Medvedev nimitettiin presidenttiVladimir Putininpresidentinhallinnon apulaiskansliapäälliköksi vuonna 1999. Hän oli myös Gazpromin hallituksen puheenjohtajana 2000–2001, varapuheenjohtajana vuosina 2001–2002 ja taas puheenjohtajana vuodesta 2002. Venäjän laajan presidentinhallinnon johtajana eli kansliapäällikkönä Medvedev toimi vuosina 2003–2005. Hänet nimitettiin Venäjän ensimmäiseksi varapääministeriksi marraskuussa 2005.
Medvedeviä pidetään Putinin johtamia silovikkeja hieman liberaalimpien niin sanotun teknokraattien ryhmän tosiasiallisena johtajana[2].
Medvedev on silti sanonut, että parlamentarismi olisi Venäjälle katastrofi[3]. Medvedev on esiintynyt korruption vastustajana. Mutta oppositio syytti vuonna 2017 Medvedeviä korruptiosta, mikä laukaisi protestit.
Medvedevin hallitus erosi tammikuussa 2020. Tarkoituksena oli pedata pohjaa Putinin ajamille perustuslakimuutoksille. Pääministeriksi nousi Mihail Mišustin.
Siirryttyään turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajaksi Dmitri Medvedevin suosio on ollut laskussa. Hän on tullut tunnetuksi äärimmäisten mielipiteiden laukojana, joissa on "läpeensä fasistinen sävy". Näistä voi päätellä, että Medvedev on joutunut statistin rooliin.[4]
Medvedev on lähtöisin korkeasti koulutetusta perheestä. Hänen isänsä Anatoli opetti teknillisessä instituutissa ja äitinsä Julija kieltä ja kirjallisuutta Herzenin instituutissa. Perhe sai tämän ansiosta oman asunnon Kupsilasta Pietarin eteläpuolelta. Asepalveluksensa hän suoritti Karjalassa ja yleni tykistön vänrikiksi.[5] Tulevan vaimonsa Svetlana Vladimirovna o.s. Linnikin Medvedev tapasi seitsemännellä luokalla koulussa nro 305 Leningradissa. Heillä on poika Ilja (s. 1996). Medvedev kastettiin 23-vuotiaana ortodoksisen kirkon jäseneksi.
Medvedev valmistui Leningradin valtionyliopiston oikeustieteen osastolta 1987 ja suoritti oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon 1990. Hän opetti samassa, nyt nimensä Pietarin valtionyliopistoksi muuttaneessa korkeakoulussa dosenttina vuosina 1991–1999. Hän on yksi ensimmäistä kertaa 1991 julkaistun kolmiosaisen yliopistojen siviililain oppikirjan kirjoittajista.
Medvedevin poliittinen ura alkoi 1990 Leningradin kaupunginneuvoston palveluksessa Anatoli Sobtšakin alaisuudessa ja hän oli 1991–1996 pormestarin toimiston ulkoasiainvaliokunnan lakiasiantuntijana muun muassa Putinin alaisuudessa.
Vuosina 1993–1999 Medvedev toimi pietarilaisen metsäteollisuusyhtiö Ilim Pulpin palveluksessa lakiasianjohtajana. Vuonna 1998 hänet valittiin niin ikään Bratski LPK -paperitehtaan hallituksen jäseneksi. Vuonna 1999 hän siirtyi Moskovaan Putinin mukana. Venäläinen lehti SmartMoney kirjoitti, että Medvedevin vuonna 1999 omistamat Ilim Pulpin osakkeet olisivat 300 miljoonan euron arvoiset, jos hän omistaisi ne edelleen. Medvedevin varoiksi ilmoitettiin presidentinvaalikampanjan alla 76 111 euroa. Perheellä on kuitenkin 364 neliömetrin asunto Minsk-kadulla Moskovassa.[5]
Medvedevin vastuulla olivat varapääministerinä neljä sosiaalista ”kansallista projektia”: terveydenhuolto, koulutus, asuminen ja maatalous. Näihin jaettiin valtion rahaa 7,6 miljardia euroa vuonna 2007.lähde?
10. joulukuuta 2007 presidentti Putin lupautui tukemaan Dmitri Medvedevin presidenttiehdokkuutta vuoden 2008 maalisvaaleissa.[6] Putinin lisäksi Medvedevin presidenttiehdokkuuden taakse astuivat samana päivänä Yhtenäinen Venäjä -puolue, Oikeudenmukainen Venäjä, Agraaripuolue ja Kansalaisvoima.[7] 11. joulukuuta presidenttiehdokas Medvedev pyysi Putinia Venäjän pääministeriksi tämän vuonna 2008 päättyvän presidenttikauden jälkeen.
Dmitri Medvedev voitti vaalit 70,3 prosentin kannatuksella. Äänestysprosentti nousi yli 69 prosenttiin.[8] Euroopan neuvoston parlamentaarista yleiskokousta edustavien tarkkailijoiden mukaan vaalit eivät olleet täysin reilut tai demokraattiset, mutta niiden tulos heijastaa kuitenkin melko hyvin kansan tahtoa.[9] Tarkkailijoiden mukaan vaaleissa toistuivat samat puutteet kuin joulukuun parlamenttivaaleissa, mikä kyseenalaistaa vaalien demokraattisuuden, eikä vaaleja voi myöskään pitää reiluina, sillä ehdokkailla ei ollut samanlaista mahdollisuutta näkyvyyteen tiedotusvälineissä.[9]
Politiikka
Presidenttinä Medvedev on siirtänyt syrjään joukon alueiden johtajia ja kuvernöörejä, joista osa on ollut vallassa lähes 20 vuotta.[10]
Lähtöpassit saivat mm. Orjolia vuosina 1993–2009 johtanut Jegor Strojev, Tatarstania vuodesta 1991 johtanut Mintimer Şäymiev ja Baškortostania vuodesta 1993 johtanut Mortaza Räximev, sekä Moskovan pormestari Juri Lužkov, jonka Medvedev erotti 28. syyskuuta 2010, kun hän kieltäytyi eroamasta.
Valtiovierailut Suomeen
Dmitri Medvedev yhdessä Tarja Halosen kanssa lehdistötilaisuudessa
Dmitri Medvedev teki ensimmäisen virallisen valtiovierailunsaSuomeen 20–21. huhtikuuta 2009. Vierailun aikana hän keskusteli presidentti Tarja Halosen kanssa maanostokysymyksistä, kaupankäynnistä ja viisumivapaudesta. Medvedev nosti esiin ehdotuksensa eurooppalaiseksi turvallisuusjärjestelmäksi ja kannatti maakaasuputken rakentamista. Hän piti juhlapuheen Helsingin yliopiston juhlasalissa ja vieraili Hietaniemen hautausmaalla laskien seppeleen Urho Kekkosen haudalle. Vierailun aikana nähtiin rauhallinen mielenosoitus presidentinlinnan edessä.[11]
Toisen kerran Medvedev kävi Suomessa 20.–21. heinäkuuta 2010.[12]
Muuttuneet puheet
Ollessaan presidenttinä Medvedeviä pidettiin liberaalina poliitikkona venäläisellä mittapuulla. 2020-luvulla hänen viestinsä sosiaalisessa mediassa ovat muuttuneet. Medvedev on muun muassa kehottanut Japanin pääministeriä tekemään itsemurhan ja uhannut Hollannin Haagia pommituksilla. Haagissa sijaitsee kansainvälinen rikostuomioistuin ICC, joka teki presidentti Vladimir Putinista pidätysmääräyksen maaliskuussa 2023.[4]
Ukrainan suhteen Medvedevin puheissa on nähtävissä kiihottamista kansanmurhaan. Dmitri Medvedev on todennut ukrainalaisista muun muassa: "Vihaan heitä. He ovat paskiaisia ja friikkejä. Niin kauan kuin minussa henki pihisee, aion tehdä kaikkeni, jotta heidät pyyhitään maailmankartalta."
Twitterissä Medvedev perustelee kuuden kohdan listalla, ”miksi Ukraina häviää maailmankartalta”. Hän käy läpi, kuinka ”kukaan ei tarvitse Ukrainaa”. Hän myös väittää, että ukrainalaisetkaan eivät tarvitse ”natsi-Ukrainaa”. Hän kutsuu ukrainalaisia verta imeviksi parasiiteiksi ja ehdottaa, että jäljelle jääneet ukrainalaiset voisivat liittyä Antarktikseen pingviinien seuraksi.[4]
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila arvioi, että Medvedevin suosio on ollut Venäjällä pohjamudissa, ja hänen asemansa on todennäköisesti vain huonontunut kirjoitteluiden seurauksena.[4]
Yksityiselämä
Medvedev pitää 70-luvun rock-musiikista, jota alkoi kuunnella jo neuvostoaikoina. Nuorena hän keräili länsiyhtyeiden kuten Black Sabbathin, Led Zeppelinin ja Deep Purplen kasetteja. Hänellä on myös laaja kokoelma Deep Purplen LP-levyjä,[13] ja yhtye soitti Medvedevin läksiäisissä hänen jättäessään Gazpromin puhemiehen aseman.
Medvedevin poika Ilja Medvedev liittyi näyttävästi Yhtenäinen Venäjä -puolueeseen kesällä 2022. Hän sai samalla isansä johtamassa puolueessa luottamustehtäviä, yhtenä tarkoituksena houkutella puolueelle nuoria äänestäjiä.[14]
Kritiikkiä
Tunnetun venäläisen oppositioaktivistin Aleksei Navalnyin korruption vastainen järjestö julkaisi maaliskuussa 2017 videon "Teille hän ei ole Dimon" (Он вам не Димон, On VAM ne Dimon).[15] Siinä kerrottiin Medvedevin omistavan huomattavan omaisuuden välikäsien kautta.[16] Lisäksi videossa väitetään Medvedevin hankkineen noin miljardi dollaria lahjusten avulla.[17] Videon julkaiseminen laukaisi vuonna 2017 protesteja ja laski Medvedevin suosion alimmilleen kymmeneen vuoteen.[18] Medvedev itse kiisti videon korruptiosyytökset.[19]
.jpg)
