Andropovin perheen taustasta on ollut paljon väitettä.[4] Virallisen elämäkerran mukaan Andropov syntyi Nagutskojessa, 15. kesäkuuta 1914.[5][6] Hänen isänsä Vladimir Konstantinovitš Andropov oli rautatyöntekijä ja taustaltaan doninkasakka, joka kuoli lavantautiin vuonna 1919. Hänen äitinsä Jevgenia Karlovna Fleckenstein (yksikään virallisista lähteistä ei maininnut nimeään) oli koulun opettaja, joka kuoli vuonna 1931.[7][8] Jevgenia syntyi Rjazanin kuvernementissä kaupunkilaisperheeseen, joka hylkäsi hänet Suomen kansalaisen, Moskovassa asuneen juutalaisen kellosepän Karl Franzevits Fleckensteinin ovelle. Karl Franzevits Fleckensteinin ja hänen vaimonsa Eudokia Mikhailovna Fleckenstein adoptoivat hänet.[9][10]
Andropov suoritti opintonsa Rybinskin Teknisen keskuksen vesiliikenteen osastolla. Hän liittyi Komsomoliin vuonna 1930. Hänestä tuli puolueen täysjäsen vuonna 1939. Hän oli Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan Komsomolin ensimmäinen sihteeri vuosina 1940–1944. Toisen maailmansodan aikana Andropov organisoi partisaanitoimintaa Itä-Karjalassa. Sodan jälkeen vuonna 1951 hän muutti Moskovaan ja liittyi puolueen sihteeristöön.[3]
Nousu valtaan
Josif Stalinin kuoltua maaliskuussa 1953 Andropov joutui entisenä NKVD:n työntekijänä epäsuosioon ja ”karkotettiin” suurlähettilääksi Budapestiin, jossa hänellä oli avainrooli kansannousun verisessä tukahduttamisessa Varsovan liiton miehittäessä Unkarin vuonna 1956.[11]
Andropov palasi Moskovaan hallintotehtäviin hoitamaan sosialistimaiden asioita. Hänet valittiin Keskuskomitean sihteeristöön vuonna 1962. Hänet hyväksyttiin KGB:n johtajaksi vuonna 1967. Andropovista tuli politbyroon täysjäsen vuonna 1973. Hän toimi KGB:n johtajana vuoteen 1982 asti. Muutamia päiviä Leonid Brežnevin kuoleman jälkeen 10. marraskuuta 1982 Andropov valittiin yllättäen Konstantin Tšernenkon asemesta pääsihteeriksi. Hän oli ensimmäinen KGB:n johtaja, josta tuli NKP:n pääsihteeri. Hän sai nopeasti sekä Neuvostoliiton presidentin että puolustusministeriön puheenjohtajan viran.
Paavi Johannes Paavali II:n valinnan jälkeen hän kutsui KGB:n päälliköt koolle Varsovaan ja kysyi kuinka niin oli voinut tapahtua. Hän arveli, että presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski johti Puolassa kommunisminvastaista salaliittoa ja valitutti puolalaisen paavin.[12]
Andropov pääsihteerinä
Andropov pyrki parantamaan Neuvostoliiton taloutta ja vähentämään korruptiota.[1] Hän oli ensimmäinen uudistusmielisistä Neuvostoliiton johtajista. Hänet muistetaan myös alkoholinvastaisesta kampanjasta ja työn tehokkuuden parantamiskampanjasta. Molemmat kampanjat olivat tyypillisiä neuvostohallinnollisia toimenpiteitä, ja ne muistuttivat vastaavia toimia Stalinin ajoilta. Ulkopolitiikassa hän toimi vaisusti, ja Afganistanin sota jatkui. Yhdysvaltain-suhteet huonontuivat erityisesti Neuvostoliiton ammuttua ilmatilassaan luvatta lentäneen eteläkorealaisenmatkustajalentokoneen alas syyskuussa 1983.
Kuolema
Andropovin munuaiset pettivät helmikuussa 1983. Andropov kuoli 9. helmikuuta 1984 ollessaan 69-vuotias.[2]
Teokset
Andropov, J. V.: Puheita ja kirjoituksia: 1942–1984. Weilin+Göös, 1984. ISBN 951-35-3156-2
↑Aktürk, Şener: Regimes of Ethnicity and Nationhood in Germany, Russia, and Turkey. Cambridge University Press, 12 November 2012. ISBN 978-1-139-85169-5Teoksen verkkoversio.
↑Jessup, John E.: An Encyclopedic Dictionary of Conflict and Conflict Resolution, 1945–1996, s. 25. Westport, CT: Greenwood Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
↑Kavanagh, Dennis: ”Andropov, Yuri”, A Dictionary of Political Biography, s. 15. Oxford University Press, 1998.
↑A Dictionary of 20th Century Communism. Edited by Silvio Pons and Robert Service. Princeton University Press. 2010.
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
