Toktamyš

Kaani Toktamyš valtaistuimellaan, Iivana Julman Kuvitettu kronikka 1500-luku

Toktamyš-kaani (kazakki: Тоқтамыс, tataari: Тухтамыш, persia: توقتمش); (n. 13421406) oli mongolialainen Kultaisen ordan hallitsija eli kaani, joka sai ordan eri siivet eli Sinisen ordan ja Valkoisen ordan yhdistymään yhdeksi valtakunnaksi.[1][2][3][4]

Suku ja nuoruus

Toktamyš oli syntyisin Mongolivaltakunnan aristokraattisesta Borjiginin-klaanista ja hänen sukujuurensa johtavat aina valtakunnan perustajaan Tšingis-kaaniin. Hänen vanhempansa olivat tataariprinssi,[3] Kaspianmeren niemimaan Mangišlakin emiiri[1] Tuj Kwājan ja Qongirat-heimosta syntyisin oleva Kutan-Kuntšek.[5]

Toktamyš vietti suurimman osan nuoruusvuosistaan ​​taistellen isänsä, vähäisen tataariprinssi Tuj Kwājan serkkua, Valkoisen ordan[1] Urus-kaania ja tämän poikia Toqtaqijaa ja Tīmūr Malikia vastaan. Isä teloitettiin vuonna 1364, nuori Toktamyš pakeni hovista useaan kertaan ja joutui aina palaamaan takaisin. Hän löysi vihdoin vuonna 1376 turvapaikan turkkilaismongolien sotapäällikkö Timur Lenkin luota, jonka avulla hän onnistui voittamaan vihollisensa. Urus-kaani nujerrettin vuonna 1377 ja Timur Lenk julisti Toktamyšin kaaniksi Otrarin alueelle Etelä-Kazakstanissa ja Sairamin alueelle, Syrdarjan valuma-alueella. Timur Lenkin tuella hän valloitti vuosina 1378-1379 Signaqin (Kazakstanin nykyisen Kizilordan alue itään)[1] Urus-kaanin poika Tīmūr Malikilta, jolloin Toktamyš tuli hänen seuraajakseen Signaqin, Sinisen ordan pääkaupungin kaaniksi.[2]

Taistelu kaaniudesta

Vuonna 1380 Toktamyš eteni länteen aikomuksenaan vallata Sarai ja Kultaisen ordan keski- ja länsiosat. Hänen sotilaallinen voimansa pelotti entistä kaania Qāgān Begiä ja hallitsevaa kaania ʿArab Šāhia, jotka molemmat alistuivat Toktamyšille. Nyt hän oli kaani Saraissa ja ylitti Volgan tuhotakseen voimakkaan kenraali (turk. beylerbei) Mamain, joka oli Kultaisen ordan läntisimpien osien todellinen valtias. Aikaisemmin samana vuonna Kulikovon taistelussa venäläisille kärsimänsä ​​tappion ja nukkevaltias-kaaninsa Tūlakin kuoleman heikentämä Mamai hävisi Toktamyšille Kaltšikjoella, kun Toktamyš oli houkutellut pois suuren osan Mamain komentajista eli emiireistä.[3] Kenraali Mamai pakeni Krimille, jossa Toktamyšin agentit eliminoivat hänet vuoden 1380-1381 vaihteessa.

Kultaisen ordan kaanina

Venäjän alueen ruhtinaskuntien kurinpalautus

Toktamyšin hallitsema Kultaisen ordan alue laajimmillaan vuonna 1389

Myrskyisiä aikoja kokenut Kultainen orda oli Toktamyšin valtaanoustessa heikentynyt merkittävästi pitkän kahtiajakautumisen ja sisäisten konfliktien jälkeen. Pakolaisena eläneestä Toktamyšistä tuli voimakas hallitsija, joka lujitti nopeasti auktoriteettinsa Kultaisen ordan molemmissa siivissä. Menestyksensä sekä joukkojensa ja vaurautensa kasvun rohkaisemana Toktamyš lähti sotaretkelle Venäjän alueen ruhtinaskuntiin ja valloitti kapinoivan Moskovan suuriruhtinaskunnan vuonna 1382. Suuriruhtinas Dmitri Donskoi oli antanut kaanille runsaita lahjoja sekä vakuuttanut alamaisuuuttaan, mutta ei ollut toimittanut verokymmenyksiä vuoden 1371 jälkeen. Kun kaanin lähettiläs oli menossa kutsumaan ruhtinaita kaanin luokse vahvistamaan suuriruhtinaan titteleitään, hän kohdannut Nižni Novgorodin jälkeen niin suurta vihamielisyyttä, että hänen oli käännyttävä takaisin.[6]

Toktamyš joukkoineen Moskovan lähellä vuonna 1382, Iivana Julman Kuvitettu kronikka 1500-luku

Toktamyšin suuri armeija tuhosi ensin Serpuhovin ja lähestyi Moskovaa 24. elokuuta 1382. Kahden päivän ajan moskovalaiset ja liettualaiset ruhtinas Ostejn johdolla puolustivat kaupunkia itsepintaisesti. Suuriruhtinas Dmitri Donskoi oli sillä välin hakemassa apuvoimia Kostromasta. Toktamyš valloitti Moskovan oveluudella: hän lähetti kaupunkiin Nižni Novgorodin suuriruhtinas Dmitri Konstantinovitšin pojat Vasilin ja Semjonin, jotka vannoivat, ettei Toktamyš tekisi mitään pahaa moskovalaisille, jos he antautuisivat.[4] Moskovan suuriruhtinaiden yhdistymispolitiikan vastustajat Rjazanin, Novgorodin ja muitten ruhtinaat olivat tehneet petoksen. Rjazanin suuriruhtinas Oleg Ivanovitš oli neuvonut Toktamyšille Okajoen ylittävät kahlaamot, ja Nižni Novgorodin armeija liittyi Toktamyšin armeijaan matkalla Moskovaan.[1] Moskova antautui 26. elokuuta 1382. Lupaus ei toteutunut: ihmisiä tapettiin ja kaupunki ryöstettiin sekä poltettiin. Sen jälkeen mongolit valtasivat Perejaslavl-Zalesskin, Vladimirin, Jurjevin, Zvenigorodin, Možaiskin, Kolomnan ja Dmitrovin sekä paluumatkallaan myös yhteistyökumppani Rjazanin.[4] Näin Toktamyš lujitti tataari-mongolien hegemonian Venäjän vasalleihin uudelleen ja sai ne maksamaan ordalle veroja, osoituksena alistumisesta mongolivaltaan.[2]

Sodat Timur Lenkiä ja hänen liittolaisiaan vastaan

Voimansa kasvaessa Toktamyš-kaani joutui taisteluun Timur Lenkin kanssa, joka oli valloittanut suuren osan Iranista, Etelä-Kaukasuksesta ja Itä-Anatoliasta. Useiden Pohjois-Kaukasiassa tapahtuneiden yhteenottojen jälkeen Timur Lenk, joka ilmeisesti aikoi ohjata idän ja lännen välistä kauppaa omien Transoksanian ja Pohjois-Iranin alueidensa kautta, ryhtyi tuhoamaan Toktamyšin valtakuntaa ja sen kaupan keskuksia. Vuosina 1395-1396 Timur Lenkin armeijat tuhosivat järjestelmällisesti Kultaisen ordan pääkaupunki Sarain, Azovin ja Kaffan.[3]

Toktamyš-kaani oli selvinnyt Timur Lenkin hyökkäyksestä, mutta hänen asemansa oli paljon heikompi kuin ennen. Raunioitunut pääkaupunki Sarai oli Timurin suojatin Qujurtšuqin käsissä, Astrahanin alue ja Kultaisen ordan itäosat olivat Tīmūr Qutluq-kaanin ja emiiri Edigun hallinnassa. He ottivat Sarain hallintaansa vuonna 1396/1397, mutta vuonna 1398 vakuuttivat alistuvansa Timur Lenkille. Samaan aikaan Toktamyš oli ryhtynyt lujittamaan valtaansa Kultaisen ordan lounaisosissa ja tappoi serkkunsa Tāš Tīmūrin, joka oli julistanut itsensä Krimin kaaniksi. Vuoden 1397/1398 vaihteessa Toktamyš voitti lyhyeksi aikaa kilpailijansa, valtasi Sarain ja Volgan kaupungit ja lähetti riemuitsevia sanomia lähettiläittensä kautta kaikkialle.[7]

Timur Lenkin joukot suostuttelevat hänet aloittamaan sodan Toktamyš-kaanin kanssa, Sharaf ad-din Ali Yazdi, 1533

Liittoutuminen Liettuan kanssa

Tīmūr Qutluq voitti Toktamyšin taistelussa vuonna 1398 ja tämä pakeni Krimin ja Kiovan kautta Liettuan suuriruhtinas Vytautasin hoviin Vilnaan. Toktamyš ja Vytautas allekirjoittivat sopimuksen, jossa Vytautas vahvistettiin Rutenian hallitsijaksi, joka oli kuulunut Kultaiselle ordalle ja Venäjän ruhtinaskuntien verot luvattiin vastineeksi sotilaallisesta avusta. Kun Tīmūr Qutluq-kaani vaati Toktamyšin luovuttamista, hän sai suuriruhtinas Vytautasilta pahaenteisen vastauksen: "En luovu tsaari Toktamyšistä, vaan haluan tavata tsaari Temir-Kutlun henkilökohtaisesti."[7]

Vytautas ja Toktamyš valmistelivat liettualaisten ja mongolien joukkoja yhteiseen sotaretkeen, jota tukivat puolalaiset vapaaehtoiset. Kesällä 1399 Vytautas ja Toktamyš lähtivät Tīmūr Qutluq-kaania ja emiiri Edigua vastaan ​​suurella armeijalla. Tīmūr Qutluq teeskenteli suostuvansa alistumaan Vytautasille ja maksamaan hänelle vuosittaista veroa, mutta pyysi kolme päivä lykkäystä. Tämä riitti siihen että Edigun täydennysjoukot saapuivat paikalle. Edigu ei voinut vastustaa kiusausta seurustella Liettuan hallitsijan kanssa ja järjesti tapaamisen jokiuoman erottamana. Jatkoneuvottelut osoittautuivat turhiksi, ja molemmat joukot osallistuivat Vorsklajoen taisteluun 12. elokuuta 1399. Tīmūr Qutluq ja Edigu onnistuivat saartamaan Vytautasin ja Toktamyšin joukot käyttämällä vale-vetäytymistaktiikkaa aiheuttaen heille murskatappion. Toktamyš pakeni taistelukentältä. Vytautas selvisi taistelusta, vaikka parikymmentä ruhtinasta mukaan lukien kaksi hänen serkkuaan kaatui taistelussa. Tīmūr Qutluq kuoli taistelussa saamiinsa vammoihin. Tappio oli tuhoisa ja päätti suuriruhtinas Vytautasin laajenemispolitiikan eteläisessa Kiovan Rusissa.[5][8]

Shādī Beg surmaa Toktamyšin vuonna 1406/1407, Iivana Julman Kuvitettu kronikka, 1500-luku

Maanpaossa Siperiassa

Toktamyš matkasi Kultaisen ordan syrjäseuduille Siperiaan. Hän onnistui saamaan osia alueesta hallintaansa vuonna 1400, ja vuonna 1405 hän yritti liittoutua suojelijakseen muuttuneen entisen vihollisensa Tīmūr Qutluqin kanssa, joka oli riidoissa Edigun kanssa. Timur Lenkin kuolema helmikuussa 1405 teki kaiken lähentymisen kyseenalaisiksi.[5] Koko tämän ajanjakson ajan Toktamyš herätti vihamielisyyttä Edigussa ja hänen uudessa nukkehallitsija-kaanissaan Shādī Begissä. Edigun sanotaan taistelleen Toktamyšiä vastaan ​​kuusitoista eri kertaa vuosina 1400-1406. Viimeisen yhteenoton jälkeen, jossa oli tapahtunut käänne Toktamyšin hyväksi, Edigu levitti huhua omasta kuolemastaan. ​​Hän halusi saada Toktamyšin esiin, jotta voisi tappaa hänet nuolien ja keihäiden sateessa. Tämä surma tapahtui vuosien 1406/1407 vaihteessa lähellä Tjumenia. Kaani Shādī Beg väitti joko itse olleensa osallisena surmaamiseen tai hänelle annettiin kunnia Toktamyšin kuolemasta, toisaalta ansio langetettiin Edigulle tai tämän pojalle Nūr ad-Dīnille.[9]

Kultainen orda ei koskaan toipunut: myöhempi historia on entisten alamaisten taistelua ylivaltaa vastaan ja yrityksiä palauttaa aroille poliittinen ja kaupallinen vakaus.[3] Toktamyšiä on kutsuttu Kultaisen ordan viimeiseksi suureksi hallitsijaksi.[10]

Perhe

"Samana vuonna Volgan suuressa ordassa kuningas Toktamyš itse tappoi kuningattarensa, nimeltään Tovlunbeka (Tulun Beg Kanum). Samana vuonna novgorodilaiset sulkivat itsensä Novgorodiin, ja suuriruhtinas katkaisi heidän kanssaan rauhanomaiset suhteet." Iivana Julman Kuvitettu kronikka, 1500-luku

Toktamyšillä oli kolme vaimoa: Ṭaghāy-Bīka, Shukr-Bīka-Āgā ja Ūrun-Bikā. Hän oli nainut myös kenraali Mamain lesken, joka oli luultavasti kaani Berdi Begin tytär Tulun Beg Kanum, joka oli hallinnut lyhyen aikaa Saraissa vuosina 1370-1371. Hän teloitutti naisen vuonna 1386, ilmeisesti osallistumisesta salaliittoon. Historioitsija Muʿizz al-ansābin mukaan Toktamyšillä oli kahdeksan poikaa ja viisi tytärtä sekä kuusi lastenlasta:

  • Jalāl ad-Dīn (1380–1412/1413) (äiti Ṭaghāy-Bīka), Kultaisen ordan kaani 1411-1412, kuoli taistelussa veljensä Karīm Berdin surmaamana
    • Abū-Saʿīd
    • Amān Beg
  • Karīm Berdi (1370–1414), Kultaisen ordan kaani 1409, 1412-1413, 1414 (k. 1417 ?)
    • Sajjid Aḥmad, mahdollisesti Kultaisen ordan kaani 1416–1417 (eri henkilö kuin Sajjid Aḥmad, kaani 1432–1459)
  • Kebek (–1414), Kultaisen ordan kaani 1413-1414
    • Tšaghatāi-Sulṭān
    • Sarāi-Mulk
    • Shīrīn-Bīka
  • Jabbār Berdi, Kultaisen ordan kaani 1414-1415, 1416-1417
  • Qādir Berdi (äiti tšerkessi jalkavaimo), Kultaisen ordan kaani 1419 (k. 1419)[5]
  • Abū-Saʿīd
  • Iskandar (äiti Ūrun-Bikā)
  • Kūtšuk Muḥammad (äiti Ūrun-Bikā), eri henkilö kuin Kütšük Muḥammad, kaani (1434–1459)
  • Malika (äiti Ṭaghāi-Bīka)
  • Jānika-kaanitar (äiti Ṭaghāi-Bīka), (k. 1437) nai n. vuonna 1395 Valkoisen ordan emiiri Edigun, Nogai ordan perustaja (1352–1419). Teki pyhiinvaellusmatkan (hadž) Mekkaan vuonna 1416, haudattu nykypäiviin säilyneeseen mausoleumiin Kyrk-Oraan Krimille.
  • Saʿīd-Bīka (äiti Ṭaghāi-Bīka)
  • Baktī-Bīka (äiti Shukr-Bīka-Āgā)
  • Mairam-Bīka (äiti Ūrun-Bikā)

Lähteet

  1. a b c d e ТОХТАМЫШ | Энциклопедия Кругосвет www.krugosvet.ru. Viitattu 6.7.2023. (venäjä)
  2. a b c ТОХТАМЫШ • Большая российская энциклопедия - электронная версия old.bigenc.ru. Viitattu 6.7.2023.
  3. a b c d e Russia - Tatar Rule, Mongol Invasion, Golden Horde | Britannica www.britannica.com. Viitattu 6.7.2023. (englanniksi)
  4. a b c ЭСБЕ/Тохтамыш, хан — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 6.7.2023. (venäjä)
  5. a b c d TOKTAMIŞ HAN TDV İslâm Ansiklopedisi. Viitattu 6.7.2023. (turc)
  6. [tähän on paljon hyviä kirjaviitteitä englanninkielisessä Wikipedia-artikkelissa, mutta ne eivät ole luettavina verkossa] Howorth, H. H., History of the Mongols from the 9th to the 19th Century. Part II.1. London, 1880. S. 226; Grousset, R., The Empire of the Steppes: a History of Central Asia, New Brunswick, NJ, 1970. S. 407; Seleznëv, J. V., Èlita Zolotoj Ordy: Naučno-spravočnoe izdanie, Kazan', 2009. S. 184; Počekaev, R. J., Cari ordynskie: Biografii hanov i pravitelej Zolotoj Ordy. Saint Petersburg, 2010. S. 162.
  7. a b Martin, Janet: Medieval Russia, 980-1584. (2nd ed.) Cambridge, 2007. ISBN 9780521859165
  8. Battle of the Vorskla River | Russian history | Britannica www.britannica.com. Viitattu 7.7.2023. (englanniksi)
  9. ЭСБЕ/Эдигей — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 6.7.2023. (venäjä)
  10. Allen, W. E. D.: Russian Embassies to the Georgian Kings, 1589–1605: Volumes I and II.. Routledge, 1967, 2017. ISBN 9781317060390

Read other articles:

هذه المقالة يتيمة إذ تصل إليها مقالات أخرى قليلة جدًا. فضلًا، ساعد بإضافة وصلة إليها في مقالات متعلقة بها. (ديسمبر 2021) كاليو (فرقة موسيقية)   معلومات شخصية الحياة الفنية النوع بلوز روك  شركة الإنتاج إليكترا ريكوردز  المواقع الموقع الموقع الرسمي  IMDB صفحته على IMDB  �...

 

Katholische Pfarrkirche St. Maria Himmelfahrt Rees Die Kirche St. Mariä Himmelfahrt ist die katholische Stadtpfarrkirche in der Innenstadt von Rees. Sie ist ein seltenes Beispiel klassizistischer Kirchenarchitektur am Niederrhein. Die Kirche befindet sich weithin sichtbar umgeben von Wohn- und Geschäftshäusern in der Innenstadt, in der Nähe des Marktes. Der klassizistische Stil bestimmt das innere und äußere Erscheinungsbild der Kirche. Sie ist dreischiffig und besitzt ein Tonnengewölbe

 

The Goddess of Sagebrush GulchBlanche SweetSutradara D. W. Griffith Produser D. W. Griffith Ditulis oleh Bret Harte Stanner E. V. Taylor PemeranBlanche SweetCharles WestSinematograferG. W. BitzerTanggal rilis 25 Maret 1912 (1912-03-25) Durasi17 menitNegara Amerika Serikat BahasaFilm bisu dengan antar judul Inggris The Goddess of Sagebrush Gulch adalah sebuah film koboi bisu pendek Amerika Serikat tahun 1912 garapan D. W. Griffith dan menampilkan Blanche Sweet.[1] Pemeran Blanche ...

Monitoring base of the US intelligence organization NSA For the railway station, see Bad Aibling railway station. Bad Aibling StationPart of the BNDLocated in Bad Aibling, Bavaria, Germany Radomes of Bad Aibling StationBad Aibling StationShow map of BavariaBad Aibling StationShow map of GermanyCoordinates47°52′46″N 11°59′04″E / 47.879444°N 11.984444°E / 47.879444; 11.984444TypeSignals and data gatheringHeight492 m (1614 ft)Site informationOwnerBNDOpen ...

 

This article is about the 2013 song by MGMT. For the day relating to the Alien media series, see Alien (franchise). 2013 single by MGMTAlien DaysSingle by MGMTfrom the album MGMT ReleasedApril 20, 2013GenrePsychedelic rock, neo-psychedelia, psychedelic popLength5:10LabelColumbiaSongwriter(s)Andrew VanWyngarden, Ben GoldwasserMGMT singles chronology Congratulations (2010) Alien Days (2013) Your Life Is a Lie (2013) Alien Days is the first single released from MGMT, the third album by MGMT, whi...

 

A California Christmas: City LightsPoster promosiSutradara Shaun Piccinino Produser Daniel Aspromonte Ali Afshar Lauren Swickard Ditulis oleh Lauren Swickard Pemeran Lauren Swickard Josh Swickard Amanda Detmer Penata musikJamie ChristophersonSinematograferBrad RushingPenyuntingBrett HedlundPerusahaanproduksiESX EntertainmentDistributorNetflixTanggal rilis 16 Desember 2021 (2021-12-16) Durasi90 menitNegara Amerika Serikat Bahasa Inggris A California Christmas: City Lights adalah fil...

Bagian dari serial tentangBiologi evolusionerDiagram yang merepresentasikan divergensi kelompok taksonomi modern dari nenek moyang bersama mereka. Topik utama Pengenalan evolusi Nenek moyang bersama Bukti nenek moyang bersama Proses dan keluaran Genetika populasi Variasi Mutasi Seleksi alam Adaptasi Polimorfisme Hanyutan genetik Aliran gen Spesiasi Radiasi adaptif Kerjasama Koevolusi Divergen Konvergen Evolusi paralel Kepunahan Sejarah alam Asal mula Kehidupan Sejarah kehidupan Rentang waktu ...

 

Annual film festival for speculative fiction film held in Brussels, Belgium For other film festivals in Brussels, see Brussels Film Festival (disambiguation). This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: Brussels International Fantastic Film Festival – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (December...

 

Final phase in the game of chess The endgame (or ending) is the final stage of a chess game which occurs after the middlegame. It begins when few pieces are left on the board. abcdefgh8877665544332211abcdefgh A typical endgame position The line between the middlegame and the endgame is often not clear, and may occur gradually or with a quick exchange of pieces. The endgame, however, tends to have different characteristics from the middlegame, and the players have correspondingly different str...

Distinctive unit insignia of 2nd BCT.The 2nd Brigade Combat Team, 1st Infantry Division, also known as the Dagger Brigade, is a maneuver brigade combat team in the 1st Infantry Division of the U.S. Army stationed in Fort Riley, Kansas. History World War I Soldiers from the 2nd Dagger Brigade in World War I.The 2nd Brigade was first constituted on 24 May 1917 as Headquarters, 2nd Infantry Brigade of the 1st Expeditionary Division, which was later designated as the 1st Division.[1] Head...

 

Indian Hindi-language television channel This article is about the Hindi television channel. For the streaming service in Latin America, see Star+. STAR Plus redirects here. For the English-language channel formerly known as the original incarnation of Star Plus, see Star World. For the European channel formerly known as Star Plus, see Utsav Plus. Television channel StarPlusTypeTelevision ChannelCountryIndiaBroadcast areaInternational (Except Pakistan, Iran and UK) United States (2004-2019, 2...

 

Alfred, Lord Tennyson The Charge of the Light Brigade adalah sebuah puisi naratif tahun 1854 karya Alfred, Lord Tennyson tentang Charge of the Light Brigade di Pertempuran Balaclava pada Perang Krimea. Ia menulisnya pada 2 Desember 1854, dan ini diterbitkan pada 9 Desember 1854 dalam The Examiner. Ia menjadi Poet Laureate of the United Kingdom pada masa itu. Referensi Daftar putaka Francis, Elizabeth A. (1976). Tennyson's Political Poetry, 1852-1855. Victorian Poetry. 14 (2): 113–123. Diaks...

Antonia JuhaszAntonia Juhasz in Ecuador in November 2013. Lago Agrio oil field.Born1970 (age 52–53)PennsylvaniaNationalityAmericanOccupation(s)Energy analyst, author, journalist and activistKnown forOil industry investigationsWebsitehttp://www.antoniajuhasz.net/ Antonia Juhasz (born 1970) is an American oil and energy analyst, author, journalist and activist.[1][2][3][4] She has authored three books: The Bush Agenda (2006), The Tyranny of Oil (2...

 

Category 2 hurricane in North Atlantic in 2017 For other storms of the same name, see Tropical Storm Katia. Hurricane Katia Hurricane Katia at peak intensity prior to landfall in Mexico on September 8Meteorological historyFormedSeptember 5, 2017DissipatedSeptember 9, 2017Category 2 hurricane1-minute sustained (SSHWS/NWS)Highest winds105 mph (165 km/h)Lowest pressure972 mbar (hPa); 28.70 inHgOverall effectsFatalities3 directDamage$3.26 million (2017 USD)Areas affe...

 

Titelseite des Traktates Sukka Eine Sukka in Tel Aviv Sukka/סוכה ist ein Traktat der Mischna in der Ordnung Mo'ed (Festzeiten, Festtag). Der Traktat Sukka befasst sich im weitesten Sinne mit Halachot, die im Zusammenhang mit dem Laubhüttenfest, Sukkot, stehen. Das erste Kapitel behandelt den Bau einer Laubhütte. Dabei werden insbesondere Fragen zum Standort, zu den Abmessungen und den verwendbaren Baumaterialien geklärt. Kapitel II erweitert den Kreis der Fragen hinsichtlich der in der...

1916 film by John W. Noble For the 1925 film, see Brand of Cowardice. The Brand of CowardiceAdvertisementDirected byJohn W. NobleWritten byCharles Maigne(story & scenario)Produced byB. A. Rolfe(Rolfe Photoplays, Inc)StarringLionel BarrymoreGrace ValentineCinematographyH.O. CarletonDistributed byMetro PicturesRelease date October 23, 1916 (1916-10-23) Running time5 reelsCountryUnited StatesLanguageSilent film(English intertitles) a contemporary newspaper advertisement The Br...

 

Northumbrian Water LtdTypePrivate limited company (ltd)IndustryWaterFounded1989HeadquartersNorthumbria House, Abbey Road, Pity Me, Durham, EnglandKey peopleHeidi Mottram OBE, CEOProductsDrinking waterRecycled wastewaterProduction output1.15 Gl/day (drinking)1.15 Gl/day (recycled)Revenue£821.6 million (2017)Operating income£356.9 million (2017)[1]Net income£201.3 million (2017)[n 1]Number of employees3,128ParentNorthumbrian Water GroupWebsitewww.nwl.co.uk Northumbrian Water ...

 

Regal rank and the feminine equivalent of prince For other uses, see Princess (disambiguation). This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: Princess – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (September 2014) (Learn how and when to remove this template message) Princess Sigrid Vasa of Sweden (156...

Este artículo o sección necesita referencias que aparezcan en una publicación acreditada.Este aviso fue puesto el 24 de abril de 2010. Ahmed Nazif. Ahmed Nazif (Árabe: أحمد نظيف; Alejandría, 8 de julio de 1952) sirvió de primer ministro de Egipto desde el 14 de julio de 2004 hasta el 29 de enero de 2011. Carrera El Presidente Hosni Mubarak le invitó a formar parte del nuevo gobierno el 9 de julio de 2004, jurando el cargo junto a catorce nuevos ministros el 14 de julio. Él rec...

 

Disambiguazione – Se stai cercando l'omonimo cestista, vedi Bill Thompson (cestista). Bill Thompson nel 1942 Bill Thompson, nome vero di William H. Thompson (Terre Haute, 8 luglio 1913 – Los Angeles, 15 luglio 1971), è stato un attore e doppiatore statunitense. Indice 1 Carriera 2 Filmografia parziale 2.1 Doppiatore 3 Doppiatori italiani 4 Altri progetti 5 Collegamenti esterni Carriera Attore e doppiatore, prestò la sua voce ad alcuni personaggi dei film Disney. Nel 1950 sposò la scene...

 

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!