Kaarle oli Ludvig XI:n ja tämän toisen puolison Savoijin prinsessa Charlotten ainoa poika, joka eli aikuiseksi asti.[1] Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista ainoastaan kaksi vanhempaa sisarta eli aikuiseksi saakka. Anne de Beaujeu (1461–1522) avioitui Bourbonin herttua Pierre II:n (1438–1503) kanssa ja Jeanne de Valois (1464–1505) avioitui Ludvig XII:n kanssa.
Kuningas
Kaarle VIII nousi valtaistuimelle 13-vuotiaana isänsä kuoltua, mutta valtaa piti alussa sijaishallitus. Hän ei osoittanut minkäänlaista soveltuvuutta kuningaskuntansa hallintoon: hänellä oli huono terveys ja hänen älykkyytensä oli heikko. Sijaishallitukseen kuuluivat isä Ludvig XI:n testamentin ohjeitten mukaan hänen erittäin älykäs ja kyvykäs vanhin sisarensa Anne de Beajeau ja tämän puoliso Beajeun herra, Pierre de Bourbon. Avioiduttuaan Anna Bretagnelaisen kanssa vuonna 1491, hänen suosikkinsa Étienne de Vesc suostutteli Kaarlen vapauttamaan itsensä Beaujeusta.[1]
Kaarle VIII, 1500-luvun kopio alkuperäisestä maalauksesta
Kaarle aloitti pitkät ranskalais-italialaiset sodat hankkiakseen Napolin kuningaskunnan kruunun, johon hän katsoi olevansa oikeutettu isänäitinsä Marie d'Anjoun kautta. Valmistautuessaan Italian-sotaretkelle hän teki epäedullisina pidetyt rauhat Itävallan ja Englannin kanssa. Vuonna 1494 hän saapui massiivisen sotajoukon kanssa Italiaan ja marssi niemimaan läpi Napoliin saakka. Siellä hän kohtasi Venetsian liigan joukot, joihin olivat liittyneet niin Napolin kuningas Alfonso II, Itävalta kuin Milanon herttua Ludovico Sforzakin. Kaarle VIII voitettiin vuonna 1495 ja suuri osa ranskalaisjoukoista tuhottiin. Perääntyvä Ranskan armeija voitti kuitenkin Venetsian liigan armeijan Fornovon taistelussa samana vuonna, jolloin liigan ylipäällikkö kondottieeri Carmagnola kaatui ja Ranskan armeijan rippeet pääsivät vetäytymään turvallisesti Alppien yli kotimaahansa.[1]
Kaarle VIII:n sotamenestys perustui ranskalaisten käsityöläisten kehittämään uuteen tykkiin, joka oli aiempia ratkaisevasti nopeampi liikuttaa ja käyttää. Uusia tykkejä saattoi kuljettaa muun sotajoukon mukana, eikä niitä näin ollen tarvinnut perääntyessäkään hylätä. Tykkien maineen nopeasti levitessä sotareitille osuneet kaupunkivaltiot sekä Kirkkovaltio luopuivat vastarinnasta. Napolilainen San Giovannin linnoitus kukistui vain kahdeksassa tunnissa. Liitto kuningasta vastaan solmittiin näiden uutisten aiheuttamasta järkytyksestä.
Loppukautensa Kaarle VIII yritti huonolla menestyksellä uudelleenrakentaa armeijaansa. Hän kuoli 27-vuotiaana valmistellessaan seuraavaa sotaretkeä.[1] Kuolinsyy olivat kallonsisäiset vammat, jotka hän sai pään osuessa matalan oviaukon kiviseen yläkamanaan kiirehtiessään katsomaan puolisonsa Anne Bretagnelaisen kanssa jeu de paumea eli tenniksen edeltäjää. Hän hoiperteli hetken, mutta osallistui ottelun katsomiseen usean tunnin ajan ja kuoli yhdesän tuntia sen jälkeen. Viikkoa ennen onnettomuutta Kaarle oli kärsinyt oireista, jotka viittasivat selvästi korkeaan verenpaineeseen.[2]
Avioliitto ja jälkeläiset
Kaarle kihlautui 22. heinäkuuta 1483 3-vuotiaan Margareeta Itävaltalaisen kanssa, joka oli Maksimilian I:n ja Burgundin herttuatar Marien tytär. Avioliiton järjestivät Kaarlen isä Ludvig XI, Maksimilian ja Alankomaitten säädyt osana vuonna 1482 Ranskan ja Burgundin herttuakunnan välistä Arrasin rauhaa. Margareta toi Artois'n ja Franche-Comtén kreivikunnat myötäjäisinään, ja hänet kasvatettiin Ranskan hovissa tulevana kuningattarena. Kihlaus kuitenkin purkautui.[1]
Kaarle VIII:n puoliso oli vuodesta 1491 lähtien Bretagnen herttuatar Anna Bretagnelainen, joka oli herttua François II:n ja Marquerite de Foix'n tytär ja ainoa perilllinen. Heille syntyi kaikkiaan kuusi lasta, mutta kaikki kuolivat jo ennen Kaarlea, joten hänen jälkeensä valtaistuimelle nousi hänen kaukainen serkkunsa Ludvig XII.
Charles Orland, dauphin (11. lokakuuta 1492 – 16. joulukuuta 1495), kuoli tuhkarokkoon 3-vuotiaana
François (elokuu 1493), syntyi ennenaikaisesti ja kuolleena
Nimetön tytär (maaliskuu 1495), syntyi kuolleena
Charles, dauphin (8. syyskuuta 1496 – 2. lokakuuta 1496), kuoli alle kuukauden ikäisenä
François, dauphin (heinäkuu 1497), kuoli muutamia tunteja syntymän jälkeen
.jpg)
