynnin ylittäneitä yhtyeitä.[47]
Afroamerikkalaisessa musiikissa 1970-luvun soul ja funk väistyivät, tilalle tuli rap sekä moderni R&B-tanssimusiikki. 1980-luvun merkittävimpiä musiikillisia innovaatioita oli niin sanottu ”Minneapolis-soundi”. Tämä funkin, rockin, r&b:n ja popin fuusioksi kutsuttu tyyli määritteli merkittävästi 1980-luvun soundia.
Music Television aloitti Yhdysvalloissa vuonna 1981 ja musiikkivideoista tuli tärkeä markkinoinnin väline. Musiikin sanoitukset järkyttivät vanhempia ja vuonna 1985 Yhdysvalloissa otettiin käyttöön Parental Advisory -varoitusmerkki kirosanoja tai alatyylisiä viittauksia sisältävälle musiikille.
Vuonna 1985 Live Aid -konserteilla kerättiin rahaa Etiopian nälänhädän uhreille. Konsertteja seurasi television välityksellä 1,5 miljardia katsojaa ympäri maailman. Etiopian auttamiseksi julkaistiin myös ”We Are the World” -single.
Graffiti levisi Eurooppaan. Omintakeinen kuvakieli teki muun muassa Keith Haringista nopeasti kuuluisan. Haring teki sittemmin tilaustyönä suuria seinämaalauksia eri puolille maailmaa.[50][51]
Tyyliltään 1980-luku oli useiden tyylien ja niiden sekoitusten aikakautta. Pukeutuminen ja tyyli määräytyi sen mukaan, mihin ryhmään halusi kuulua. Madonnan tyyli – erityisesti menestyselokuvassa Missä olet, Susan? – esitteli suosituksi tulleen teinityttömäisen rokahtavan pukeutumistyylin. Sukat ja sukkanauhaliivit kokivat uusrenessanssin, samoin pitsisomisteiset korsetit. Ajan tyyliin kuuluivat myös erittäin vaalea huulipuna, runsas huulikiillon käyttö, vaaleasävyiset kynsilakat sekä solariumrusketus.
1980-luvun alku oli tyylillisesti punk-kulttuurin sävyttämää. Punk-kulttuuriin kuului olennaisena osana pukeutuminen mustiin nahkavaatteisiin, jotka oli koristeltu teräsniitein, hiustyylin saattaessa olla mahdollisimman äärimmäinen, esimerkiksi hiuslakalla kohotettu ja räikeästi värjätty tukka.
1980-luvun puolivälistä eteenpäin yleistyi miesten tyyleissä muun muassa Boy Georgen kaltaisten pop-tähtien lanseeraama ”sekasukupuolisuus”. Nuorten miesten rock-pukeutumiseen saattoi kuulua kasvomeikkejä. Myöhemmin pinnalle nousi taloudellista menestystä korostava juppikulttuuri pukuineen, urheiluautoineen ja niihin liittyneine elämäntyyleineen.
1980-luvun tyyli nousi 2000-luvun alussa uudelleen pinnalle. 1980-luvun musiikkia sekä aikakauteen viittaavia retroilmiöitä muun muassa muodissa kutsutaan kasariksi. Eräs 1980-luvun muodin tunnusmerkki oli vaatteen sisäpuolella olevat olkatoppaukset ja muu naisten uutta valtaa ilmentävä power dressing -tyyli[42].
Hiusmuoti: valkaistut permanentatut hiukset, aaltomainen etutukkakiehkura, takatukka eli niskatukka, joka saattoi olla päältä siili, yksittäinen pidempi hiuskiehkura takana (niin sanottu rotanhäntä), krepatut hiukset tytöillä.
Tyylit: collegepaidat, leveät mutta lyhyet paidat,[53] värikkäät t-paidat, neonvärit, kokovalkoiset asut,[53]kauluspaidan kaulus pystyssä, kangasvyöt, stretch-farkut, kivipestyt tai rei’itetyt farkut, farkkutakit, minihameet, isot värikkäät muovikorvakorut,[53] kävelykengät ilman sukkia Miami Vicen innoittamana, Ray-Ban-aurinkolasit, alaspäin kapenevat väljät vaaleat puuvillahousut, miesten Spencer-pikkutakki (vyötärömittainen takki), mokkasaappaat, moon boots -talvikengät, naisten yläosattomat uimapuvut, olkatoppaukset,[54] tupsulliset pipot, purjehduskengät, kansitakit, untuvatakit, sifonkihuivit, prinsessamainen pukeutuminen ballerina-hameineen ja pitsiröyhelöineen, miehillä tangamalliset alushousut ja naisilla stringit, rihkama (erityisesti metalliset tai muoviset eriväriset rannekorut).
1980-luvun länsimaiden visuaaliseen ilmeeseen terävine geometrisine muotoineen ja sarjakuvamaisen kirkkaine väreineen vaikutti Italiassa syntynyt postmodernistinenMemphis-ryhmä (1981–1988), jonka piirissä toimi muotoilijoita ja arkkitehteja eri maista.[56] Muita vuosikymmenen tunnetuimpia muotolijoita olivat Ron Arad, Jasper Morrison, Richard Sapper, Philippe Starck sekä graafinen suunnittelija Neville Brody.[57]
Sisustuksessa aikakauden teräviä ja ohuita muotoja suosivaan tyyliin vaikuttivat myös nopeasti yleistyneet halogeenivalaisimet, jotka loivat kirkkaan pistemäisiä kohdevaloja, olivat muotoilultaan perinteisiä hehkulamppu- ja loistelamppuvalaisimia sirompia ja mahdollistivat aivan uudenlaisia valaisintyyppejä, kuten seinästä seinään vedettyjen vaijerien varassa riippuvat valopisteet tai ylöspäin epäsuoraa valoa tuottavat jalkavalaisimet.[58] Vuosikymmenen trendihuonekaluja olivat vesisängyt ja muhkeat nahkasohvat[42].
1970-luvun ilmapiirin voi katsoa jatkuneen Suomessa pitkälle 1980-luvulle, ja aito 1980-lukulaisuus alkoi vasta vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla. Mielipidemittauksissa kansalaiset pitivät ulkopoliittisesti tärkeimpänä hyviä idänsuhteita. Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen voimassaoloa jatkettiin vuonna 1983 jälleen 20 vuodella.[59] Toisaalta talouden vapautuminen ja läntinen yhdentyminen etenivät. Suomi liittyi vuonna 1985 Euroopan vapaakauppajärjestön (Efta) täysjäseneksi.[60]
Suomen talous perustui koneiden, laivojen ja puun sekä puunjalostustuotteiden vientiin. Erityisen tärkeä vientituote oli paperi, jonka vienti vuonna 1988 muodosti lähes 30 prosenttia Suomen vientituloista.[62] Vuonna 1984 Suomen kauppatase oli ennätykselliset kuusi miljardia markkaa ylijäämäinen. Yritysten rahaliikenteen ja valuuttakaupan vapautuminen lähes kaikista rajoituksista 1980-luvun loppupuolella johti siihen, että Suomen ulkomainen velkaantuminen alkoi kasvaa. Voimakkaaseen talouskasvuun liittynyt inflaation ja devalvaatioiden kierre houkutteli sekin velan ottoon. Vuonna 1988 presidentti Mauno Koivisto ja Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg varoittivat talouden ylikuumenemisesta ja uhkaavasta lamasta, mutta heidän sanansa kaikuivat enimmäkseen kuuroille korville.[60]
Suomessa tapahtui 1980-luvulla useita talousskandaaleja. Kasinotalous-sanasta on tullut paheksuva nimitys 1980-luvulle tyypilliselle lainarahalla ja sijoittamisella rikastumiselle. Tunnettuja osakekaupalla nopeasti rikastuneita olivat Pentti Kouri, Jukka Keitele ja Taito Tuunanen. Rötösherrajahti on usein käytetty yhteisnimitys 1980-luvun alkupuolella pidetyille, huomiota herättäneille oikeudenkäynneille, joissa poliitikkoja, virkamiehiä ja yritysjohtajia syytettiin lahjusrikoksista. Lainarahalla pelatun kasinotalouden kasaantuneet ongelmat räjähtivät käsiin seuraavan vuosikymmenen alussa.[63] Ekonomisti Jaakko Kiander on pitänyt valuuttakaupan vapauttamista tärkeimpänä syynä 1990-luvun alun lamaan. Hänen mukaansa Suomen talous olisi kestänyt idänkaupan romahduksen, koska kauppa Neuvostoliiton kanssa oli supistunut huomattavasti 1980-luvun alun tilanteesta.[64]
↑Keever, Erin: ”Louvre Museum”, World Architecture and Society. From Stonehenge to One World Trade Center, s. 238–245. Santa Barbara: ABC-Clio, 2022. ISBN 978-1-4408-6584-8(englanniksi)
↑Postmodernismi (Arkistoitu – Internet Archive). Taideteollisuuden historia, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2009–2010. Viitattu 27.6.2017.
↑Sims, Josh: Design decade: 1980s. Financial Times 17.5.2008. Viitattu 27.6.2017. (englanniksi)
↑Uusitalo, Sirkku: Valo tulee Italiasta: Halogeenit häikäisivät Milanon valaisinmessuilla. Helsingin Sanomat, 11.10.1987, s. 67. Näköislehden aukeama (tilaajille).
.JPG)
.jpg)
