Edvard I (port. Duarte I o Eloquente, Duarte I o Rei-Filósofo); (31. lokakuuta 1391, Viseu, Portugalin kuningaskunta – 13. syyskuuta 1438, Tomar) oli Portugalin ja Algarven kuningas.[1]
Suku
Hän seurasi kuninkaana isäänsä Juhana I:stä vuonna 1433. Duarte oli vanhin Juhanan viidestä eri avioliitosta syntyneestä lapsesta. Hänen avioton velipuolensa Afonso sai isältä Bragançan herttuan tittelin ja huomattavan maaomaisuuden. Bragançan suvusta tuli myöhemmin varteenotettava vallantavoittelija ja Avizin kuningashuoneen kilpailija.[2]
Kuningas
Duarte oli tieteistä kiinnostunut, herkkä mies, jolla oli korkea moraalinen luonne. Hänet tunnettiin lisänimillä filosofi-kuningas ja O Leal Conselheiron (”Uskollinen neuvonantaja”).[1]
Hän nousi valtaistuimelle isänsä Juhana I:n jälkeen. Hän oli hyvin koulutettu oikeusopissa. Pian tämän jälkeen Edvard julkaisi lei mental lain 8. huhtikuuta 1434, mikä helpotti tiettyjen aiempien kuninkaallisten maalahjoitusten takaisinperimistä ja asetti toiset kuninkaallisen vahvistuksen alaisiksi jokaisen uuden hallituskauden alussa.[1]
Edvard tuki veljensä Henrik Purjehtijan hankkeita Afrikan länsirannikon tutkimiseen, ja suostui suunnitelmaan, jossa Henrik yritti valloittaa Marokon hyökkäämällä Tangeriin. Sotaretki vuonna 1437 epäonnistui täydellisesti, ja Edvardin nuorin veli Fernando vangittiin. Surun vaivaama kuningas kuoli pian tämän jälkeen ruttoon.[1]
Avioliitto
Edvard avioitui vuonna 1428 Aragonian prinsessa Leonor de Aragonin (1402–1445) kanssa.
Heille syntyi yhdeksän lasta, joista viisi eli aikuiseksi asti. Vanhin poika oli Afonso V ja vanhin tytär oli Leonor de Portugal (1434–1467), joka avioitui vuonna 1451 Saksan kuningas Fredrik III:n kanssa, heidän lapsensa oli keisari Maksimilian I.
- João de Portugal (1429– ennen 1433), kuoli alle nelivuotiaana
- Filipa de Portugal (1430–1441), kuoli 11-vuotiaana ruttoon Lissabonissa
- Afonso V (1432–1481), isänsä seuraaja Portugalin valtaistuimella
- Maria de Portugal (1432); kuoli vuorokauden ikäisenä
- Fernando, Viseun herttua (1433–1470), avioitui Portugalin prinsessa Beatrizin kanssa, heidän poikansa oli kuningas Emanuel I
- Leonor de Portugal (1434–1467), avioitui keisari Fredrik III:n kanssa, heidän poikansa oli keisari Maksimilian I
- Duarte de Portugal (1435), kuoli heti syntymänsä jälkeen
- Catarina de Portugal (1436–1463), kihlattiin Navarran kuningas Kaarle IV:lle, joka kuoli ennen avioliittoa; meni nunnaksi Santa Claran luostariin, jossa kirjoitti monta moraalia ja uskontoa koskevaa sivistynyttä kirjaa, kuoli 26-vuotiaana
- Joana de Portugal (1439-1475), avioitui Kastilian kuningas Henrik IV:n kanssa ja oli kruununtavoittelija Juana la Beltranejan äiti.
Perintö
Edvard I hallitsi vain viisi vuotta ja kuoli ruttoon vuonna 1438. Häntä seurasi hänen kuusivuotias poikansa Afonso.[2] Sijaishallitsijana toimi aluksi leskikuningatar Leonor de Aragon, joka korvattiin Edvardin veljellä vuonna 1440.
Viitteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
