Dacko syntyi Bouchian kylässä lähellä Mbaikia. Hän opiskeli Mbaikissa ja Bambarissa, ja vuonna 1951 hänestä tuli opettaja Banguissa. Vuonna 1955 hänet valittiin Kouanga Collegen rehtoriksi.
Dacko oli itsenäisyystaistelija Barthélemy Bogandan kannattaja. Vuosina 1957–1958 hän toimi Bogandan nimittämänä Keski-Afrikan tasavallan maatalous-, karja-, vesi- ja metsäministerinä. Vuonna 1958 hän toimi joidenkin kuukausien ajan sisäisten ja hallinnollisten suhteiden ministerinä.
Kun Keski-Afrikan tasavalta vuonna 1960 itsenäistyi, Dacko nousi maan väliaikaiseksi presidentiksi. Ranska tuki Dackoa hänen poliittisessa taistelussaan Abel Goumbaa vastaan, ja 12. joulukuuta hänet julistettiin tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Dacko valittiin uudelleen 5. tammikuuta 1964 vaaleilla, joissa hän oli ainoa ehdokas. Hänen presidenttiytensä kuitenkin katkaisi Jean-Bédel Bokassan uudenvuodenaaton 1965 ja uudenvuodenpäivän 1966 välisenä yönä toimeenpanema vallankaappaus. Dacko vangittiin, mutta hänet vapautettiin 16. heinäkuuta 1969 ja lopulta nimitettiin presidentti Bokassan henkilökohtaiseksi neuvonantajaksi vuonna 1976.
Syyskuussa 1979 Dacko sai valtansa takaisin ranskalaisten laskuvarjosotilaiden avustuksella. Maaliskuussa 1981 hänet valittiin vaaleilla uudelle kaudelle. Dacko kuitenkin syrjäytettiin 1. syyskuuta 1981 verettömässä vallankaappauksessa, ja valtaan nousi André Kolingba. Dacko osallistui vielä vuoden 1993 presidentinvaaleihin saaden 20,1 % äänistä. Vuonna 2003 Dacko lähti Ranskaan saamaan hoitoa astmaansa, mutta hän joutui välilaskun aikana 7. marraskuuta Yaoundé pääsairaalaan Kamerunissa, jossa hän kuoli 20. marraskuuta.
