Jugoslavia

Jugoslavia Југославија Jugoslavija
1918–1941, 1945–1992, 1992–2003
lippu vaakuna
Jugoslavian sijainti sotien välisenä aikana ja kylmän sodan aikana
Valtiomuoto	monarkia (1918–1941) sosialistinen tasavalta (1945–1992)
Pääkaupunki	Belgrad
Muita kaupunkeja	Ljubljana Sarajevo Skopje Titograd Zagreb
Historia
– Jugoslavia luotiin	1. joulukuuta 1918
– akselivallat valtasivat Jugoslavian	6. huhtikuuta 1941
– Jugoslavia liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin	24. lokakuuta 1945
– monarkia lakkautettiin	29. marraskuuta 1945
– Jugoslavia purettiin	27. huhtikuuta 1992
Viralliset kielet	serbokroaatti, makedonia, sloveeni
Valuutta	Jugoslavian dinaari
Lyhenne	yu
Kansainvälinen suuntanumero	+38
Kansallislaulu	”Hej, sloveni”
Edeltäjät	Dalmatian kuningaskunta Fiumen vapaavaltio  Itävalta-Unkari Kranjskan herttuakunta Kroatia-Slavonian kuningaskunta Montenegron kuningaskunta Serbian kuningaskunta
Seuraajat	Bosnia ja Hertsegovina  Kroatia  Pohjois-Makedonia  Serbia ja Montenegro  Slovenia
Infobox OK

Jugoslavia (serbokroaatiksi ja mak. Југославија, Jugoslavija myös sloveeniksi, sananmukaisesti Eteläslavia) oli kolmen vuosina 1918–2003 olemassa olleen valtion nimi. Valtiot sijaitsivat Etelä-Euroopassa. Ne edustivat erilaisia hallintojärjestelmiä vaihtelevine valtionrajoineen.

Ensimmäinen Jugoslavia syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja se oli olemassa 1918–1941,^[1] muodollisesti vuoteen 1943. Se oli ensin Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta ja vuodesta 1929 Jugoslavian kuningaskunta. Toinen Jugoslavia (muodollisesti vuodesta 1943, 1945–1992) tunnettiin ensin nimellä Demokraattinen federatiivinen Jugoslavia, vuosina 1946–1963 nimellä Jugoslavian federatiivinen kansantasavalta ja vuodesta 1963 Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta. Kolmas Jugoslavia oli Jugoslavian liittotasavalta (1992–2003), kunnes se muuttui Serbia ja Montenegron valtioliitoksi.

Valtiollinen kehitys

Monarkistisen ja sosialistisen Jugoslavian sekä Jugoslavian liitto- tasavallan liput.

Vielä 1800-luvun alkupuolella nykyisten Serbian, Pohjois-Makedonian, Kosovon ja Bosnia-Hertsegovinan alueet kuuluivat Osmanien valtakuntaan, Slovenian ja Kroatian alueet sen sijaan Itävaltaan. Montenegro oli itsenäinen valtio.^[2][3]

Serbiasta tuli vuonna 1816 itsehallinnollinen ruhtinaskunta. Vuonna 1878 se itsenäistyi, ja vuonna 1882 se julistautui kuningaskunnaksi.^[2] Toisessa Balkanin sodassa vuonna 1913 siihen liitettiin myös nykyisen Pohjois-Makedonian alue.^[2]

Kun Serbia vuonna 1878 oli itsenäistynyt, Itävalta miehitti Bosnia ja Hertsegovinan, jotka olivat jääneet lähes erilleen muusta Osmanien valtakunnan muista osista, ja vuonna 1908 alue liitettiin virallisestikin Itävaltaan.^[4] Serbiassa kuitenkin vaadittiin yleisesti Itävallan eteläosien slaavilaisten alueiden yhdistämistä Serbian kanssa yhdeksi valtioksi, mikä toteutuikin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun 24. marraskuuta 1918 perustettiin Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta.^[2]

Saint-Germainin, Neuillyn ja Trianonin rauhansopimuksissa uuteen kuningaskuntaan liitettiin Etelä-Steiermark, Länsi-Baanaatti, Dimitrovgrad ja Strumica. Myös Kärntenin liittämisestä pidettiin kansanäänestys, jossa alueliitos kuitenkin hylättiin. Jugoslavian ja Italian välinen raja vahvistettiin Rapallon sopimuksella vuonna 1920.^[2] Kuningas Aleksanteri I nimitti vuonna 1929 itsensä diktaattoriksi ja nimesi maan Jugoslaviaksi.^[5]

Toisessa maailmansodassa Jugoslavia pysyi aluksi puolueettomana, mutta teki maaliskuussa 1941 sopimuksen ensin Saksan ja vähän myöhemmin Neuvostoliiton kanssa. Huhtikuussa Saksa miehitti lyhyessä ajassa Jugoslavian. Tällöin Kroatia julistautui itsenäiseksi, kun taas muut osat maasta jaettiin Saksan, Italian, Unkarin ja Bulgarian kesken. Sekä kenraali Mihailovićin johtama vastarintaliike että Titon johtamat kommunistit kävivät kuitenkin jatkuvaa sissisotaa saksalaisia miehittäjiä vastaan.^[2]

Vuonna 1944 Titon armeija vapautti maan miehittäjistä Neuvostoliiton tuella, ja maaliskuussa 1945 Tito muodosti uuden hallituksen. Maa julistettiin kansanliittotasavallaksi 29. marraskuuta 1945. Rauhansopimuksessa vuonna 1947 maa sai Italialta Istrian niemimaan mutta ei Triesteä, jonka se myös oli miehittänyt mutta josta muodostettiin itsenäinen vapaavaltio. Vuonna 1954 Trieste jaettiin Italian ja Jugoslavian kesken. Itse kaupunki liitettiin Italiaan, mutta sitä ympäröivät alueet Jugoslaviaan.^[2]

Vaikka Jugoslavia oli sosialistinen valtio, se vastusti Neuvostoliiton määräysvaltaa, ja vuonna 1948 se erotettiin Kominformista. Maa ei myöskään liittynyt SEViin eikä Varsovan liittoon, vaan se pysyi puolueettomana koko kylmän sodan ajan ja oli keskeisesti mukana sitoutumattomien maiden liikkeessä.^lähde?

Sosialistinen Jugoslavia oli aikaisemman Jugoslavian kuningaskunnan seuraajavaltio. Sen sijaan Jugoslavian liittotasavalta oli Yhdistyneiden kansakuntien mukaan vain yksi sosialistisen Jugoslavian seuraajista muiden ollessa Slovenia, Kroatia, Makedonia sekä Bosnia ja Hertsegovina eikä näin ollen voinut periä sosialistisen Jugoslavian paikkaa YK:ssa.^lähde?

Jugoslavian hajoaminen

Pääartikkeli: Jugoslavian hajoamissodat

1980-luvulla Jugoslavian talous huononi. Kansallisuusaate nousi pintaan Jugoslavian osatasavalloissa ja sosialismi romahti. Serbian presidentiksi noussut Slobodan Milošević koetti luoda yhtenäisen serbivaltion armeijan tuella. Toisaalta varsinkin Sloveniassa, Kroatiassa ja Kosovossa syntyi 1980-luvulla itsenäisyysliike. Yhtenäistämisen ja hajauttamisen vastakohdat veivät Jugoslavian vuosina 1991–1999 raakoihin hajoamissotiin Sloveniassa, Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa. Niihin liittyi väkivaltaisia etnisiä puhdistuksia, joissa serbit, kroaatit, muslimit ja albaanit surmasivat ja karkottivat toisiin kansallisuuksiin kuuluneita pyrkien luomaan kansoilleen yhtenäisiä valtioita.^lähde?

Maantiede

Jugoslavian pinta-ala oli laajimmillaan 255 804 km² (käytännössä vuodesta 1954, muodollisesti vuodesta 1977 vuoteen 1991). Se koostui kuudesta sosialistisesta tasavallasta: Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia. Näiden lisäksi oli kaksi Serbiaan kuuluvaa autonomista maakuntaa, Kosovo ja Vojvodina. Maa rajoittui Italiaan, Itävaltaan, Unkariin, Romaniaan, Bulgariaan, Kreikkaan ja Albaniaan. Jugoslavialla oli pitkä rantaviiva Adrianmerellä ja lukuisia saaria.

Maan koillisosa oli suhteellinen tasaista, loput maasta taas vuoristoista. Korkein kohta oli Triglav (2 864 m, Itä-Alpeilla Jesenicen kaupungin lähellä), toiseksi korkein taas oli Golem korab (2 753 m, Korabissa, Albanian rajalla Gostivarista länteen), ja kolmanneksi korkein oli Titov Vrv (2 747 m, Šar Planinassa Tetovon lähellä). Triglav sijaitsee nykyisessä Sloveniassa sekä Golem korab ja Titov Vrv nykyisessä Pohjois-Makedoniassa.

Albanian vastaisella rajalla oli kolme suurta järveä: Skutarijärvi, Ohrid ja Préspa. Tonava virtasi Jugoslavian koillisosan läpi ja muodosti osan Romanian vastaisesta rajasta. Tärkeitä Tonavan sivujokia olivat Drava, Sava ja Velika Morava.

Väestö

Jugoslavian väestökehitys vuosina 1961–1991.

Jugoslavian kansallinen koostumus:^[6]

Kansallisuus	1921	1948	1953	1961	1971	1981
serbi	8 911 509 74,7 % (kuningaskunnassa ei tunnustettu kroaatteja, bosniakkeja, makedoneja ja montenegrolaisia kansallisuuksiksi)	6 547 117 41,5 %	7 065 923 41,7 %	7 806 152 42,1 %	8 143 246 39,7 %	8 140 507 36,6 %
kroaatti		3 784 353 24,0 %	3 975 550 23,5 %	4 293 809 23,1 %	4 526 782 22,1 %	4 428 043 19,8 %
bosniakki		808 921 5,1 %	998 698 5,9 %	972 960 5,2 %	1 729 932 8,4 %	1 999 890 8,9 %
makedoni		810 126 5,1 %	893 247 5,3 %	1 045 516 5,6 %	1 194 784 5,8 %	1 341 598 6,0 %
montenegrolainen		425 703 2,7 %	466 093 2,8 %	513 832 2,8 %	508 843 2,5 %	579 043 2,6 %
sloveeni	1 019 997 8,5 %	1 415 432 9,0 %	1 487 100 8,8 %	1 589 211 8,6 %	1 678 032 8,2 %	1 753 571 7,8 %
jugoslaavi		-	-	317 124 1,7 %	273 077 1,3 %	1 219 024 5,4 %
albaani	439 657 3,8 %	750 431 4,8 %	754 245 4,5 %	914 733 4,9 %	1 309 523 6,4 %	1 730 878 7,7 %
saksalainen	505 790 4,2 %	55 337 0,4 %	60 536 0,4 %	20 015 0,1 %	12 785 0,0 %	8 712 0,0 %
unkarilainen	467 658 3,9 %	496 492 3,2 %	502 175 3,0 %	504 369 2,7 %	477 374 2,3 %	426 867 1,9 %
romanialainen	231 068 1,9 %	64 095 0,4 %	60 364 0,4 %	60 862 0,3 %	58 570 0,3 %	54 955 0,2 %
turkkilainen	150 322 1,3 %	97 954 0,6 %	259 535 1,5 %	182 964 1,0 %	127 920 0,6 %	101 291 0,5 %
slovakki	115 322 1,3 % (tšekkoslovakit)	83 626 0,5 %	84 999 0,5 %	86 433 0,5 %	83 656 0,4 %	80 334 0,4 %
tšekki		39 015 0,2 %	34 517 0,2 %	30 331 0,2 %	24 620 0,1 %	19 624 0,1 %
romani	(kuningaskunnassa ei tunnustettu romaneja kansallisuudeksi)	72 736 0,5 %	84 713 0,5 %	31 674 0,2 %	78 485 0,4 %	168 197 0,7 %
muut	143 384 1,2 %	320 760 2,0 %	208 608 1,2 %	179 306 1,0 %	295 343 1,4 %	375 051 1,7 %
yhteensä	11 984 910	15 772 098	16 936 573	18 549 291	20 522 972	22 427 585

Jugoslaviassa oli vuonna 1991 noin 23,5 miljoonaa asukasta. Maassa oli 19 yli sadan tuhannen asukkaan kaupunkia. Suurimmat kaupungit olivat Belgrad (1 168 000 asukasta) ja Zagreb (706 800 asukasta), joiden jälkeen seurasivat Sarajevo, Skopje ja Ljubljana.^lähde?

Talous

Monarkistisen Jugoslavian talousjärjestelmä oli markkinatalous.^lähde?

Sosialistisen Jugoslavian talous oli ”markkinasosialistinen”, joka poikkesi merkittävästi sekä Neuvostoliiton että länsimaiden talousjärjestelmistä. Tehtaat olivat työntekijöiden muodostamien yhteisöjen valvonnassa ja käyttivät voittonsa omiin tarpeisiinsa ja maksoivat veroja valtiolle. Yritykset myös kilpailivat markkinoilla.^[7]

Jugoslavian rahayksikkönä oli Jugoslavian dinaari. Laivateollisuus oli merkittävä ala Kroatiassa.^lähde?

Turismi

Sosialistinen Jugoslavia oli 1960-luvulta 1980-luvun lopulle yksi Euroopan suosituimmista kesäturistien matkakohteista. Miljoonat turistit viettivät lomaa Adrianmeren rannikolla ja saarilla. Käydyin osavaltio oli Kroatia. Talviturismi keskittyi Alpeille Kranjska Goraan sekä Sarajevoon, jossa pidettiin talviolympialaiset 1984.^lähde?

Tiede ja koulutus

Jugoslavian merkittävimmät yliopistot olivat Belgradin yliopisto ja Zagrebin yliopisto. Yliopistojen lisäksi oli useita ammattikorkeakouluja. Zagrebin, Ljubljanan ja Pristinan kaupungeissa oli taideakatemioita. Muita taide- ja musiikkikorkeakouluja oli muun muassa Novi Sadissa ja Dubrovnikissa.^lähde?

Kulttuuri

Jugoslavian viralliset kielet olivat toisen maailmansodan jälkeen serbokroaatti, sloveeni ja makedonia. Serbokroaattia kirjoitettiin Bosnian serbialueilla, Serbiassa ja Montenegrossa sekä latinalaisilla että kyrillisillä aakkosilla, Bosnia ja Hertsegovinassa sekä Kroatiassa latinalaisilla aakkosilla. Sloveenia kirjoitettiin latinalaisilla ja makedoniaa kyrillisellä kirjaimistolla. Serbokroaatti jakautui sosialistisen Jugoslavian ja Jugoslavian liittotasavallan hajoamisten myötä kroaatiksi, serbiaksi, bosniaksi ja montenegroksi. Serbeille ja kroaateille oli pyritty luomaan yhtenäinen kirjakieli jo 1800-luvun puolivälissä. Vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeen Jugoslaviaa perustettaessa myös sloveeni luettiin samaan murrejatkumoon, jolloin puhuttiin serbokroaattisloveenista. Myöhemmin sloveeni luettiin omaksi kielekseen. Maan eteläosissa puhuttu makedonia taas eroaa näistä kielistä ja muistuttaa läheisesti bulgariaa. Eurovision laulukilpailu 1990 järjestettiin Zagrebissa.^[8]

Kirjallisuus

Jugoslavian tunnetuin kirjailija oli Ivo Andrić (1892–1975), joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1961. Muita nimekkäitä kirjailijoita olivat Mehmed Meša Selimović (1910–1982), Miroslav Krleža (1893–1981) ja Aleksandar Tišma (1924–2003).^lähde?

Monarkistisessa Jugoslaviassa tehtiin vain vähän elokuvia, mutta sosialistisessa Jugoslaviassa 1950-luvulla maassa suosittiin italialaiseen uusrealismiin pohjautuvaa tyyliä, jonka tilalle tuli Novi Film -tyylisuunta. 1980-luvulla Emir Kusturican ohjaamat elokuvat menestyivät kansainvälisesti.^lähde?

Jugoslaviassa toimi joitakin naivistisen kuvataiteen merkittävimpiä edustajia (muun muassa Ivan Generalić). Lukemattomien historiallisten muistomerkkien lisäksi maassa oli myös modernia arkkitehtuuria.^lähde?

Urheilu

Jugoslavia järjesti jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1976 ja talviolympialaiset pidettiin Sarajevossa 1984.

Kuuluisia jugoslavialaisia urheilijoita:

• Dragan Džajić, jalkapalloilija
• Miroslav Cerar, telinevoimistelija
• Ivica Osim, jalkapalloilija
• Đurđica Bjedov, uimari
• Bora Milutinović, jalkapalloilija
• Darko Pančev, jalkapalloilija
• Krešimir Ćosić, koripalloilija
• Stjepan Bobek, jalkapalloilija
• Mirza Delibašić, koripalloilija
• Matija Ljubek, meloja
• Predrag Mijatović, jalkapalloilija
• Slobodan Živojinović, tennispelaaja
• Monica Seles, tennispelaaja

Lähteet

1. John K. Cox: The history of Serbia, s. 73. Greenwood Publishing Group, 2002. ISBN 9780313312908 (englanniksi)
2. ”Jugoslavia”, Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip–Kp), s. 1473–1476. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9
3. Jarl Gustafson: ”Eurooppa 1815 (kartta)”, Historian kartasto, s. 33. WSOY, 1967.
4. Jarl Gustafson: ”Balkaninmaiden itsenäistyminen (karttasarja)”, Historian kartasto, s. 34. WSOY, 1967.
5. Richard Cavendish: Alexander I of Yugoslavia assassinated History Today. Viitattu 29.5.2018.
6. História 2–3/1991, Budapest
7. Library of Congress Country Studies, Yugoslavia, Socialist Self-Management; Capital Ownership and the Market
8. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1990 – Viisukuppila viisukuppila.fi. 29.8.2010. Viitattu 14.7.2023.

Kirjallisuutta

• Laitila, Teuvo: Veljeys ja epäsopu: Monikansallinen Jugoslavia teoriana ja käytäntönä. (Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus: Tutkimuksia 67) Tampere: Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus, 1997. ISBN 951-706-149-8

Aiheesta muualla

• • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jugoslavia Wikimedia Commonsissa