Dmitri Ivanovitšin vanhemmat olivat Iivana II[2] ja hänen toinen vaimonsa, Moskovan pormestarin tytär, suuriruhtinatar Aleksandra Vasiljevna Veljaminova Ivanovna (k. 1364). Heille syntyi neljä lasta, joista vain Dmitri ja Ljuba Anna Ivanovna, Volynian ruhtinatar elivät aikuisiksi.[1]
Hän nousi Moskovan ruhtinaskunnan valtaistuimelle yhdeksänvuotiaana isänsä kuoltua. Ennen hänen täysikäisyyttään ruhtinaskuntaa hallitsi metropoliitta Aleksis. Vuonna 1360 Venäjän korkein arvo, Vladimirin suuriruhtinaan arvonimi, siirtyi Kultaisen ordan kaanin päätöksellä Nižni Novgorod-Suzdalin ruhtinaalle Dmitri Konstantinovitš Suzdalille (1323–1383). Kun hänet syrjäytettiin, Dmitri sai Vladimirin suuriruhtinaan aseman.[2] Kolme vuotta myöhemmin hän teki rauhan Dmitri Konstantinovitšin kanssa ja solmi vuonna 1366 avioliiton tämän tyttären Jevdokijan kanssa. Vuonna 1376 he liittoutuivat ja ryöstivät Volgan Bulgarian.[1]
Perhe
Dmitri Ivanovitšille ja suuriruhtinatar Jevdokija Dmitrijevna Suzdalille (1353–1407) syntyi kaksitoista lasta, joista ajalle poikkeuksellisesti vain kolme kuoli lapsina.[1]
Anna Dmitrjevna (s. 1387), nai Juri Patrikievitšin, jonka vanhemmat olivat Patrikei, Starodubin ruhtinas ja hänen vaimonsa Jelena. Avioliitto Anna Dmitrjevna kanssa vahvisti hänen asemansa Moskovan suuriruhtinaskunnan pajarina.
Konstantin Dmitrjevitš, Pihkovan ruhtinas (1389–1433)[1]
Suuriruhtinas
Dmitri Ivanovitšin valtakauden alun tärkein tehtävä oli Moskovan Kremlin varustaminen ensi kertaa kivimuurein, jotka valmistuivat vuonna 1367. Dmitri sekaantui Tverin suuriruhtinaskunnan asioihin, jolloin ruhtinas Mikael pyysi appensa, Liettuan suuriruhtinaskunnanAlgirdaksin avukseen, ja Moskovaa piiritettiin kaksi kertaa, vuosina 1368 ja 1370. Dmitri sai Khiḍr-kaanin luvalla pitää Vladimirin ruhtinaskunnan ja vuonna 1375 hän nujersi Tverin ruhtinaskunnan ja pakotti sen tunnustamaan Moskovan oikeuden suuriruhtinaan arvoon. Vain Rjazan jäi alistamatta.[2]
Kultainen orda oli heikentynyt valtakamppailun vuoksi, ja sen rinnalle oli syntynyt Valkoinen ja Sininen orda. Dmitri Ivanovitš lopetti veronmaksun ordalle vuonna 1371, mutta kenraali Mamai keräsi tataarien joukot ja valmistautui nujertamaan kapinoitsijan. Dmitri puolestaan keräsi vihollista vastaan lähes kaikki Venäjän ruhtinaat. Mamain ensimmäinen hyökkäys Rjazaniin torjuttiin Vožajoella vuonna 1378. Kaksi vuotta myöhemmin kaani kokosi 120 000 miehen armeijan ja johti sen itse Liettuan tuella Moskovaan. Se lyötiin Kulikovon niityllä Donin yläjuoksulla vuonna 1380.[3]
Lyöty Mamai syrjäytettiin, ja tataarien joukot yhdisti Kultaisen ordan kaani Toktamyš, joka lähti sotaretkelle vuonna 1382. Dmitri Donskoi sai tiedon hyökkäyksestä liian myöhään eikä ehtinyt koota apuvoimia. Moskovan suuriruhtinaskunta puolustautui piiritystä vastaan käyttäen ensi kertaa tykkejäkin, mutta se vallattiin Nižni-Novgorodin ruhtinaitten petoksella, ryöstettiin ja poltettin. Sitten palattiin veronmaksuun ordalle. Dmitri Donskoi vannoi uskollisuutta Toktamyšille ja ordalle, joka palautti hänet pääasialliseksi veronkerääjäksi ja Vladimirin suuriruhtinaaksi. Kuollessaan 38-vuotiaana vuonna 1389 Dmitri Ivanovitš Donskoi oli ensimmäinen suuriruhtinas, joka jätti arvonimensä pojalleen Vasili I:lle ilman kaanin hyväksyntää.[2]
.jpg)
