Georgi Maksimilianovitš Malenkov (ven.Гео́ргий Максимилиа́нович Маленко́в; 8. tammikuuta1902 (J: 26. joulukuuta 1901) Orenburg – 14. tammikuuta1988Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko, Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja (pääministeri) vuosina 1953–1955. Vuonna 1955 Malenkov joutui Nikita Hruštšovin johtaman enemmistön epäsuosioon ja nimitettiin sähkövoimalaitosten ministeriksi ja varapääministeriksi. Vuonna 1957 hän oli mukana puolueen vastaisessa ryhmässä, erotettiin luottamustehtävistä ja nimitettiin kazakstanilaisen voimalan johtajaksi.[1]
Malenkov työskenteli kommunistipuolueessa ja hänestä tuli yksi Stalinin suosikeista. Malenkov oli suunnittelemassa ja järjestämässä 1930-luvun vainoja yhdessä Lavrenti Berijan kanssa, Stalinin käskystä. Toisen maailmansodan aikana Malenkov ja Berija vastasivat Neuvostoliiton ammus- ja lentokonetuotannosta. Malenkov valittiin politbyroohon vuonna 1946.[1]Andrei Ždanovin jouduttua Stalinin epäsuosioon vuonna 1948 Malenkovista tuli Stalinin seuraajaehdokas. Malenkov ja Berija karkottivat Ždanovin kannattajat kommunistipuolueesta ja lähettivät heidät työleireille. Malenkovista tuli puoluesihteeristön jäsen ja Stalinin seuraaja Neuvostoliiton johdossa.
Pääministerinä
Malenkovin talousuudistukset:
kulutustavarateollisuuden perustaminen
elintarviketoimitusten parantaminen
asuntorakentamisen lisääminen
pakkotyöjärjestelmän purkaminen
Malenkovin ulkopolitiikka
Malenkovin ajatus ydinsodasta molempia osapuolia tuhoavana voimana ei saanut kannatusta sotilasjohdon ja raskaan teollisuuden kannattajien Nikolai Bulganin ja Nikita Hruštšov puolelta. Suhteita länsimaihin avattiin. Neuvostoliiton ulkopolitiikka muuttui joustavammaksi.
Malenkov sanoi 1. tammikuuta 1954, että vuoden 1954 tärkein tavoite oli se, että mikään valtio ei käyttäisi joukkotuhoaseita.[4]
Malenkovin syrjäyttäminen
Malenkov pakotettiin eroamaan pääministerin tehtävästä helmikuussa 1955. Malenkovin uudistusten hitaus ja aiempi yhteistyö Berijan kanssa katsottiin syiksi erottamiselle, samoin kuin neuvostoarmeijan upseeriston tyytymättömyys tuleviin muutoksiin kuten armeijan miesmäärän supistamiseen. Malenkov kannatti Molotovia teollisuuden keskittämiskysymyksessä vuonna 1957. Keskuskomitea kutsuttiin koolle. Keskuskomitea ryhmittyi Hruštšovin puolelle. Molotov, Malenkov ja Lazar Kaganovitš leimattiin puolueen vastaisiksi henkilöiksi. Heidät erotettiin presidiumista ja keskuskomiteasta. Malenkov erotettiin kommunistipuolueesta vuonna 1961 ja hän siirtyi ÖskemeniinKazakstaniin, jossa hän toimi vesivoimalan johtajana.
Malenkov, G. M.: Toveri Stalin on edistysmielisen ihmiskunnan johtaja. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1950.
Malenkov, G. M.: NKP(b):n keskuskomitean toimintaselostus puolueen XIX edustajakokoukselle: Lokakuun 5 päivänä 1952. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1952. OCLC58063915
Malenkov, G. M.: Puhe Neuvostoliiton korkeimman neuvoston viidennessä sessiassa elokuun 8 päivänä 1953. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1953.
Malenkov, G. M.: Puhe NKP:n XX edustajakokouksessa helmikuun 17 päivänä 1956. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956. OCLC58074573
Lähteet
↑ abcHuovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 121. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
↑V.M. Zubok and K. Pleshakov (1996) Inside the Kremlin's cold war: from Stalin to Khrushchev, Harvard University Press, ISBN 0674455320, sivu. 140
↑Zubok, V.M. & Pleshakov, K., Inside the Kremlin's cold war: from Stalin to Khrushchev, Harvard University Press, 1996, pp. 140: "His ancestors were czarist military officers of Macedonian extraction."
↑Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 22. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
.svg){kind=small}
