Olavi V (2. heinäkuuta1903 Appleton House, Englanti – 17. tammikuuta1991Holmenkollen, Norja) oli Norjan kuningas 1957–1991. Hän syntyi Tanskan prinssi Carlin ja Ison-Britannian prinsessa Maudin poikana, ja hänet kastettiin nimellä Alexander Edward Christian Frederik. Hänen isänsä tultua 1905 Norjan kuninkaaksi Haakon VII:nä prinssi Alexander sai norjalaisen nimen Olav. Olavin serkku oli Ison-Britannian kuningas Yrjö VI. Heidän molempien isoisä oli Edvard VII.
Toisen maailmansodan aikana Olav vastusti isänsä rinnalla SaksanNorjan-miehitystä. Kun Norjan hallitus päätti lähteä maanpakoon, Olav tarjoutui jäämään maahan tukeakseen maansa kansalaisia. Kruununprinssinä hän sai laajan sotilaskoulutuksen, ja hänestä tuli liittoutuneiden kunnioittama taitava sotilasjohtaja. Vuonna 1944 kruununprinssi Olav nimitettiin Norjan puolustusvoimain päälliköksi, ja hänen johdollaan Saksan Norjassa olleet miehitysjoukot riisuttiin aseista.
Olav tuli kuninkaaksi Olavi V:nä hänen isänsä kuoltua 1957. Hallitsijana hän oli sangen suosittu muun muassa vaatimattomuutensa ja urheilusuoritustensa takia. Hän harrasti mäkihyppyä ja purjehdusta, jossa hän saavutti kultamitalin Amsterdamin olympialaisissa1928.
Vuonna 1961 kuningas Olavi sai Nansen-palkinnon pakolaisten hyväksi tehdystä työstä.
Olavi V teki Suomeen kaksi valtiovierailua vuosina 1961 ja 1980. Kummankin vierailun isäntänä oli presidentti Urho Kekkonen. Kruununprinssinä ollessaan Olavi vieraili Suomessa prinsessa Märthan kanssa heinäkuussa 1936.
Kuningas Olavi V kuoli 17. tammikuuta1991, ja hänen poikansa Harald V seurasi häntä hallitsijana.
Olavi V valittiin vuonna 2005 vuosisadan norjalaiseksi Norjan yleisradioyhtiön NRK:n järjestämässä äänestyksessä. Hän sai 41 % äänistä.[1]
.jpg)
