Haakon VI Maununpoika oli vuosina 1343–1380Norjan kuningas ja vuosina 1362–1364 myös Ruotsin kuningas isänsä Maunu IV Eerikinpojan kanssahallitsijana. Haakonin nousi Norjan kuninkaaksi täysi-ikäistyttyään vuonna 1355. Ruotsin kuninkaana hänen nimensä oli Haakon II Maununpoika. Haakonin kuninkaanvaalissa 15. helmikuuta 1362 suomalaisten edustajat olivat ensi kertaa mukana valitsemassa Ruotsin kuningasta.
Haakon meni naimisiin Tanskan prinsessan Margareetan kanssa, mikä oli askel kohti Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtioliittoa. Hänellä oli koko hallituskautensa ajan poliittisia kiistoja Tanskan, pohjoisten Hansakaupunkien sekä Ruotsin kapinoivien ylimysten kanssa.[1]