Eleonooran vanhemmat olivat Portugalin kuningas Edvard I ja kuningatar Eleonoora Aragonilainen. Hänellä oli kahdeksan sisarusta, joista hän oli kolmanneksi vanhin tytär. Hänen isänsä kuoli 9. syyskuuta 1438, viisi päivää ennen hänen neljättä syntymäpäiväänsä. Veli Afonso V seurasi tätä kuninkaana ja äiti valtionhoitajana. Seuraavan vuoden maaliskuussa äiti synnytti toisen tyttären, Joanin (1439–1475), josta tuli Kastilian Henrik IV:n pahamaineinen vaimo.
Vuonna 1440 äiti Eleonoora Aragonialainen joutui pakenemaan Kastiliaan hävittyään oikeudenkäynnin lankoaan, Coimbran herttuaa Pedroa vastaan ​​nuoren kuningas Afonson sijaishallinnosta. Hän ei ottanut Eleonooraa mukaansa, koska tämä oli tuolloin sairaana.
Nuoruus ja avioliittosuunnitelmat
Eleonooralle aviopuolisoa etsi todennäköisesti hänen tätinsä Isabella Portugalilainen, Burgundin herttuatar. Järjestelyt teki Eleonooran äidin veli Alfonso V, Aragonian ja Napolin kuningas, joka vuonna 1448 lähetti hovistaan ​​taiteilijoita maalaamaan Eleonooran muotokuvaa. Häntä ehdotettiin myös aviopuolisoksi Ludvigille, Ranskan dauphinille, kuningas Kaarle VII:n vanhimmalle pojalle, mutta hän itse mieluummin avioitui Fredrikin kanssa, koska liitto tämän kanssa antaisi hänelle keisarinnan tittelin kuningattaren sijaan.
Käytännön neuvottelut käytiin Napolissa ja saatiin päätökseen vuonna 1451. Merimatkan aikana Eleonooraa Italiaan saattanut laivasto kärsi merirosvoista ja myrskyistä, ja huhuttiin, että hän oli kadonnut merellä. Eleonoora ja Fredrik tapasivat Sienassa. Fredrikin kerrottiin kalvenneen, kun hän näki morsiamensa, osittain innostuneesta tämän kauneudesta, mutta myös huolissaan siitä, että tällä olisi vaikeuksia synnyttämisessä hoikan ja hauraan ulkonäkönsä vuoksi. Avioliitto solmittiin Roomassa. Eleonooralle annettiin kruunauksen yhteydessä myös nimi Helena, jota hän ei koskaan käyttänyt. Hääjuhlia isännöi hänen setänsä, Napolin kuningas Alfonso V.
Eneias Silvio Piccolomini (tuleva paavi Pius II) juhlistaa Fredrik III:n ja Eleonooran avioliittoa, Pintoricchio 1502-1507
Avioliitto ja lapset
Hän avioitui Saksan kuningas Fredrik III:n kanssa edustajan välityksellä vuonna 1451, ja matkusti sitten Italiaan tapaamaan aviomiehensä ja vihittäväksi tämän kanssa ja paavin Nikolaus V:n kruunattavaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinnaksi vuonna 1452.[1] He olivat viimeinen paavin kruunaama keisaripari.
Eleonoora ja Fredrik olivat luonteeltaan erilaisia ​​eivätkä olleet koskaan onnellisia keskenään. Eleonoora oli kunnianhimoinen ja vahvatahtoinen nainen, joka osallistui usein juonitteluihin, kun taas keisari oli hillitty ja inspiroimaton mies. Fredrik ei jakanut vaimonsa kiinnostusta tanssiin, uhkapelaamiseen ja metsästykseen , ja heidän suhteeseensa vaikuttivat heidän eroavaisuutensa. Fredrik lähetti Eleonooran laajan portugalilaisen seurueen kotiin häiden jälkeen suurten kustannusten vuoksi, ja nuori vaimo kärsi koti-ikävästä. Aviomies myös syytti vaimoaan lasten kuolemista, koska oli antanut heidän syödä portugalilaista ruokaa, ja siksi Fredrik otti nuorempien lasten kasvatuksen kokonaan itselleen. Wienin piirityksen aikana, jolloin ihmiset pakotettiin syömään rottia, kissoja ja koiria, Eleonoora tunnettiin siitä, että hän yritti piristää ihmisiä. Historioitsijoilla on tunne siitä, että Eleonoora vietiin upeasta, ylenpalttisesta ja ylellisestä Portugalin hovista Wieniin, joka oli kulttuurinen autiomaa Fredrikin tiukan taloudellisen ajattelun vuoksi.
Eleonooralle ja Fredrikille syntyi viisi lasta, joista kaksi eli aikuiseksi:
Kristofer (1455–1456), kuoli vuoden ikäisenä
Maksimilian I (1459–1519), Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, avioitui vuonna 1477 Maria Burgundilaisen (1457–1482), Burgundin herttua Kaarle Rohkean tyttären kanssa; toinen puoliso vuonna 1494 Bianca Maria Sforza (1472–1510), Milanon herttuan Galeazzo Maria Sforzan tytär
Helene (1460–1462), kuoli kaksivuotiaana
Kunigunde (1465–1520), avioutui vuonna 1487 Baijerin herttua Albert IV:n kanssa
Johannes (1466-1467), kuoli vuoden ikäisenä
Toiseksi vanhimmasta pojasta Maksimilianista tuli isänsä jälkeen keisari ja tämän kanssahallitsija kymmeneneksi vuodeksi. Eleonoora kuoli 34-vuotiaana synnytykseen vuonna 1467.[1]
