Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroo
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroo (ven.Политбюро ЦК КПСС) oli Neuvostoliiton keskeinen hallinto- ja toimeenpaneva elin. Vuosina 1952–1966 sen nimi oli presidiumi. Politbyroohon kuuluivat puolueen keskuskomitean (TseKa) johtavat jäsenet. Teoriassa se oli keskuskomitean poliittinen toimisto, joka valittiin käyttämään puolueen keskuskomitealle kuuluvaa valtaa sinä aikana kun keskuskomitea ei ole koolla. Käytännössä politbyroo valvoi keskuskomiteaa ja teki kaikki merkittävimmät päätökset, jotka se lähetti keskuskomitean hyväksyttäväksi ja edelleen korkeimmalle neuvostolle ja puoluekokoukselle.
Puoluejohtaja Vladimir Lenin perusti politbyroon vuonna 1917 vallankumouksen toteuttamiseksi, ja kahdeksannen puoluekokouksen 1919 jälkeen siitä tuli todellinen valtakeskus. Aluksi politbyroossa oli viisi jäsentä: Lenin, Lev Trotski, Josif Stalin, Lev Kamenev ja Nikolai Krestinski.
Politbyroossa oli täysjäsenten lisäksi ehdokasjäseniä, joilla ei ollut äänioikeutta. Sen koko vaihteli, mutta yleensä siinä oli 14 täysjäsentä ja kahdeksan ehdokasjäsentä. Politbyroossa ei ollut virallista johtajaa, mutta käytännössä puolueen pääsihteeri, joka oli usein myös keskuskomitean johdossa, oli johtavassa roolissa.
Teoriassa politbyroo oli alempien elinten valitsema, mutta käytännössä politbyroon jäsenillä oli suuri vaikutusvalta siihen, keitä politbyrooseen valittaisiin. Stalinin valtakaudella puolueesta tuli täysin hierarkkinen, jolloin pääsihteeri, eli Stalin, määräsi politbyroon jäsenet ja jopa keskuskomitean.
Politbyroon valta siirrettiin 28. puoluekokouksen päätöksellä vuonna 1990 maan parlamentille ja politbyroo lakkasi olemasta elokuussa 1991.
Poliittinen toimisto lakkasi kokoontumasta lokakuun vallankumouksen onnistumisen jälkeen
25. maaliskuuta 1919
Kamenev, Krestinski, Lenin, Stalin ja Trotski valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa. Nikolai Buharin, Zinovjev ja Mihail Kalinin varajäseniksi
heinäkuu–syyskuu 1919
Politbyroon ja Orgbyroon sopimuksen mukaisesti, keskuskomitean sihteeri Jelena Stasova liittyi väliaikaisesti politbyroohon
Kamenev, Krestinski, Lenin, Stalin ja Trotski valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa. Buharin, Zinovjev ja Kalinin varajäseniksi
16. maaliskuuta 1921
Zinovjev, Kamenev, Lenin, Stalin ja Trotski valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa; Buharin, Kalinin ja Vjatšeslav Molotov valittiin varajäseniksi
3. huhtikuuta 1922
Zinovjev, Kamenev, Lenin, Aleksei Rykov, Stalin, Mihail Tomski ja Trotski valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa; Buharin, Kalinin ja Molotov valittiin varajäseniksi
26. huhtikuuta 1923
Zinovjev, Kamenev, Lenin, Rykov, Stalin, Tomski ja Trotski valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa; Buharin, Kalinin, Molotov ja Jan Rudzutak (lat. Janis Rudzutaks) valittiin varajäseniksi
21. tammikuuta 1924
Lenin kuoli
2. kesäkuuta 1924
Buharin, Zinovjev, Kamenev, Rykov, Stalin, Tomski ja Trotski valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa; Feliks Dzeržinski (puol. Feliks Dzierżyński), Kalinin, Molotov, Rudzutak, Sokolnikov ja Mihail Frunze valittiin varajäseniksi
31. lokakuuta 1925
Frunze kuoli
1. tammikuuta 1926
Buharin, Kliment Vorošilov, Zinovjev, Kalinin, Molotov, Rykov, Stalin, Tomski ja Trotski valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa; Dzeržinski, Kamenev, Grigori Petrovski, Rudzutak ja Nikolai Uglanov valittiin varajäseniksi
Vorošilov, Kaganovitš, Kalinin, Kirov, Kosior, Kuibyšev, Molotov, Rudzutak, Rykov ja Stalin valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa; Andrejev, Mikojan, Petrovski, Syrtsov ja Tšubar valittiin varajäseniksi
1. joulukuuta 1930
Syrtsov vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa
21. joulukuuta 1930
Rykov ja Andrejev vapautettiin tehtävästään keskuskomitean yleiskokouksen ja toimeenpanevan keskuskomitean yhteisessä kokouksessa; Ordžonikidze täysjäseneksi
4. helmikuuta 1932
Rudzutak vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa; Andrejev täysjäseneksi
10. helmikuuta 1934
Andrejev, Vorošilov, Kaganovitš, Kalinin, Kirov, Kosior, Kuibyšev, Molotov, Ordžonikidze ja Stalin valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa; Mikojan, Petrovski, Postyšev, Rudzutak ja Tšubar valittiin varajäseniksi
Kosygin vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa; Gorbatšov täysjäseneksi, Kiseljov varajäseneksi
3. maaliskuuta 1981
Juri Andropov, Leonid Brežnev, Mihail Gorbatšov, Grišin, Andrei Gromyko, Kirilenko, Kunajev, Pelše, Romanov, Suslov, Tihonov, Ustinov, Tšernenko ja Štšerbitski valittiin täysjäseniksi keskuskomitean yleiskokouksessa; Alijev, Demitšev, Kiseljov, Kuznetsov, Ponomarjov, Rašidov, Solomentsev ja Ševardnadze valittiin varajäseniksi
S. Sokolov vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa; Sljunkov, Jakovlev ja Nikonov täysjäseniksi, Jazov varajäseneksi
21. lokakuuta 1987
Alijev vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa
14. helmikuuta 1988
Jeltsin vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa; Masljukov ja Razumovski valittiin varajäseniksi
30. syyskuuta 1988
Gromyko, Solomentsev, Demitšev ja Dolgih vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa; Medvedev täysjäseneksi, Birjukova, Vlasov ja Lukjanov valittiin varajäseniksi
20. syyskuuta 1989
Nikonov, Tšebrikov, Štšerbitski, Solovjov ja Talyzin vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa; Krjutškov ja Masljukov täysjäseneksi, Jevgeni Primakov ja Boriss Pugo varajäseniksi
9. joulukuuta 1989
Vladimir Ivaško täysjäseneksi keskuskomitean yleiskokouksessa
Je. Sokolov ja Movsisjan vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa; Malofejev ja Pogosjan valittiin jäseniksi
31. tammikuuta 1991
Gumbaridze ja Janajev vapautettiin tehtävästään keskuskomitean yleiskokouksen ja toimeenpanevan keskuskomitean yhteisessä kokouksessa; Lembit Annus jäseneksi
25. huhtikuuta 1991
Masalijev vapautettiin tehtävästään keskuskomitean yleiskokouksen ja toimeenpanevan keskuskomitean yhteisessä kokouksessa; Amanbajev, Jeremei ja Surkov jäseniksi
26. heinäkuuta 1991
Pogosjan vapautettiin tehtävistään keskuskomitean yleiskokouksessa
24. elokuuta 1991
Elokuun vallankaappauksen jälkeen Jeltsin kielsi kommunistisen puolueen