Hänen vanhempansa olivat Kristian III ja prinsessa Dorothea von Saxe-Lauenburg (1511–1571),[3] jonka sisar oli Kustaa Vaasan ensimmäinen puoliso Katariina von Saxe-Lauenburg. Hän oli viisilapsisen perheen vanhin poika. Hänen nuoremmasta veljestään herttua Magnuksesta (1540–1583) tuli Liivinmaan kuningas. Ajalle poikkeuksellisesti lapset kasvoivat vanhempiensa luona eikä heitä lähetetty kasvattavaksi sukulaisten hoveihin tai isovanhempiensa talouteen.[4]
Kruununprinssi Frederikin koulutus, vaikkakin syvällinen ja perusteellinen, keskittyi kirkolliseen ja luterilaiseen oppiin ja hän opiskeli pääasiassa teologisia ohjeita.[5] Vaikka Tanskan valtakunnankansleri ehdotti ja suunnitteli ruhtinaallista koulutusohjelmaa, johon sisältyi talouden, diplomatian ja sotataitojen oppiminen, sitä ei toteutettu kokonaan, koska kanslerin ja Kristian III:n suhde heikkeni ennen kuin koulutus ehti alkaa.[4] Elämä vanhempien Kristian III:n ja Dorothean hovissa oli täynnä kiihkeää luterilaista kristinuskoa, jossa kaikki heidän lapsensa luonnollisesti kasvoivat. Maaliskuussa 1538 valtakunnankansleri Wolfgang von Utenhof ehdotti koulutusohjelmaa nuorelle prinssi Frederikille. Hänellä oli määrä olla tanskalainen ylihoviherra, mutta hänen täytyi myös työskennellä ja hänet tarkasti päivittäin kamariherra, jonka piti olla luotettava mies Holsteinin aatelistosta. Prinssin täytyi opetella latinaa, saksaa, tanskaa, ranskaa ja muita kieliä, ja vartuttuaan miekkailua ja muita ritariharjoituksia. Hänen oli määrä saada 10–15 nuorta miestä seurakseen sekä opinnoissaan että ritariharjoitteissaan.[4]
Missä määrin tätä koulutusohjelmaa noudatettiin, ei tiedetä. Vuonna 1541 Frederik aloitti koulunsa 7-vuotiaana. Frederikin opettajaksi nimitettiin Hans Svenning, maineikas tanskalainen humanisti ja Kööpenhaminan yliopiston retoriikan professori.[4] Frederik kärsi vaikeasta dysleksiasta: hän pystyi kirjoittamaan kaunista tekstiä mutta ei pystynyt lukemaan tai kirjoittamaan kieliopillisesti oikein. Tämä vaikutti suuresti hänen opintoihinsa. [4]
Ulkomaanmatka
Ainoa poliittinen koulutus, jonka kruununprinssi Frederik sai, tuli hänen läheisestä ystävyydestään lankonsa, Saksin vaaliruhtinas Augustuksen (hallitsi 1553–1586) kanssa. Jotkut historiankirjoittajat ovat myöhemmin todenneet, että Augustus oli "ainoa vahva henkinen tuki", jonka Frederik sai nuoruudessaan.[6]
Augustus, joka oli Frederikin vanhemman sisaren Annen aviomies, otti Frederikin siipiensä alle ja seurasi häntä matkalla läpi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan halki vuosina 1557–1558. Frederik tutustui uuteen keisari Ferdinand I:een (hallitsi 1558–1564) tämän kruunajaisissa Frankfurtissa helmikuussa 1558, tämän poikaan ja perilliseen Maksimilianiin (keisarina 1564–76), Vilhelm I Oranialaiseen ja joukkoon muita huomattavampia saksalaisia protestanttisia ruhtinaita. Kokemus kasvatti Frederikissä pysyvää arvostusta Saksan politiikan suuresta monimutkaisuudesta ja mieltymystä kaikkeen sotilaalliseen.[6]
Tämä huolestutti eniten Frederikin isää, ikääntyvää Kristian III:tta, joka pelkäsi, että Frederik kehittäisi kunnianhimon, joka ylittäisi sekä hänen kykynsä että valtakuntansa voimavarat ja että matka lopulta vetäisi Tanska-Norja valtakunnan Saksan ruhtinaspolitiikan pyörteisiin.[6]
Kuningas
Fredrik II:n kruunajaiset 20. elokuuta 1559 Vor Frue kirkossa, Kööpenhaminassa
Fredrik II:n valtakausi jakautuu kahteen osaan: alkujaksoa vuosia 1559–1579 sävyttivät sodat, loppujaksoa rauha ja vaurastuminen.[7]
Fredrik II:n haave Itämeren herruudesta johti Ruotsia vastaan vuosina 1563–1570 käytyyn Pohjoismaiden seitsenvuotiseen sotaan, jossa Fredrik yritti palauttaa Kalmarin unionin ja vallata serkkunsa Eerik XIV:n hallitseman Ruotsin Tanskan alaisuuteen. Fredrikin itsensä johtamat sotajoukot menestyivät kuitenkin heikosti, ja vain Ruotsin sisäiset levottomuudet estivät Tanskan nöyryyttämisen. Rauhansopimuksessa asiat palautettiin sotaa edeltäneeseen tilaan.[1]
Sodan jälkeen Fredrik keskittyi rauhan ylläpitämiseen, mutta kehitti silti Tanskan laivastoa.[2] 1570-luvulla hän rakentti vahvan Kronborgin linnoituksenHelsingøriin, ja samalla ajanjaksolla Tanskan laivastosta tuli yksi Euroopan suurimmista ja moderneimmista.[3] Hänestä tuli yksi johtavista protestanttisista ruhtinaista Pohjois-Euroopassa, mutta hänen yrityksensä luoda voimakas protestanttinen liitto katolilaisia vastaan eivät onnistuneet.[3]
Henkilönä Fredrik II:ta on luonnehdittu kuumapäiseksi, turhamaiseksi, uhkarohkeaksi ja kunnianhimoiseksi. Hän piti metsästämisestä ja rakennutti sitä varten useita linnoja. Hänellä oli tapana juhlia rankasti, juoda paljon ja syödä usein ylen; hänen kuolemansakin sanotaan usein aiheutuneen ylenpalttisesta ryyppäämisestä.[8] Fredrik II:n valtakausi oli vaurauden ja kasvun aikaa Tanskan historiassa. Hän muun muassa perusti Fredrikstadin kaupungin Norjaan, aloitti frederiksborginhevosen jalostuksenlähde? ja tuki suuresti tähtitieteilijä Tyko Brahea.[1]
Fredrik II kuoli 53-vuotiaana 4. huhtikuuta 1588 Anvorskovin metsästyslinnassa lähellä SlagelseaSjellandin länsirannikolla. Hänet pn haudattu Roskilden tuomiokirkkoon. Kuninkaana häntä seurasi hänen vanhin poikansa Kristian IV.
Fredrik II:n hautamonumentti Roskilden tuomiokirkossa, flaamilainen kuvanveistäjä Gert van Egen 1598
Avioliitto ja lapset
Frederik tavoitteli puolisokseen useita Euroopan prinsessoja. Ensin Englannin kuningatarta Elisabet I:tä, Skotlannin Maria Stuartia ja Vilhelm Oranialaisen sisarta Juliane von Nassau-Dillenburgia (1546–1588). Vuonna 1561 Lothringen-suvun Renée de Lorrainen (1544–1602) äiti herttuatar Kristiina Tanskalainen ehdotti tytärtään Frederikin puolisoksi – laihoin tuloksin.[7] Naimakauppa Renéen kanssa estyi Seitsenvuotisen sodan puhjettua vuonna 1563. Elisabet kuitenkin löi Frederikin Sukkanauharitarikunnan jäseneksi.[9] Muut naimakaupat estyivät joko poliittisista syistä tai koska Frederik vaati tavata tulevan morsiamensa henkilökohtaisesti.[10]
Fredrik II avioitui 20. heinäkuuta 1572 prinsessa Sophia von Mecklenburg-Schwerinin (1557–1641) kanssa,[3] joka isänsä kautta polveutui Tanskan kuningas Hannusta (1455–1513). Heille syntyi kahdeksan lasta:
↑ abcdeGrinder-Hansen, Poul: Frederik 2.: Danmarks renæssancekonge. Kobenhavn: Gyldendal 2013. ISBN 978-87-02-08108-4. OCLC 859151055.
↑Lockhart, Paul Douglas: Denmark, 1513–1660: the rise and decline of a Renaissance monarchy. Oxford University Press 2011. ISBN 978-0-19-927121-4. OCLC 844083309. S. 35
.PNG)
