Kristiina

Kristiina
Sébastien Bourdonin maalaama muotokuva Kristiinasta.
Ruotsin kuningatar
Valtakausi	6. marraskuuta 1632 – 6. kesäkuuta 1654
Kruunajaiset	20. lokakuuta 1650
Edeltäjä	Kustaa II Aadolf
Seuraaja	Kaarle X Kustaa
Sijaishallitsija	Axel Oxenstierna (1632—1644)
Syntynyt	8. joulukuuta 1626 Tukholma, Ruotsi
Kuollut	19. huhtikuuta 1689 (62 vuotta) Rooma, Kirkkovaltio
Hautapaikka	Pietarinkirkko, Vatikaani
Suku	Vaasa
Isä	Kustaa II Aadolf
Äiti	Maria Eleonoora
Uskonto	Luterilaisuus (1632—1654) Katolilaisuus (1654—1689)
Nimikirjoitus

Kristiina (1626 Tukholma – 1689 Rooma) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti vuoteen 1654.

Kristiina syntyi 8. joulukuuta 1626 Tre Kronor -linnassa Tukholmassa ja kuoli 19. huhtikuuta 1689 Roomassa. Hän oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 vuoteen 1654, mutta hallitsi vasta vuodesta 1644 alkaen. Hänen hallintoaikanaan käytiin kuusikymmenvuotista sotaa (1598–1660), kolmikymmenvuotista sotaa (1618–1648) sekä Torstenssonin sotaa, joissa Ruotsi valtasi isoja alueita ja lisäsi arvovaltaansa. Kristiinan aikana kolmikymmenvuotinen sota myös lopetettiin. Kristiina oli kiinnostunut kulttuurista ja houkutteli muun muassa René Descartesin ja Claudius Salmasiuksen Ruotsin hoviin. Hän luopui kruunusta vuonna 1654 ja kääntyi katolilaiseksi, mikä oli aikanaan suuri skandaali. Kristiina asettui asumaan Roomaan, jonka kulttuurielämässä hän näytteli suurta osaa seuraavina vuosikymmeninä. Kristiina oli kuningas Kustaa II Aadolfin ja kuningatar Maria Eleonooran tytär.

Ensimmäiset vuodet

Kristiinan vanhemmat Kustaa II Aadolf ja Maria Eleonoora. Tuntemattoman taiteilijan maalaus n. vuodelta 1632

Kristiina syntyi Tukholmassa 7. tai 8. joulukuuta 1626 (juliaanisen kalenterin mukaan) Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ja hänen puolisonsa Brandenburgin Maria Eleonooran tyttäreksi. Kruununprinssin syntymistä oli odotettu kiihkeästi ja kunnialaukaukset prinssin syntymän kunniaksi olivat valmiina kanuunoissa. Kätilöt ilmoittivat kuninkaalle ensin lapsen olevan poika ja vasta kuninkaan sisar kertoi hänelle lapsen olevankin tyttö. Kuningas otti tyttären vastaan iloisena. Kristiina ihaili ja kunnioitti isäänsä ja heidän suhteestaan tuli harmoninen. Suhde äiti Maria Eleonooraan sen sijaan oli ongelmallinen. 

Kuningatar oli ennen Kristiinaa synnyttänyt kolme lasta, jotka kaikki kuolivat vauvoina. Kuningas antoi jo vuonna 1627 vahvistaa Kristiinan oikeaksi kruununperilliseksi ja kuningattareksi, mikäli kuningas ei saisi aviollista poikaa. Kustaa Aadolfin oli tärkeää toimia nopeasti, sillä Vaasa-suvun puolalainen haara puolusti edelleen oikeuttaan Ruotsin valtaistuimeen. 

Ollessaan kolmivuotias Kristiina näki isänsä viimeisen kerran. Kirjeessään 4. joulukuuta 1630 kuningas uskoi tyttärensä valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan huostaan siltä varalta, että itse kuolisi. Kuningas kuoli jo vuonna 1632 Lützenin taistelussa, mikä johti siihen, että vielä alle kuusivuotiaasta Kristiinasta tuli Ruotsin kuningatar.

Holhousvuodet

Kristiinan kasvattaminen kruununperijäksi oli valtakunnan asia. Maria Eleonoora sai aluksi huolehtia tyttärestään, mutta häntä pidettiin kuninkaan kuoleman jälkeen syyntakeettomana ja psyykkisesti epävakaana henkilönä. Siksi vuonna 1634 valtiopäivillä päätettiin, että holhooja vastaisi Kristiinan kasvatuksesta. Seuraavan vuoden säätykokouksessa asiasta annettiin perusteellinen ”mietintö ja ohjeistus”. Niissä säädettiin muun muassa siitä, kuinka tärkeää oli, ettei Kristiinaa kasvatettu ainoastaan hyväksi hallitsijaksi vaan myös oikeaoppiseksi luterilaiseksi. Lisäksi hänelle tuli antaa oikea käsitys Ruotsin hallintotavasta ja säätyjen elinehdoista ja hänelle tulisi muodostua ”hyvä kiintymys” valtakunnan neuvostoon, säätyihin ja alamaisiin. 

Vuonna 1636 Kristiina erotettiin Maria Eleonoorasta ja hänen kasvattajakseen vaihtui edesmenneen kuninkaan sisarpuoli kreivitär Katariina, joka jo aiemmin oli hoitanut Kristiinaa kuninkaan ollessa matkoilla. Katariina kuoli kuitenkin jo vuonna 1638. Vuosi sen jälkeen Kristiina sai valtaneuvoston toiveesta kaksi kasvatusäitiä, jotta ei liiaksi kiintyisi yksittäiseen henkilöön.

Turun akatemia perustettiin Kristiinan holhousvuosina vuonna 1640.

Hallintovuodet

16-vuotias Kristiina kuningattarena.

Politiikka sekä kuningattaren suosikit

Kristiina otti valtaistuimen vastaan 8. joulukuuta 1644, jolloin Ruotsi oli edelleen osallisena kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648). Ruotsin joukkoja 1642–1645 johtaneen Lennart Torstenssonin operaatiot olivat menestyksellisiä, eikä Saksan rintamalta enää tullut viestejä tappioista. 

Kristiina omistautui aluksi innokkaasti hallinnon tehtäviin. Hän halusi hallita itse, minkä vuoksi joutui pian erimielisyyksiin vanhan valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan kanssa. Oxenstierna syrjäytettiin ja tämä vetäytyi hallintotehtävistä. Epäsuosio ulottui myös hänen poikiinsa. Kristiina sai ison voiton koko oxenstiernalaisesta puolueesta, kun hän vuonna 1648 ajoi läpi alhaissäätyisen Johan Adler-Salviuksen nimittämisen valtaneuvokseksi. Vaikka valtakunnankansleri ei enää koskaan saanut takaisin vaikutusvaltaansa, parantui hänen suhteensa kuningattareen uudelleen ja hänen mielipiteensä saivat merkitystä erityisesti ulkopolitiikassa. 

Ajan mittaan alettiin puhua kuningattaren henkilökohtaisista suosikeista. Ensimmäinen ja kuuluisin oli Magnus Gabriel De la Gardie. Kristiina ihastui häneen ja hukutti tämän suosionosoituksiin. Diplomaatit väittivät, että kuningatar oli rakastunut De la Gardieen, kunnes tämä lopulta teki lopun juoruilusta ja hoputti tämän naimakauppaa serkkunsa Maria Eufrosynen kanssa. Itse hallintoon De la Gardiella ei ollut suurempaa vaikutusta ja hän päätyi lopulta Kristiinan epäsuosioon. Kuningattaren hallintokauden loppupuolella Klaus Tott ylennettiin suosikiksi, mutta hänellä oli vielä vähemmän vaikutusta politiikkaan kuin De la Gardiella oli ollut.  

Kuningatar Kristiina oli Persian suurkuninkaan Kyyros II Suuren (noin 576–529 eaa.) suuri ihailija. Toinen Kristiinan ihailema historiallinen henkilö oli Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri (356–323 eaa.).

Kiinnostus kulttuuriin ja tieteeseen

Kristiina oli kiinnostunut paitsi politiikasta myös taiteista ja tieteistä. Hän keräili taideteoksia, kirjoja ja käsikirjoituksia. Saksalais-roomalaisen keisarin Rudolf II:n taidekammio tuotiin sotasaaliina Tre Kronor -linnaan ja kuningattaren kirjanostajat matkustivat ympäri Eurooppaa. Ruotsiin saapui eri maiden oppineita. Heihin lukeutuivat muun muassa alankomaalaiset Isaac Vossius ja Nicolas Heinsius, ranskalaiset Claudius Salmasius ja Samuel Bochart sekä saksalaiset Johan Henrik Boeclerus, Kristian Ravius ja Johannes Schefferus.^lähde? Huomattavin heistä oli René Descartes, joka kuitenkin pian saapumisensa jälkeen joutui keuhkokuumeen kouriin ja kuoli. Myöhemmin on spekuloitu kuoleman ehkä johtuneen myrkytyksestä.^[1] 

Myös Georg Stiernhielm ja Olof Rudbeck kuuluivat Kristiinan suojatteihin. Oppineet pitivät joskus Tre Kronor -linnassa kokouksia, joista puhuttiin akatemiana. Ulkomaalaisia kuitenkin katsottiin Ruotsissa karsaasti, he kiusasivat myös toisiaan ja pian osoittautui, että kuningattarella ei ollut keinoja saada heitä jäämään Ruotsiin. Luvattuja eläkkeitä ei maksettu eikä kuningattaren kirja- tai käsikirjoitusostoksiin riittänyt rahaa. Nämä ja muut olosuhteet aiheuttivat sen, että useimmat oppineet lähtivät Ruotsista muutaman vuoden kuluessa.

Ulkopolitiikka ja talous

Kristiinan toistaiseksi salaiset sympatiat katolilaisuutta kohtaan alkoivat vaikuttaa Ruotsin ulkopolitiikkaan. Ruotsi muun muassa puolsi arkkiherttua Ferdinandin valintaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi eikä siten vastannut odotuksiin, joita saksalaisten valtioiden protestanttisilla säädyillä oli. Myös muut olosuhteet myötävaikuttivat siihen, että tilanne Kristiinan viimeisinä hallintovuosina oli heikko.

Kristiinan hallintokaudella aatelistolle jaettavien perinnöllisten läänitysmaiden määrä kasvoi valtavasti. Hänen holhoojahallituksensa ei niitä jakanut, mutta vuosien 1644—1654 välisenä aikana läänityksinä annettujen kreivi- ja vapaaherrakuntien määrä kasvoi Ruotsissa kahdeksasta 44:ään. Suomen alueella läänitysten määrä kasvoi Kristiinan aikana kahdesta kahdeksaantoista. Tämän lisäksi Käkisalmen läänissä oli yhdeksän läänitysaluetta.^[2] Valtion talous oli sekaisin ja hovin menot moninkertaistuivat viimeisinä vuosina. Budjetin perusta horjui ja Ruotsi oli pakotettu moniin lyhytnäköisiin toimiin, kuten lainanottoon, seuraavan vuoden tulojen käyttöön sekä palkkojen ja tukien pienentämiseen. 

Kruunusta luopuminen ja loppuelämä

Kristiina vanhana. Tuntemattoman taiteilijan maalaus.

Kruunusta luopuminen

Kristiina luopui kruunustaan 1. kesäkuuta 1654, jolloin myös säädyt sopivat Kristiinan elatuksesta. Sopimuksessa Kristiina varasi itselleen muun muassa oikeuden suvereniteettiin, hoviväkensä hallitsemiseen sekä vastuuvapautukseen velasta, johon valtio hänen aikanaan oli mahdollisesti joutunut.                                                  

Kristiinan elatuksesta huolehtivat Norrköpingin kaupunki ja linna, Saarenmaan, Gotlannin ja Öölannin saaret, saksalaiset paikkakunnat Poel, Neukloster ja Wolgast sekä muutamat Pommerissa sijaitsevat maatilat.  Kuningattarella oli myös oikeus nimittää tuomareita, virkamiehiä ja jopa kirkollisia toimijoita ja saada noin 200 000 riikintaalerin suuruista elatusrahaa. Kristiinan kuoleman jälkeen Ruotsin kruunu ottaisi elatuksesta huolehtivat maat takaisin, eikä kuningatar sitä ennen saisi myydä niitä muille. 6. kesäkuuta 1654 järjestettiin Uppsalan linnassa juhlallisuudet, joissa Kristiina luopui kruunustaan. Samana päivänä kuninkaaksi kruunattiin Kristiinan serkku Kaarle X Kustaa. 

Kristiina lähti Uppsalasta päivä kruunusta luopumisen jälkeen. Laivue oli valmiina kuljettamaan hänet Manner-Eurooppaan, mutta Kristiina halusi mieluummin kulkea maitse. Hän oli jo edellisenä vuonna lähettänyt edeltä muun muassa seinävaatteita, taide-esineitä, kirjoja ja käsikirjoituksia. Hän vietti viimeisen yönsä Ruotsissa Halmstadin linnassa varhaissyksyllä 1654, ja sieltä hän matkusti miehen asuun pukeutuneena Tanskan läpi. Kristiina viipyi muutaman päivän ajan Hampurissa ja jatkoi valepukuisena matkaansa saksalaisten alueiden ja Alankomaiden läpi Belgiaan, jossa asettautui joksikin ajaksi asumaan Antwerpeniin. Siellä hänen taide-esineensä ja kirjansa purettiin laatikoistaan, ja jonkin ajan kuluttua hän myi ja panttasi arvoesineitään, jotta hänen rahansa riittäisivät juokseviin kuluihin. Vuoden lopulla Kristiina matkasi Brysseliin ja kääntyi salassa katolilaisuuteen jouluyönä 1654. Viivyttyään Brysselissä vuoden Kristiina lähti kaupungista syksyllä 1655. 3. marraskuuta hän kääntyi virallisesti katoliseen uskoon Innsbruckissa ja matkasi sen jälkeen Itävallasta Italiaan.

Loppuelämä Roomassa

Kristiinan hautamuistomerkki Pietarinkirkossa.

Vuoden 1655 lopulla Kristiina saapui Roomaan juhlallisin menoin ja otti käyttöönsä nimen Maria Alexandra, mutta allekirjoitti asiakirjoja edelleen entisellä nimellään. Hän asettui asumaan Farnesen palatsiin. Roomassa Kristiina tutustui muun muassa kardinaali Decio Azzolinoon, joka oli lahjakas ja vaikutusvaltainen kirkkopoliitikko. Sanotaan, että tämä oli ainoa mies, jota Kristiina koskaan todella rakasti. Tähän päivään asti säilyneissä kirjeissään Kristiina paljastaa miehelle intohimoisen rakkautensa. Azzolinosta tuli Kristiinan neuvonantaja, joka uudisti tämän hovia ja järjesteli taloutta.  

Vuonna 1659 Kristiina muutti nykyisin Corsinin palatsina tunnettuun Riarion palatsiin, josta tuli hänen pysyvä asuntonsa. Sinne hän alkoi koota taidekokoelmiaan. Ruotsalaisen kirjailijan Sven Stolpen mukaan Kristiina oli useiden vuosien ajan hallitseva hahmo roomalaisessa teatterielämässä sekä myös ”roomalaisen musiikkielämän keskipiste”.  

Pian Kristiina alkoi matkustella uudelleen. Hän vieraili muun muassa Ranskassa ja kävi Ruotsissakin kahteen otteeseen 1660-luvulla. Viimeiset kaksikymmentä vuotta elämästään Kristiina kuitenkin vietti Roomassa. Hän kuoli kotonaan lyhyen sairauden jälkeen vuonna 1689 ja hänet haudattiin ensimmäisenä naisena Pietarinkirkkoon suurin juhlamenoin. Riarion palatsissa sijaitsee Kristiinan kuolemasta kertova kivinen muistolaatta, johon on kirjoitettu hänen kuuluisin lausahduksensa: ”Synnyin vapaana, elin vapaana ja vapaana tulen kuolemaan”.

Perintö

Pohjanmaan maakunnassa sijaitseva Kristiinankaupunki, Delawaressa sijaitseva Christina-joki sekä Uudessa-Ruotsissa sijainnut Fort Kristinan tukikohta on nimetty Kristiinan mukaan. Myös Helsingin yliopiston naistutkimuksen laitos Kristiina-instituutti oli nimetty hänen mukaansa. Vuoden Kristiina -palkinto jaetaan sukupuolentutkimuksen tunnetuksi tekemisestä ja sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän ja eriarvoisuuden vähentämiseksi tehdystä työstä.

Kristiina on ollut myös aiheena lukuisissa taideteoksissa, kuten elokuvissa, kirjoissa, näytelmissä ja oopperoissa.

Elokuvat

• Rouben Mamoulian on ohjannut vuonna 1933 Kristiinasta kertovan elokuvan Kuningatar Kristiina.^[3] Elokuvassa Kristiinaa näyttelee Greta Garbo.
• Giorgio Simonelli on ohjannut vuonna 1950 Kristiinasta kertovan elokuvan Amori e veleni,^[4] jossa Kristiinaa näyttelee Lois Maxwell.
• Anthony Harvey on ohjannut vuonna 1974 Kristiinasta kertovan elokuvan Kuningatar,^[5] jossa Kristiinaa näyttelee Liv Ullmann.
• Göran Järvefelt on ohjannut vuonna 1988 Kristiinasta kertovan televisioelokuvan Christina.^[6] Elokuvassa Kristiinaa näyttelevät Andreas Unge, Birgitta Svendén ja Margareta Hallin.
• Mika Kaurismäki on ohjannut vuonna 2015 Kristiinasta kertovan elokuvan Tyttökuningas.^[7] Elokuvassa Kristiinaa näyttelee Malin Buska.
• Wilfried Hauke on ohjannut vuonna 2015 Kristiinasta draamadokumentin Christina Wasa - Die wilde Königin,^[8] jossa Kristiinaa näyttelevät Agnes Eneborg ja Saga Gärde.

Kuunnelmat

• Laura Ruohonen on ohjannut ja käsikirjoittanut vuonna 1999 kuunnelman Kuningatar K,^[9] jossa Kristiinaa näyttelee Leea Klemola.

Näytelmät

• Pedro Calderón de la Barca on kirjoittanut 1600-luvulla autosakramentaalin La protestación de la fe.^[10]
• Jeanette Granberg Stjernström on kirjoittanut näytelmän Drottning Kristina.
• August Strindberg on kirjoittanut vuonna 1901 Kristiinasta kertovan näytelmän Kristiina.^[11]
• Laura Ruohonen on kirjoittanut Kristiinasta kertovan näytelmän Kuningatar K. Teos kantaesitettiin Suomen Kansallisteatterissa vuonna 2003 kirjailijan itsensä ohjaamana,^[12] ja Kristiinaa näytteli Wanda Dubiel.^[13]
• Michel Marc Bouchardin kirjoittama näytelmä Christinae, The Girl King sai kantaesityksensä vuonna 2014 Kanadassa, Stratford-festivaalilla.^[14]

Oopperat

• Alessandro Nini sävelsi vuonna 1840 Kristiinasta kertovan oopperan Cristina di Svezia.^[15]
• Giuseppe Lillo sävelsi vuonna 1841 Kristiinasta kertovan oopperan Cristina di Svezia.^[16]
• Jacopo Foroni sävelsi vuonna 1848 Kristiinasta kertovan oopperan Cristina, regina di Svezia.^[17]
• Sigismond Thalberg sävelsi vuonna 1855 Kristiinasta kertovan oopperan Cristina di Svezia.^[18]
• Friedrich Wilhelm von Redern sävelsi vuonna 1860 Kristiinasta kertovan oopperan Christine de Suede.^[19]

Romaanit

• Evald Ferdinand Jahnsson on kirjoittanut vuonna 1884 historiallisen romaanin Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudelta, jossa Kristiina esiintyy eräänä kirjan hahmona.
• Zachris Topelius on kirjoittanut vuonna 1899 Kristiinan hallintokaudelle sijoittuvan historiallisen romaanin Tähtien turvatit.
• Herta J. Enevoldsen on kirjoittanut vuonna 1978 kaksi Kristiinasta kertovaa romaania: Heltekongens datter^[20] ja En dronning værdig.^[21]
• Eeva-Liisa Oksanen on kirjoittanut vuonna 2015 historiallisen romaanin Kapinantekijä ja Kuningatar.^[22]

Tietokonepelit

• Sid Meier's Civilization VI -strategiapelin vuonna 2019 julkaistussa laajennososassa Civilization VI: Gathering Storm, Kristiina toimii Ruotsin kuningaskunnan johtajana.^[23]

TV-sarjat

• Björn Melander on ohjannut vuonna 1981 Ruotsin SVT-televisioyhtiölle minisarjan Drottning Christina, jossa Kristiinaa näyttelevät Hanna Elgstrand ja Lena Nyman.^[24]

Sukupuu

Kristiinan esivanhemmat

Kustaa Vaasa, Ruotsin kuningas

Kaarle IX, Södermanlannin herttua

Margareeta Leijonhufvud, Ruotsin kuningatar

Kustaa II Aadolf, Ruotsin kuningas

Kristiina, Holstein-Gottorpin herttuatar

Kristiina, Ruotsin kuningatar

Joakim Fredrik, Brandenburgin vaaliruhtinas

Juhana Sigismund, Brandenburgin vaaliruhtinas

Katharina von Brandenburg-Küstrin

Maria Eleonoora, Ruotsin kuningatar

Anna, Preussin herttuatar

Lähteet

Painetut lähteet

• Hjortsjö, Carl-Herman (1967). Drottning Christina – Gravöppning i Rom 1965. Corona Förlag.
• Rodén, Marie-Louise (2008). Drottning Christina: en biografi. Stockholm: Prisma. ISBN 978-91-518-4903-4
• Stolpe, Sven (1974). Drottning Kristina. 2, Efter tronavsägelsen. Stockholm: Bonnier. ISBN 91-0-039241-3
• Stolpe, Sven (2004). Kristina – Drottning och rebell. Veritas Förlag. ISBN 9189684273

Ä Valda Skrifter / René Descartes. Natur och Kultur. 1998. ISBN 91-27-07105-7 Ä Wrangel, E. "Drottning Christina et Le grand Cyrus, ett kapitel ur en afhandling om Drottning Christina och den pretiösa societen". Pro Novitate. Festskrift.

Internet-lähteet

• Livrustkammaren – Kristinas Brev (Arkistoitu – Internet Archive). Luettu 14.3.2016.
• Rodén, Marie-Louise (2007). Drottning Kristina – visiönär i nytt ljus. Populär Historia. Luettu 14.3.2016.

Viitteet

1. Descartes was 'poisoned by Catholic priest' The Guardian. 2010. Viitattu 13.4.2018.
2. Karonen, Petri: Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521—1809, s. 252-262. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014. ISBN 978-952-222-557-3
3. Queen Christina The Internet Movie Database. Viitattu 06.12.2020.
4. Love and Poison The Internet Movie Database. Viitattu 06.12.2020.
5. The Abdication The Internet Movie Database. Viitattu 06.12.2020.
6. Christina The Internet Movie Database. Viitattu 08.12.2020.
7. The Girl King The Internet Movie Database. Viitattu 06.12.2020.
8. Christina Wasa - Die wilde Königin The Internet Movie Database. Viitattu 07.12.2020.
9. Kuningatar K YLE: Areena audio. 8.3.2018. Viitattu 06.12.2020.
10. La protestación de la fe Universidad de Navarra. Viitattu 07.12.2020.
11. Eurooppalaisen teatterin historia Taideyliopiston teatterikorkakoulu. Viitattu 06.12.2020.
12. Kuningatar K Teatterin tiedotuskeskus TINFO. Viitattu 06.12.2020.
13. Kansallisteatteri: Kuningatar K Turun sanomat. 8.2.2003. Viitattu 06.12.2020.
14. New Play Development Stratford Festival Official Website. Viitattu 06.12.2020.
15. Cristina di Svezzia The Classical Composers Database. Viitattu 06.12.2020.
16. Cristina di Svezia The Classical Composers Database. Viitattu 06.12.2020.
17. Cristina, regina de Svezia, Named Best Re-Discovered Work at International Opera Awards Wexford Festival Opera. Arkistoitu 16.9.2021. Viitattu 06.12.2020.
18. Cristina di Svezia The Classical Composers Database. Viitattu 06.12.2020.
19. Christine de Suede The Classical Composers Database. Viitattu 07.12.2020.
20. Heltekongens datter Goodreads.com. Viitattu 06.12.2020.
21. En dronning værdig Goodreads.com. Viitattu 06.12.2020.
22. Eeva-Liisa Oksanen: Kapinantekijä ja kuningatar kirjavinkit.fi. Viitattu 06.12.2020.
23. Civilization VI: Gathering Storm – Kristina Leads Sweden Civilization VI: — The Official Site. Viitattu 06.12.2020.
24. Drottning Christina The Internet Movie Database. Viitattu 07.12.2020.

Kirjallisuutta

• Englund, Peter: Kuningatar Kristiina: Elämäkerta. ((Silvermasken: En kort biografi över drottning Kristina, 2006.) Suomentanut Rauno Ekholm) Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32390-8
• Klinge, Matti: Kuningatar Kristiina: Aikansa eurooppalainen. Helsingissä: Otava, 1990. ISBN 951-1-11402-6
• Stolpe, Sven: Kuningatar Kristiina : Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa. Tekijän luvalla lyhentäen suom. Synnöve Saraja. Porvoo; Helsinki: WS, 1967.

Aiheesta muualla

• Mäkelä-Alitalo, Anneli; Setälä, Päivi: Kristiina (1626–1689) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Edeltäjä: Kustaa II Aadolf

Ruotsin kuningatar 1632–1654

Seuraaja: Kaarle X Kustaa