Skid Row on yhdysvaltalainen hard rock -yhtye, joka perustettiin New Jerseyssä vuonna 1986. Yhtyeen levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli 20 miljoonaa kappaletta.
Skid Row’n vuonna 1989 ilmestynyt debyyttialbumi Skid Row menestyi hyvin: se sai Yhdysvalloissa triplaplatinaa 11. tammikuuta 1991 ja ylitti viisinkertaisen platinalevyn rajan vuonna 1995. Seuraava, vuoden 1991 albumi Slave To The Grind rikkoi vielä samana vuonna Yhdysvalloissa platinarajan ja vuonna 1998 kaksinkertaisen platinarajan.[1]
Pian toisen albumin julkaisun jälkeen yhtyeen suosio alkoi kuitenkin laskea. Vuonna 1995 julkaistu kolmas albumi Subhuman Race ei ylittänyt enää edes kultalevyrajaa. Yhtye hajosi pian albumin julkaisun jälkeen, mutta perustettiin myöhemmin uudelleen. Tällöin laulaja ja rumpali olivat jo kuitenkin vaihtuneet. Ensimmäinen tauon jälkeinen albumi Thickskin ilmestyi vuonna 2003.
Skid Row’n kenties tunnetuimmat kappaleet ovat ”Wasted Time”, ”18 and Life”, ”I Remember You”, ”Youth Gone Wild” ja ”Quicksand Jesus”.
Historia
Yhtye perustetaan
Yhtyettä alettiin koota, kun Dave ”The Snake” Sabo työskenteli musiikkikaupassa. Hän keskusteli Rachel Bolanin kanssa, ja he huomasivat olevansa samoilla linjoilla. Kummatkin tunsivat edellisistä yhtyeistään rumpali Rob Affuson ja kitaristi Scotti Hillin. Vaikka soitto sujui loistavasti, he tarvitsivat uuden laulajan.
Sabo asui vain muutaman korttelin päässä Jon Bon Jovista ja oli tämän lapsuuden- ja nuoruudenystävä. Dave myös soitti Bon Jovin ensimmäisellä hitillä ”Runawayllä” kitaraa. Myöhemmin Dave korvattiin Richie Samboralla. Jon Bon Jovi toimitti Sabon yhtyeen managerinsa Doc McGheen huostaan. Bon Jovi taivutteli vielä toistaiseksi nimeämättömän yhtyeen erottamaan ensimmäisen laulajansa Matt Fallonin. Fallonin erottamisen jälkeen yhtye löysi uuden laulajan, Sebastian Bachin, jonka Sambora oli kuullut laulavan rock-valokuvaaja Mark Weissin häissä. Nelikko lähetti Bachille demonauhansa, minkä jälkeen Bach liittyi yhtyeeseen. Yhtye nimettiin Skid Row’ksi.
Menestyksen vuodet 1989–1992
Vuonna 1989 Skid Row julkaisi ensimmäisen albuminsa Skid Row. Albumin suurin hitti ”18 and Life” oli MTV:n soitetuimpia kappaleita useita viikkoja. Toinen hitti albumilta oli ”Youth Gone Wild”.
Ennen toisen albuminsa julkaisua Skid Row ehti käydä maailmankiertueella Japanissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1990 Skid Row esiintyi samassa tapahtumassa Guns N’ Rosesin ja Metallican kanssa RIP Magazinen järjestämässä tapahtumassa. Konsertissa artistit esittivät toistensa kappaleita. Bach lauloi Guns N’ Rosesin kappaleen ”You’re Crazy” ja Axl Rose lauloi Skid Row’n ”Piece of Men”.
Loppuvuodesta 1991 Skid Row julkaisi toisen albuminsa, Slave to the Grind, joka oli vuoden myydyimpiä albumeita. Hyvän levymyyntinsä ja suuren ihailijajoukkonsa ansiosta Skid Row lähti samalle kiertueelle Panteran ja Guns N’ Rosesin kanssa.
Vuonna 1992, kun Skid Row oli jo ehtinyt olla kiertueella, he eivät enää keksineet omia kappaleita. He päättivät tehdä EP:n B-Side Ourselves, jossa oli cover-versiot Kissin, Ramonesin, Judas Priestin, Jimi Hendrixin ja Rushin kappaleista.
Neljäs albumi Subhuman Race sisälsi muutaman hyvän hitin, mutta Skid Row’n musiikkivideot eivät enää soineet MTV:llä.
Skid Row’n hajoaminen
Skid Row menestyi pitkälti keulakuvansa Sebastian Bachin ansiosta, mutta muut jäsenet erottivat Bachin yhtyeestä vuonna 1996 keskinäisten erimielisyyksien takia.[2] Yhtyeen mielestä Bach kasvoi erilleen muista ja hänen oma egonsa oli suurempi kuin yhtye. Sebastian oli ilkeillyt muille yhtyeen jäsenille, roudareille ja muille työntekijöille. Skid Row ei siis koskaan hajonnut ”lopullisesti”.[2]
Yhtyeen loput neljä jäsentä hankkivat uuden laulajan, Shawn McCaben, ja nimesivät yhtyeensä Ozone Mondayksi. Uusi yhtye ei koskaan saanut tehtyä albumia ja laulaja McCabe sekä rumpali Rob Affuso erotettiin yhtyeestä.
Uusi Skid Row
Bachin ajan jälkeinen Skid Row etsi uutta laulajaa, joka tekisi oikeutta vanhemmalle musiikille ja joka pystyisi kuitenkin ohjaamaan yhtyettä uuteen suuntaan. 1999 Johnny Solinger kävi harjoituksissa, lauloi ”Monkey Businessin” ja ”Beat Yourself Blindin”, jonka jälkeen hän sai paikan. Johnny Solingerin puolestaan korvasi 2016 entinen DragonForcen keulahahmo ja vanha Skid Row-fani "Zippy" ZP Theart.
Dave Sabo kuvaili uudelleen kasattua Skid Row’ta ja yhtyeen sisäisiä henkilökemioita vuonna 2003 seuraavasti: ”Se tekee minusta maailman onnellisimman miehen. Näin hauskaa minulla ei ole ollut tässä yhtyeessä sen jälkeen, kun Rachel ja minä tapasimme ensi kertaa ennen bändin perustamista.”[2] Kuitenkin ennen Thickskinin äänityksiä rumpali Charlie Mills jätti yhtyeen. Hänen tilalleen yhtye hankki Phil Varonen. Hänen kanssaan tuli pian kuitenkin ongelmia ja häntä korvaamaan hankittiin Timothy DiDuro. DiDuro kiersi yhtyeen kanssa ja hän myös esiintyy kappaleen ”Ghost” videolla. Varone palasi vielä yhtyeeseen, mutta sai pian potkut ja hänet korvattiin Dave Garalla. Rumpalivaihdokset kuitenkin jatkuivat ja huhtikuussa 2010 yhtye ilmoitti yhteistyön Dave Garan kanssa olevan ohi. Samassa tiedotteessa yhtye ilmoitti uuden rumpalin olevan Rob Hammersmith.[3]
Skid Row’n välit entisen laulajan Sebastian Bachin kanssa eivät ole olleet kovin hyvät. Dave Sabo on kertonut, että hän on kysynyt Bachin kuulumisia ehkä pari kertaa vuodessa viimeisen seitsemän vuoden aikana. Sabo ei toivo hänelle mitään pahaa, mutta Bach itse on arvostellut Bolania ja Saboa mediassa aina tilaisuuden tullen. Yhtye on katkera siitä, että Bachin ego kasvoi yhtyettä suuremmaksi.[2]
Sebastian Bachin sooloura
Erottamisensa jälkeen Bach julkaisi oman sooloalbuminsa Bring 'em Bach Alive. Bachilla oli oma yhtye nimeltä Sebastian Bach And Friends. Bach on keikkaillut loppuvuodesta 1997 lähtien ja esiintynyt 2000-luvulla muun muassa vierailevana VJ:nä musiikkikanava VH1:llä. Hän on myös esiintynyt rockmusikaaleissa, kuten Dr Jekyll & Mr Hyde sekä Jesus Christ Superstar.
Jäsenet
Nykyiset
Entiset jäsenet
"Legendaarinen" Skid Row
- Sebastian Bach – laulu
- Dave Sabo – soolo- ja rytmikitara, taustalaulu
- Scotti Hill – soolo- ja rytmikitara, taustalaulu
- Rachel Bolan – basso, taustalaulu
- Rob Affuso – rummut, taustalaulu
Aikajana
Diskografia
Studioalbumit
Kokoelmat
EP:t
Videojulkaisut
|
|
Lähteet
Aiheesta muualla
