Ryžkov oli kotoisin Donetskin alueelta Ukrainasta, mutta oli kansallisuudeltaan venäläinen.[1] Hän työskenteli nuoruudessaan kaivostyöläisenä, kunnes pääsi vuonna 1950 työnjohtajaksi Uralmaš-konetehtaalle Sverdlovskiin.[2] Ryžkov liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKP) vuonna 1956 ja valmistui insinööriksi Uralin polyteknisestä instituutista vuonna 1959. Hänestä tuli Uralmašin tehtaan pääinsinööri vuonna 1965 ja Uralmaš-yhtymän pääjohtaja vuonna 1970. Ryžkov oli Neuvostoliiton raskaan ja liikenteen koneteollisuuden apulaisministerinä vuosina 1975–1979 ja Gosplanin ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuosina 1979–1982.[2][4] Hänet valittiin Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon vuonna 1974[4] ja NKP:n keskuskomitean täysjäseneksi vuonna 1981. Ryžkov johti keskuskomitean talousosastoa vuosina 1982–1985,[2] sillä uusi puoluejohtaja Juri Andropov siirsi hänet Gosplanista NKP:n luottamustehtäviin. Andropov myös järjesti Ryžkovin yhdeksi keskuskomitean kolmesta sihteeristä vastuualueenaan teollisuus.[5]
Mihail Gorbatšovin kohottua Neuvostoliiton johtoon Ryžkov valittiin NKP:n politbyroon täysjäseneksi huhtikuussa 1985 ja hänet nimitettiin Nikolai Tihonovin tilalle ministerineuvoston puheenjohtajaksi syyskuussa 1985.[2][4][6] Ryžkov oli päävastuussa Neuvostoliiton talouspolitiikan johtamisesta 1980-luvun jälkipuolella ja yritti toteuttaa Gorbatšovin ohjelmaan kuuluneita uudistuksia kuten taloudellisen suunnittelun hajauttamista ja uudenaikaisen teknologian käyttöönottoa.[4] Investoinnit keskitettiin koneenrakennusteollisuuteen, mutta käytössä olleet resurssit eivät riittäneet suunnitelmien toteuttamiseen.[5] Ryžkov kuului Neuvostoliiton parlamentiksi vuonna 1989 perustettuun kansanedustajien kongressiin ja vuonna 1990 perustettuun Neuvostoliiton presidentin neuvostoon.[6] Hän vastusti vuonna 1990 syvenevien talousongelmien ratkaisuksi ehdotettua 500 päivän talousohjelmaa, johon sisältyi muun muassa markkinahintoihin siirtyminen.[2][4] Ryžkov laati vastaesitykseksi maltillisemman ohjelman, jossa markkinatalouteen siirryttäisiin hitaammin eikä valtion omaisuutta yksityistettäisi.[7] Gorbatšov valitsi toteutettavaksi välimuodon alkuperäisestä ja Ryžkovin ehdotuksesta.[5]