| Kulikovon taistelu
|
| Kulikovon taistelu. 1600-luvun käsikirjoituksen kuvitusta.
|
| Päivämäärä:
|
8. syyskuuta 1380
|
| Paikka:
|
Kulikovo
|
| Lopputulos:
|
Venäläisten voitto
|
| Vaikutukset:
|
Kultainen orda heikkeni merkittävästi
|
|
| Osapuolet
|
|
Moskovan ruhtinaskunta,
venäläisiä ruhtinaskuntia
|
Kultainen orda
|
| Komentajat
|
|
Dmitri Ivanovitš
|
Mamai
|
| Vahvuudet
|
|
100 000–150 000
|
100 000–150 000
|
Kulikovon taistelu (ven. Кулико́вская би́тва, Kulikovskaja bitva) oli venäläisten ja Kultaisen ordan joukkojen välillä Kulikovon niityllä 8. syyskuuta 1380 käyty taistelu, joka päättyi venäläisten voittoon.[1][2]
1370-luvulla voimistunut Moskovan suuriruhtinaskunta ryhtyi johtamaan venäläisten taistelua mongolivalloittajia vastaan. Kultaisen ordan johtoon kohonnut kenraali Mamai päätti palauttaa sen vallan Venäjällä. Hän kokosi noin 100 000–150 000 miehen sotajoukon, johon mongolien ja tataarien lisäksi kuului myös tšerkessejä, osseetteja, armenialaisia, Volgan seudun kansoja sekä Krimin genovalaisia palkkasotureita. Mamain liittolaisena toimi Liettuan suuriruhtinas Jagello.[1]
Kuultuaan ordan joukkojen liikkeistä kesäkuun lopussa Moskovan suuriruhtinas Dmitri Ivanovitš Donskoi ryhtyi keräämään venäläisiä sotajoukkoja Moskovassa ja Kolomnassa. 100 000–150 000 miehen armeijaan kuului moskovalaisia ja Moskovan ylivallan tunnustaneiden ruhtinaskuntien sotilaita. Novgorodin, Tverin, Nižni Novgorodin, Rjazanin ja Smolenskin joukot eivät osallistuneet sotaretkeen.[1]
Venäläiset kohtasivat kenraali Mamain joukot Donin yläjuoksulla Kulikovon niityllä. Perimätiedon mukaan taistelu alkoi venäläisten ja tataarien sankareiden Aleksandr Peresvetin ja Tšelubein kaksintaistelulla, jossa molemmat saivat surmansa. Varsinaisessa taistelussa venäläiset tuhosivat Mamain joukot, joiden vetäytymistä he seurasivat 50 kilometrin matkan verran.[1]
Vaikka Kulikovon taistelu ei vielä vapauttanutkaan Venäjää mongolivallasta, se heikensi suuresti Kultaista ordaa ja nopeutti sen hajoamista. Taistelun seurauksena Moskovan suuriruhtinaiden asema Venäjällä voimistui huomattavasti.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
