Varsinais-Suomen pinta-ala 2021-01-01 1. tammikuuta2021 oli 20 537,55 km², josta maa-alueita on 10 666,06 km², sisävesiä 246,16 km² ja merialueita 9 625,33 km².[3] Maakunnan väkiluku 2024-06-30 30. kesäkuuta2024 oli 492 328 henkeä[2], joten se oli Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen Suomen kolmanneksi runsasväkisin maakunta. Maakunnan valtakunnallinen väestöosuus on noin 8,7 prosenttia. Asukkaista 5,7 prosenttia oli ruotsinkielisiä ja 3,9 prosenttia vieraskielisiä. Varsinais-Suomen väestötiheys on Suomen toiseksi suurin Uudenmaan maakunnan jälkeen. Alueen pääkaupunki ja samalla asukasluvultaan suurin kaupunki on Turku. Varsinais-Suomessa on enemmän kesämökkejä kuin missään muussa Suomen maakunnassa: vuonna 2012 Varsinais-Suomessa niitä oli noin 49 000.[4]
Varsinais-Suomen luonto poikkeaa monilta osin muun Suomen luonnosta. Alueen arvokkaimpia luontotyyppejä ovat Saaristomeri ja lehdot. Tammivyöhyke ulottuu Turun saaristoon sekä Varsinais-Suomen rannikolle. Turun edustalla Ruissalon saaressa onkin Suomen laajimmat tammimetsät. Myös maaeläimistö on lajilukumäärältään Suomen rikkainta. Koko Suomen hyönteislajistosta 80 % on tavattu Varsinais-Suomessa. Koskematonta luontoa Varsinais-Suomessa on kuitenkin jäljellä enää hyvin vähän.[8] Varsinais-Suomen alueella sijaitsevat Saaristomeren ja Kurjenrahkan kansallispuistot sekä Vaskijärven luonnonpuisto.
Joki- ja perinteiset maanviljelysalueet jylhien merenrantojen lisäksi luovat Varsinais-Suomelle ainutlaatuisen miljöön. Maakunnan korkein kohta on 163,9 metriä korkea SärämäkiKiikalassa Salossa.[9][10] Varsinais-Suomen maaperä on pääosiltaan melko nuorta ja uutta maata nousee merestä jatkuvasti pikkuhiljaa lisää Turun saaristossa. Maaperä on alavaa ja muun Suomen oloihin nähden hedelmällistä. Varsinais-Suomea onkin kutsuttu Suomen vilja-aitaksi.
Varsinais-Suomi kuuluu kasvillisuudeltaan sekä hemiboreaaliseen että eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Hemiboreaalisen vyöhykkeen raja kulkee suunnilleen linjalla Uusikaupunki–Pöytyä–Salon pohjoisosa. Tämän linjan rannikon puoleisella alueella on hemiboreaalista, sisämaan puolella eteläboreaalista kasvillisuutta. Samalla linjalla kulkee tammen luontaisen kasvualueen pohjoisraja. Metsätammi on Varsinais-Suomen maakuntakasvi. Tammen luontaiset esiintymät Varsinais-Suomessa on hyvin kirjattu, ja niitä löytyy lähes jokaisesta kunnasta jotka jäävät hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lähes kaikki esiintymät ovat pienialaisia puuryhmiä tai metsäsaarekkeita keskellä havumetsää tai sekametsää, lukuun ottamatta Ruissaloa, jossa sijaitsevat Suomen laajimmat suojellut tammiaarniometsät. Kaikkia muitakin jaloja lehtipuita tavataan luonnossa Varsinais-Suomen maakunnassa yleisemmin kuin muualla Suomessa. Yleisimmät ovat euroopanpähkinäpensas, metsävaahtera ja tammi. Ruissalon saari Turussa on pienestä koostaan huolimatta sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue Suomessa. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000.[11]
Varsinais-Suomen vesistöistä tärkeimpiin kuuluu Aurajoki, jonka jokilaakson ikivanha kulttuurimaisema on kansallismaisema.[12] Joki saa alkunsa Oripään harjualueelta ja virtaa Pöytyän, Auran, Liedon ja Kaarinan kautta Turkuun, jossa se laskee Saaristomereen. Maakunnan muita Saaristomereen laskevia jokia ovat muun muassa Paimionjoki, Halikonjoki, Uskelanjoki, Kiskonjoki–Perniönjoki, Mynäjoki, Laajoki ja Sirppujoki. Näistä Paimionjoen vesistö on valuma-alueeltaan suurin. Lisäksi sisämaassa maakunnan koillisosan halki virtaa Kokemäenjokeen laskeva Loimijoki. Maakunnan suurin järvi on Säkylän Pyhäjärvi, jonka pituus on noin 30 km suurin leveys noin 8 km ja pinta-ala 155 km². Muutoin järviä on lähinnä maakunnan itäosissa, missä Enäjärvi Kiskonjoen-Perniönjoen vesistössä on pinta-alaltaan 12 km², Paimionjoen vesistöön kuuluva Painio, Fiskarsinjoen vesistöön kuuluva Määrjärvi, Kiskon Kirkkojärvi kukin noin 7 km² sekä Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöön kuuluvat Iso-Kisko 6 km² ja Hirsijärvi 5 km². Maakunnan luoteisosassa Säkylän Pyhäjärven ohella suurimpia järviä ovat Laajoen vesistöön kuuluva Elijärvi ja Ihodenjoen vesistöön kuuluva Otajärvi.[13]
Turun saaristo maakunnan lounaisosassa muodostuu noin 20 000 saaresta, joista osa on pieniä kallioluotoja, osa taas suuria asuttuja saaria. Suuria yli neliökilometrin laajuisia saaria on muutama sata. Joidenkin lähteiden mukaan Saaristomeri on maailman suurin saaristo saarten määrän mukaan laskettuna. Alue on Aurajokilaakson tavoin yksi Suomen kansallismaisemista. Luonto on alueella hyvin erikoista, karua ja samalla rehevää. Saaristomerta leimaavat rehevät saarnimetsiköt ja karut kallioluodot. Ensimmäisen Salpausselän jatkeena on alueen eteläosissa joukko soraharjun pätkiä eli hiekkasaaria. Suurin näistä on JurmoKorppoossaParaisilla. Toisen Salpausselän jatkeena on muun muassa ÖröDragsfjärdissäKemiönsaarella. Hiekkasaarten kasvillisuus ja eläimistö ovat tavallista rikkaampia ja poikkeavat kallioluotojen luonnosta.[14]
Punaisessa kentässä ristikkäin kaksi kultaista peistä; kumpaankin peitseen on kiinnitetty kaksikielekkeinen sininen lippu, jossa reunoihin ulottuva kultainen risti; peitsien päällikkeenä kruunullinen kultainen turnajaiskypärä. Kruunu: herttuakunnan kruunu.
Vaakunakuvio on peräisin vuodelta 1557, jolloin Kustaa Vaasa antoi pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Tunnuskuvio oli yhtenä osana herttuakunnan vaakunassa. Tunnus oli esillä myös Kustaa Vaasan hautajaisissa ja esiintyy hänen Upsalan tuomiokirkossa olevassa hautamuistomerkissään.
Vaakunakuvio edusti Suomen herttuan Juhanan kilvessä Etelä-Suomea eli nykyistä Varsinais-Suomea. Kypärän ja peitsien voidaan olettaa kuvaavan täällä sijainnutta herttuan hovia ja maan hallinnollista keskusta. Pohjois-Suomen eli nykyisen Satakunnan karhuaiheinen vaakuna on tulkittu viittaavan turkiksia ja riistaa tuottaviin metsämaihin. Varsinaisiksi maakuntavaakunoiksi nämä vanhat tunnuskuviot tulivat 1800-luvulla.
Varsinais-Suomen vaakuna on osa Kustaa Vaasan7. syyskuuta1557 silloiselle Suomen herttuakunnalle ja pojalleen Juhanalle myöntämää vaakunaa. Vaakuna esiintyy monien muiden maakuntavaakunoiden ohella myös Uppsalan tuomiokirkossa samassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä, jossa on myös vanhin tunnettu Suomen vaakuna. Siinä nykyisen Varsinais-Suomen vaakunan yhteydessä lukee kuitenkin ”Södra Finland” (Etelä-Suomi) ja Satakunnan vaakunan yhteydessä ”Norra Finland” (Pohjois-Suomi).
Varsinais-Suomen vaakuna vuodelta 1557 on vanhin kuvallinen esitys, jossa sinikeltainen ristilippu esiintyy Ruotsin valtakuntaan liittyvänä tunnuksena, josta sittemmin kehittyi nykyisen Ruotsin lippu.[15]
Syyskuussa vuonna 2007 vaakuna täytti 450 vuotta. Vaakunan syntymäpäiviä vietettiin kutsuvierastilaisuutena Turun linnassa 7. syyskuuta 2007.
Aluejako
Varsinais-Suomi muodostuu 27 kunnasta, joista 12 on kaupunkeja (lihavoituina). Entisiä kuntia on 48.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
Varsinais-Suomen asukkaista vajaa 92 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea tai ruotsia ja hieman yli 8 prosenttia puhuu äidinkielenään muita kieliä. Vieraskielisten osuus on melkein tuplaantunut vuodesta 2010.[19] Alla olevassa taulukossa on esitetty Varsinais-Suomen kymmenen puhutuinta kieltä vuonna 2021:[19]
Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
Liikenne
Matkustajaliikennettä Varsinais-Suomessa on Turku–Helsinki- ja Turku–Toijala-radoilla. Turun ja Toijalan välisellä rataosuudella on Turun sataman, Turun, Loimaan ja Humppilan asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Maaria, Karviainen ja Kyrö. Rata on valmistunut vuonna 1876 ja sähköistetty vuonna 2000. Turun ja Helsingin välisellä rataosuudella eli rantaradalla on Turun sataman, Turun, Kupittaan ja Salon asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Piikkiö, Paimio ja Ervelä. Rata on valmistunut Helsinkiin asti vuonna 1903. Sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 1995, samana vuonna kun Suomen ensimmäiset Pendolino-junat alkoivat kulkea Turun ja Helsingin väliä. Matkustajaliikennettä oli ennen myös Turun ja Uudenkaupungin välisellä radalla, mutta matkustajaliikenne radalla loppui 31.12.1992. Varsinais-Suomen rautateiden tavaraliikenne keskittyy pääosin Turku–Uusikaupunki- ja Turku–Toijala-radoille, mutta vähäistä tavaraliikennettä on myös rantaradalla.
Varsinais-Suomen ainoa kansainvälinen lentoasema sijaitsee Turun ja Ruskon rajalla. Turun lentoasemalta liikennöidään päivittäin Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Asemalla toimii matkustajaterminaalin lisäksi vilkas rahtiterminaali. Matkustajamäärä vuonna 2006 oli 339 920.
Varsinais-Suomi on evankelisen liikkeen synnyinseutua ja liike on lähes ainoana hallinnut alueen seurakuntaelämää. Evankelisuus on voimakkaampaa kuin missään muualla erityisesti Loimaan ympäristössä sekä Loimijoen varressa Pöytyällä, Karinaisissa ja Tarvasjoella. Evankelisuuden suhteellinen kannatusosuus on huomattava ja liikkeen yhtenäistä vaikutusta osoittaa muiden liikkeiden puuttuminen.[22]
Varsinais-Suomi on suomalaisen keittiön läntistä ydinaluetta, joka on saanut vaikutteita erityisesti Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Alueen pitkä historia ja erityisesti maanviljelyn ja kalastuksen perinteet ovat vaikuttaneet paikalliseen ruokakulttuuriin. Lounaissuomalaiset ovat muuta Suomea aikaisemmin omaksuneet uusia ruuanvalmistustapoja, jotka ovat sitten siirtyneet Varsinais-Suomesta myös lähimaakuntien keittiöihin. Yhtenä esimerkkinä voi mainita mämmin, joka oli aiemmin tunnettu vain Lounais-Suomessa, mutta sittemmin levisi koko maahan. Myös luonnonolosuhteet ovat suosineet Varsinais-Suomea, ja maakunnan viljelijät ovat olleet ensimmäisten joukossa aloittamassa sokerijuurikkaan, rypsin, tomaatin, kasvihuonekurkun, mansikan ja varhaisvihannesten viljelyä Suomessa.[23]
Kaloista varsinkin silakka – Varsinais-Suomen maakuntakala – on kuulunut alueen ruokaperinteeseen jo vuosisatojen ajan. Sitä on syöty ympäri vuoden suolattuna, paistettuna, hiillostettuna, silakkarullina ja perunoiden päällä keitettynä. Lisäksi ahventa, siikaa ja haukea käytetään usein kalasopassa. Haukea on perinteisesti myös keitetty ja syöty yhdessä kananmunista tehdyn kastikkeen kanssa. Liharuoista tärkeimpiä ovat perinteisesti olleet läskisoossi sekä erilaiset makkarat. Turun kauppahallista saatavat rusina- ja laukkamakkarat ovat yhä hyvin suosittuja.[24]
Leivissä alueen erikoisuus on kyrsä eli kuminalla maustettu ruisleipä. Juhlapyhiksi Turussa leivottiin usein varilimppua tai varikakkoa, joka on imellyttämällä valmistettua hapanleipä, jossa maltaita ja ruisjauhoja imellytetään vedessä. Nykyään varilimppu on Varsinais-Suomen maakuntaleipä, mutta se on Turussakin harvinaisempaa ja sen tilalle on noussut samantyyppinen tumma ja melko makea saaristolaisleipä. lähde?
Jälkiruokana on Varsinais-Suomessa tehty usein ja aivan erityisesti jouluna luumukiisseliä eli väskynäkräämiä. Kiisseliä on syöty jälkiruokana joko sellaisenaan tai riisipuuron kera. Leivoksista ja pullista merkittävimpiä ovat muun muassa runsaasti rusinoita sisältävä herkkukranssi ja niin sanotut norjalaiset eli kakkutaikinasta tehdyt munkit. Muuallakin Suomessa perinteinen berliininmunkki tunnetaan Turussa nimellä piispanmunkki ja siinä on perinteisesti vaaleanpunaisen sijaan valkoinen kuorrutus.[25]
Matkailu
Varsinais-Suomen suosituimmat matkailukohteet vuonna 2006 olivat[26]: