Margareeta Itävaltalainen

Margareta Itävaltalainen noin 20-vuotiaana, Pieter van Coninxloo (attribuoitu), n. 1500

Margareta Itävaltalainen (saks. Margarete von Österreich, ransk. Marguerite d'Autriche); (10. tammikuuta 1480 Bryssel – 1. joulukuuta 1530 Hof van Savoye, Mechelen, Espanjan Alankomaat) oli avioliittojensa kautta Asturian ruhtinatar ja Savoijin herttuatar, hänet nimitettiin Espanjan Alankomaiden käskynhaltijaksi vuosiksi 1507–1515 sekä uudestaan 1519–1530.

Margeta Itävaltalainen noin 10-vuotiaana, Jean Hey n. 1490

Suku ja koulutus

Margareta syntyi 10. tammikuuta 1480 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Maksimilian I:n ja Maria Burgundilaisen toisena lapsena ja ainoana tyttärenä. Hänet nimettiin isoäitipuolensa Yorkin Margaretin, Burgundin leskiherttuattaren mukaan, joka oli erityisen läheinen Margaretan äidin kanssa. Vuonna 1482 Margaretan äiti kuoli 25-vuotiaana ratsastusonnettomuudessa ja hänen vanhempi veljensä Filip Komea seurasi herttuatar Mariaa Espanjan Alankomaiden hallitsijana ja hänen isänsä toimi sijaishallitsijana.

Vuonna 1482 Maksimilian ja Ranskan kuningas Ludvig XI allekirjoittivat Arrasin sopimuksen, jossa Margaretan isä lupasi antaa Margaretan puolisoksi Ludvigin pojalle Kaarlelle. Kihlaus tapahtui vuonna 1483. Margareta, Franche-Comté ja Artois myötäjäisinään, siirrettiin kaksivuotiaana Ranskan kuningas Ludvig XI:n holhoukseen. Ludvig kuitenkin kuoli pian tämän jälkeen. Margareta koulutettiin Ranskan kuninkaallisessa hovissa ja valmisteltiin tulevaan rooliinsa Ranskan kuningattarena. Hänet kasvatti fille de francena (Ranskan tyttärenä) Madame de Segré sulhasensa sisaren ja sijaishallitsijan Ranskan Annen valvonnassa. Useat muutkin ranskalaiset aateliset saivat kasvatuksensa Annen seurannan alla, kuten Frans I:n äiti herttuatar Louise Savoijilainen (1476–1531),^[1] jonka kanssa Margareta tulisi vuonna 1529 neuvottelemaan Cambrain rauhan Frans I:n ja Kaarle V:n välillä.

Margareta kiintyi Kaarleen aidosti. Kuitenkin syksyllä 1491 Kaarle hylkäsi sopimuksen ja avioitui Margaretan äitipuolen Annan, Bretagnen herttuattaren kanssa poliittisista syistä. Ranskan hovi oli lakannut kohtelemasta Margaretaa kuningattarena vuoden 1491 alkupuolella. Bretagnen herttuatar oli naitettu Margaretan isälle valtakirjalla, mutta heidän avioliittonsa oli mitätöity. Margareta palasi isoäitipuolensa hoviin vasta kesäkuussa 1493, toukokuussa allekirjoitetun Senlisin sopimuksen jälkeen. Margareta loukkaantui Kaarlen toimista niin, että tunsi jatkossa kestävää paheksuntaa Ranskaa kohtaan.

Avioliitot

Margareta Itävaltalainen leskenasussa, Bernard van Orley(n. 1507–1515

Saavuttaakseen liittolaisuuden Kastilian kuningattaren Isabella I:n ja Aragonian kuninkaan Ferdinand II:n kanssa, Maksimilian alkoi neuvotella avioliitoista heidän ainoan poikansa Asturian ruhtinas Juanin (1478–1497) ja Margaretan, sekä heidän tyttärensä Johannan ja Filipin välillä. Margareta matkusti Espanjan Alankomaista Espanjaan vuoden 1496 loppupuolella. Avioliitto solmittiin huhtikuussa 1497. Ruhtinas Juan kuoli vain kuusi kuukautta myöhemmin 4. lokakuuta. Margareta oli tällöin raskaana ja 8. joulukuuta hän synnytti kuolleena syntyneen tyttären. Asturian leskiruhtinatar palasi Alankomaihin vuoden 1500 alkupuolella, kun veli ja käly kutsuivat hänet juuri syntyneen poikansa Kaarlen kummitädiksi.

Vuonna 1501 Margareta avioitui Savoijin ruhtinas Filibert II:n (1480–1504) kanssa, joka kuoli kolme vuotta myöhemmin. Myös tämä avioliitto oli lapseton. Margareta vannoi, ettei koskaan avioituisi uudelleen. Hänen hovihistorioitsijansa, runoilija Jean Lemaire de Belges antoi hänelle nimen ”Dame de Deuil”^[2] eli vapaasti suomennettuna "surupukuinen nainen".

Poliittinen rooli

Margareta Itävaltalainen nimitettiin ensimmäistä kertaa Habsburgien Espanjan Alankomaiden käskynhaltijaksi vuosiksi 1507–1515 ja hänen nuoren veljenpoikansa Kaarlen (tuleva Kaarle V, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari) holhoojaksi. Margareta toimi välittäjänä isänsä ja tämän alaisten välillä Alankomaissa, neuvotteli kauppasopimuksen Englannin kanssa, ja oli osallisena Cambrain liiton muodostamisessa vuonna 1508. Täysi-ikäistymisensä jälkeen vuonna 1515, Kaarle alkoi kapinoida Margaretan vaikutusvaltaa vastaan, mutta pian hän ymmärsi tämän yhdeksi viisaimmista neuvonantajistaan, ja Margaretasta tuli taas Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosiksi 1519–1530 kuolemaansa saakka. Vuonna 1529, yhdessä herttuatar Louise Savoijilaisen kanssa, hän neuvotteli Cambrain rauhansopimuksen, niin sanotun naisten rauhan, Paix des Dames'n, Frans I:n ja Kaarle V:n välillä.

Hof van Savoye Mechelenissä oli eräs ensimmäisistä renessanssipalatseista Pohjois-Euroopassa, jota Margareta laajennutti vuosina 1517-1530 arkkitehti Rombout II Keldermansin suunnittelmien mukaan. Restauroitu 1876.

Hänen hallituskautensa oli suhteellisen rauhallista ja vaurasta aikaa Alankomaille, vaikka protestanttinen reformaatio alkoi nostaa päätään etenkin Alankomaiden pohjoisosissa. Ensimmäiset protestanttiset marttyyrit poltettiin roviolla vuosina 1524 ja 1525. Margaretalla oli vaikeuksia pitää Gueldersin ruhtinas Kaarle aisoissa. Hän sai veljenpoikansa allekirjoittamaan Gorinchemin sopimuksen vuonna 1528, mutta ongelmaa ei saatu ratkaistuksi kokonaan hänen hallituskautensa aikana.

Taiteen mesenaatti

Margareta oli saanut hyvän koulutuksen. Hän soitti useita eri soittimia, oli erittäin lukenut ja kirjoitti runoja. Hänen hovissaan Mechelenissä vierailivat aikansa suuret humanistit, kuten Erasmus Rotterdamilainen.^[3] Hän omisti laajan kirjaston, joka koostui enimmäkseen messukirjoista, historiallisista ja eettisistä tutkielmista ja runoudesta.^[4] Margareta tilasi useita musiikkikäsikirjoituksia Pierre Alamireltä,^[5] jotka hän lähetti lahjoiksi perheenjäsenilleen ja poliittisille liittolaisilleen, ja omisti itsekin useita chanson-kokoelmia.^[6] Ne sisälsivät Josquin des Prezin, Johannes Ockeghemin, Jacob Obrechtin ja Pierre de la Ruen töitä. De la Rue oli hänen suosikkisäveltäjänsä.^[7]

Margareta Itävaltalainen, kuvanveistäjä Conrat Meit n, 1518

Hänellä oli myös mittava taidekokoelma ja vuonna 1516 hän hankki omistukseensa Jan van Eyckin maalauksen Giovanni Arnolfini ja tämän vaimo.^[8] Vuosien 1523–1524 inventaariossa oli yhteensä 385 maalausta, veistosta, kuvakudosta ja kirjottua tekstiiliä (ei sisällä painokuvia ja piirroksia), 132 eksoottista luonnonesinettä ja artefaktia, kuten atsteekkien höyhenistä tehtyjä esineitä ja kaiverrettua korallia. Tämä yksi varhaisimmista Uuden maailman esinekokoelmista oli Hernán Cortésin hankkima, joka lahjoitti keisari Kaarle V:lle atsteekkien kuningas Montezuma I:ltä vuonna 1519 saamansa (ryöstämänsä) aarteet. Useita näistä aarteista lähetettiin Mecheleniin lahjana Margaretan veljenpojalta vuonna 1523.^[9] Kelloja, lautapelejä ja "kuriositeetteja" oli 47 esinettä, ja kirjastossa oli 380 nimikettä, jossa ovat mukana käsikirjoitukset, joista kuuluisin oli Les Très Riches Heures du duc du Berry, painetut kirjat ja kaaviot, kuten sukuluettelot. Taidekokoelmaan kuului myös runsas määrä metalliesineitä, kuten ruoka "lautanen", joista suurin osa oli kullattua hopeaa.^[10]

Vaikka hän eli Alankomaiden maalaustaiteen vähemmän arvostetulla loppuaikana, hänellä oli hovissaan useita taidemaalareita, kuten Magdalenan legendan mestari ja Pieter van Coninxloo, jotka olivat pääasiassa muotokuvamaalareita (mahdollisesti sama henkilö). Seitsemän versiota Bernaert van Orleyn noin vuosina 1515-1520 hänestä maalaamasta muotokuvasta ​​leskenasussa on säilynyt (deuil blanc tai "valkoinen suru"). Pääversion uskotaan olevan Broussa, kun taas toiset olisi lähetetty lahjaksi hänen sukulaisilleen, muille hallitsijoille ja ehkä ystäville.^[11] Van Orleysta, ajan johtavasta brysseliläisestä taidemaalarista tuli hänen hovitaiteilijansa vuonna 1518.^[12]

Margareta Itävaltalaisen hauta, Broun kuninkaallisen luostarin Saint-Nicolas-de-Tolantin kirkossa Bourg-en-Bressessä, kuvanveistäjä Conrad Meit

Saksalainen kuvanveistäjä Conrad Meit työskenteli hänen palveluksessaan useita vuosia, ja oli vahvasti mukana hänen pääarkkitehtuuriprojektissaan Broun luostarissa. Meit veisti hahmot Margaretan hautamonumenttiin sekä useita muita muotokuvia hänestä, kuten intiimit pienet päärynäpuiset rintakuvat.^[13]

Kuolema

Margareta kuoli 50-vuotiaana 1. joulukuuta 1530 Mechelenissä Hof van Savoye'n palatsissa, amputaatiota varten annetun oopiumin vaikutuksiin. Hän oli astunut 15. marraskuuta lasinsirpaleeseen, josta tullut haava aiheutti jalkaan kuolion.^[14]

Mechelen, joka sijaitsee Antwerpenin ja Brysselin välillä oli hänen pääasiallinen asuinpaikkansa Alankomaissa sen jälkeen, kun hän oli nimittänyt veljenpoikansa Kaarle V:n ainoaksi perijäkseen. Margareta on haudattu Bourg-en-Bresseen upeaan mausoleumiin, jonka hän rakennutti toiselle aviomiehelleen Filibertille ja itselleen. Mechelenin katedraalin viereen on pystytetty hänen patsaansa.

Lähteet

• Margarete - Maximilian I. Musik um 1500, Capilla Flamenca with La Caccia, Schola Cantorum Cantate Domino Aalst, Schola Gregoriana Lovaniensis, 1998, ORF Shop CD 265 (2 CDs).
• Dulcis Melancholia, Biographie musicale de Marguerite d'Autriche, Capilla Flamenca, 2005 (MEW 0525).
• Dame de Deuil. Musical Offerings for Marguerite of Austria, La Morra, 2005 (KTC 4011).
• Diana Maury Robin, Anne R. Larsen and Carole Levin: Encyclopedia of women in the Renaissance: Italy, France, and England. ABC-CLIO, Inc, 2007.

Viitteet

1. Robin, Larsen and Levin s. 43
2. Gonkdo, Michal (2006). Dame de Deuil. Musical Offerings for Marguerite of Austria (1480-1530), 3. CD Booklet KTC 4011
3. Triest, Monica (2000) Macht, vrouwen en politiek 1477-1558. Maria van Bourgondië, Margaretha van Oostenrijk, Maria van Hongarije. Leuven, Van Halewijck.
4. Schreurs, Eugeen; Vendrix; Philippe (2005). The sweet melancholy of Margaret, translated by Celia Skrine, 11. CD Booklet MEW 0525.
5. Kellman, Herbert (ed.) (1999). The Treasury of Petrus Alamire. Music and Art in Flemish Court Manustricpts 1500-1535. Leuven, Die Keure.
6. Chreurs, Eugeen (1998). Margarete – Maximilian I, translated by Stratton Bull, 14. CD Booklet ORF CD 265.
7. Kellman, Herbert (toim.): The Treasury of Petrus Alamire. Music and Art in Flemish Court Manuscripts 1500–1535. Leuven, Die Keure 1999.
8. Campbell, Lorne, The Fifteenth Century Netherlandish Paintings, London: National Gallery, 1998, ISBN 0-300-07701-7. Ss. 175-178
9. MacDonald, Deanna; "Collecting a New World: The Ethnographic Collections of Margaret of Austria". The Sixteenth Century Journal. 33 (3): 649–663, 2002. doi:10.2307/4144018. JSTOR 4144018.
10. Eichberger, Dagmar, "Margaret of Austria’s Treasures: An early Habsburg Collection in the Burgundian Netherlands". Teoksessa: Museo Imperial: El coleccionismo artístico de los Austrias en el siglo XVI, 2013, Fernando Villaverde Ediciones. S. 73
11. Margaret of Austria | Art UK artuk.org. Viitattu 17.10.2024. (englanniksi)
12. Workshop of Bernard van Orley (c. 1488-1541/2) - Margaret of Austria (1480-1530) www.rct.uk. Viitattu 17.10.2024. (englanniksi)
13. Burk, Jens Ludwig: "Conrat Meit, Margaret of Austria's Court Sculptor in Malines and Brou", PDF, Centre des monuments nationaux France
14. Tremayne, Eleanor E. : The First Governess of the Netherlands: Margaret of Austria. Methuen, 1908. ss. 286–289

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margareeta Itävaltalainen Wikimedia Commonsissa