Maksimilian I (22. maaliskuuta 1459 Wiener Neustadt, Itävallan arkkiherttuakunta – 12. tammikuuta 1519 Wels) oli Habsburg-sukuun kuulunut Saksan kuningas vuodesta 1493 ja Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari vuodesta 1508.[1] Ennen kuninkuuttaan hän toimi isänsä Fredrik III:n kanssahallitsijana noin kymmenen vuotta, noin vuodesta 1483.
Suku
Maksimilian oli keisari Fredrik III:n ja keisarinna, Portugalin infanta Eleonoora Portugalilaisen (1434–1467), joka oli kuningas Edvard I:n ja Eleonoora Aragonialaisen kolmanneksi vanhin tytär, vanhin poika.[2] Hänellä oli neljä sisarusta, joista vain nuorempi sisar Kunigunde (1465–1520) eli aikuiseksi ja avioitui vuonna 1487 Baijerin herttua Albert IV:n kanssa. Maksimilian menetti äitinsä kahdeksanvuotiaana.
Avioliitot
Maksimilian avioitui kolme kertaa: vuonna 1477 herttuatar Maria Burgundilaisen (1457–1482), Burgundin herttua Kaarle Rohkean tyttären ja perijän kanssa; toinen puoliso oli valtakirjalla tehty avioliitto vuonna 1490 Bretagnen herttuatar Anna Bretagnelaisen kanssa, joka peruuntui Kaarle VIII:n väliintulon vuoksi ja kolmas puoliso vuonna 1494 oli Bianca Maria Sforza (1472–1510), Milanon herttuan Galeazzo Maria Sforzan tytär. Tämä avioliitto jäi lapsettomaksi.
Maksimilian avioitui vuonna 1477 Burgundin herttua Kaarle Rohkean tyttären ja perijän Burgundin herttuatar Marian kanssa, ja hankki näin burgundilaisten maitten laajan omaisuuden Alankomaissa ja Ranskan itärajalla. Hän puolusti onnistuneesti uusia alueitaan Ranskan Ludvig XI:n hyökkäyksiä vastaan kukistaen ranskalaiset Guinegaten taistelussa vuonna 1479.[2]
Heille syntyi kolme lasta:
- Filip Komea, Filip I Kastilialainen (1478–1506) peri äitinsä maa-alueet tämän kuoleman jälkeen, mutta kuoli ennen isäänsä. Hän avioitui Johanna Kastilialaisen kanssa, ja hänestä tuli Kastilian kuninkaallinen puoliso tämän liittyessä unioniin vuonna 1504. Hän oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisareitten Kaarle V:n ja Ferdinand I:n isä.
- Margareeta Itävaltalainen (1480–1530) kihlattiin ensimmäisen kerran 2-vuotiaana Ranskan dauphinin kanssa, josta tuli vuotta myöhemmin Ranskan kuningas Kaarle VIII, vahvistaakseen rauhaa Ranskan ja Burgundin välillä. Margareeta lähetettiin takaisin isänsä luo vuonna 1492, kun Kaarle purki kihlauksen avioituakseen Bretagnen herttuatar Anna Bretagnelaisen kanssa. Margareeta avioitui Kastilian kruununprinssi Asturian ruhtinas Juanin kanssa ja tämän kuoleman jälkeen avioitui Savoijin ruhtinas Filibert II:n kanssa, jonka jälkeen hän otti edesmenneen veljensä Filipin lasten huoltajuuden ja hallitsi Burgundiaa perillisen Kaarlen puolesta sijaishallitsijana.
- Frans Itävaltalainen, kuoli pian syntymänsä jälkeen vuonna 1481.
Burgundin herttuatar Marian kuoleman jälkeen vuonna 1482 Maksimilian joutui sallimaan Alankomaiden kenraalin (edustajakokouksen) toimia poikansa Filip Komean valtionhoitajana, mutta voitettuaan osavaltioiden kenraalin sodan aikana hän sai valtionhoidon hallintaansa vuonna 1485. Arrasin sopimuksella vuonna 1482 Maksimilian pakotettiin myös suostumaan tyttärensä Margareeta Itävaltalaisen kihlaamiseen Ranskan Kaarle VIII:lle.[2]
Saartaakseen Ranskan Maksimilian avioitui vuonna 1490 Bretagnen herttuatar Annen kanssa valtakirjalla, mutta ei voinut estää ranskalaisten hyökkäystä Bretagneen. Dramaattinen takaisku tapahtui, kun Kaarle VIII lähetti morsiamensa Margaretin takaisin isänsä luo ja vaati Annen purkamaan avioliittonsa Maksimilianin kanssa ja ryhtymään Ranskan kuningattareksi.[2]
Keisari
Vuonna 1486 hänet valittiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijaksi isänsä perillisenä ja kruunattiin Aachenissa 9. huhtikuuta. Espanjan, Englannin ja Bretagnen sotilaallisella avustuksella hän jatkoi sotaa Ranskaa vastaan. Edeltäjänsä tavoin Maksimilian kohtasi myös jatkuvaa kapinointia Alankomaissa, lähinnä verotuksesta. Vuonna 1488 hänet vangittiin ja häntä pidettiin vankina yli kolme kuukautta Bruggessa, missä hän katseli ikkunastaan, kun useat hänen tovereistaan teloitettiin. [2]
Maksimilian laajensi Habsburg suvun valtaa sodilla ja avioliiton kautta, mutta hän myös menetti nykyisen Sveitsin alueet vuonna 1499[3] ja epäonnistui Italian alueiden valtaamisessa. Hän avioitui Burgundin herttuan Kaarle Rohkean tyttären Burgundin herttuatar Marian kanssa vuonna 1477 ja sai sen avulla Burgundien perintömaat Alankomaissa. Hän haki tukea Saksan muilta ruhtinailta suostumalla vuonna 1500 valtansa rajoittamiseen. Hän taisteli turkkilaisia vastaan ja liittyi Cambrain liittoon Venetsiaa vastaan vuonna 1508 sekä Pyhään liittoon Ranskaa vastaan vuonna 1512.[4]
Hän lisäsi valtavia maa-alueita itävaltalaisiin perintöomistuksiin sopimuksella Unkarin ja Böömin kanssa ja sotilaallisella painostuksella sekä Espanjan ja poikansa Filip Komean avioliitolla Kastilian kuningasperheseen. Hän loi Landsknechtit, hyvinjärjestäytyneen palkkasoturijoukon, joka taisteli sodissa ranskalaisia vastaan, pääasiassa Italiassa. Hänen pojanpoikansa Kaarle V peri laajan Habsburgien valtakunnan ja keisarillinen kruunun.[2]
Keskiajalla Saksan kuningas sai keisarin tittelin vasta paavin kruunauksella Roomassa. Matkan raskauden ja jopa vaarallisuuden vuoksi läheskään kaikki hallitsijat eivät hakeneet kruunausta, vaan jäivät Saksan kuninkaiksi. Vuonna 1508 Maksimilian I ilmoitti ottavansa ”valitun keisarin” tittelin sen jälkeen, kun yritys matkustaa kruunattavaksi Roomaan oli epäonnistunut. Hänen seuraajansa Kaarle V oli viimeinen Roomassa kruunattu keisari. Tämän jälkeen valtakunnan hallitsijat käyttivät vaaliruhtinaiden myöntämää ”valitun keisarin” titteliä ilman Rooman kruunausta.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
