Syysaamu Volgan rannalla Jaroslavlin kaupungissa.Volgan suistoa satelliittikuvassa.Ržev, pohjoisin Volgan varren kaupungeista (kuva noin vuodelta 1910).Riippusilta (Stariy Most/Старый Мост) ylittää Volgan Tverissä (rakennettu alun perin 1897–1900). Silta tuhoutui sodan aikana, mutta se kunnostettiin vuonna 1947, ja uusi rakennettiin 1980.Volga Nižni Novgorodin lähellä.
Volga saa alkunsa Valdain kukkuloilta 228 metrin korkeudella Moskovasta 400 kilometriä luoteeseen, mistä se virtaa ensin itään ja sitten etelään päin ja laskee lopulta Kaspianmereen. Sen valuma-alue ulottuu idässä Uralvuoristoon asti. Perinteisesti joki on jaettu kolmeen osaan: Ylä-, Keski- ja Ala-Volgaan.[2][3][4]
Ylä-Volga alkaa Valdain ylängöltä ja virtaa aluksi koilliseen alaville soille, jossa se virtaa metsien ja järvien läpi Rybinskin tekojärveen. Se sijaitsee paikassa, missä joki taipui Mologan mutkalle ja missä sijaitsi Mologan kaupunki.[2][3][4]
Rybinskin järveltä alkaa Keski-Volgan osuus, joka päättyy Kaman yhtymäkohtaan. Joki virtaa aluksi kaakkoon Danilovin- ja Uglitšin ylängön välistä Nižni Novgorodiin, missä siihen yhtyy oikealta suuri Oka. Yhtymäkohdan jälkeen joki on aiempaa huomattavasti leveämpi ja se jatkaa soisten metsien läpi Kazaniin, missä kääntyy etelään ja kuivemmille seuduille. Täällä siihen yhtyy vasemmalta Kama, joka on myös suuri sivujoki.[2][3][4]
Samalla alkaa Alinen Volga, joka virtaa etelään ja välillä etelä-lounaaseen. Sen uoma seuraa länsipuolen Volgan ylängön ja itäpuolisen Turgain tasangon välistä ikiaikaista uomaa. Samaran kaupungin kohdalla se kiertää korkean selänteen, missä joki joutuu tekemään 160 kilometriä pitkän ja jyrkän mutkan. Joki jatkaa lähes suorana Volgogradiin, missä sen uoma haarautuu kahdeksi rinnakkain virtaavaksi uomaksi. Nämä haarautuvat vielä lisää Volgan suistoalueella, missä Volgan vesi levittäytyy moniin suistohaaroihin ennen laskemistaan Kaspianmereen.[2][3][4] Volgan ylängöllä, Volgan länsipuolella sijaitsee Hvalynskin kansallispuisto.[5]
Volga pääuoma on kahlittu suurilla padoilla vesivoiman käyttöön. Suurin osa Volgaa on purjehduskelpoista, minkä ansiosta se on merkittävä kuljetusväylä ja sisävesiliikenteen reitti Venäjällä. Volgan ekologinen tilanne on huonontunut likavesien ja patoaltaiden takia huomattavasti.[2]
Pääuoman tekojärvet ja vesivoima
Volgan vesistön vesivoimalaitokset.
Vaikka joki on kaltevuudeltaan vaatimaton, on suurella virtaumalla takanaan suuri liike-energia. Pääuoma on padottu useasta kohdasta, jolloin eri vuodenaikojen väliset virtaumien suurimmat erot on tasoitettu tekojärvillä.
Volgalla on kymmenen sivujokea, joiden pääuoma on yli 500 kilometriä pitkä, ja 151 000 sivujokea, joiden uoma on yli kymmenen kilometriä pitkä[1]. Volgan merkittävimmät sivujoet ovat Oka, Kama, Vetluga ja Sura. Sivujoet ovat alavirralta ylävirtaan päin lueteltuina:
Volgan vesistöalueella sijaitsee 11 Venäjän 20 suurimmasta kaupungista, mukaan lukien Moskova. Itse Volgan varrella sijaitsevista huomattavimmat ovat ylävirrasta lukien:
↑ abAntikainen, Janne & Auri, Elina & Rannanpää, Sari & Talvitie, Jere: Saaristo- ja vesistöaluepolitiikat Euroopassa -selvitys, s. 52–53. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö, 2019. ISBN 978-952-453-996-8Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 4.1.2020. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ abcdeLuhr, James F. (toimittaja): Maapallo (Earth), s. 228. Suomentanut Tikkanen, Matti (Helsingin yliopisto) & al.. Lontoo, Englanti (suom. Helsinki): Dorling Kindersley Ltd. (suom. Karttakeskus), 2003 (suom.2007). ISBN 978-951-593-040-8
↑Justin Kavanagh: ”Hvalynski”, Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot, s. 314. Suomentanut Jarkko Iisakka, Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen. Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-4495-2
