Ilmakuva Maskun Rivierasta vuodelta 2015. Oikeassa alakulmassa vesistöistä suurin, 9,8 hehtaarin Karevanlampi ja Karevansuota. Kuvassa näkyy myös Humikkalan asuntoaluetta. Vasemmassa laidassa on valtatien 8 Raisio–Nousiainen moottoritien rakennustyömaa. Rakennustyömaan ja vesistöjen välissä on valtatien 8 senhetkinen tielinjaus.
Masku mainittiin itsenäisenä seurakuntana vuonna 1234. Siitä on erotettu Rusko ja Vahto.[9] Vuoden 2009 alusta Lemun ja Askaisten kunnat liittyivät Maskuun. Uuden Maskun kunnan vaakunaksi valittiin aiempi Askaisten vaakuna.[1]
Paikallisesti tunnettu on myös Maskun Riviera, hiekkakuoppa-alue, jolle syntyneet tekojärvet hiekkarantoineen ovat nykyään virkistyskäytössä. Alueella on myös suurikokoinen frisbeegolfrata. Maskussa alettiin kaivaa hiekkaa 1900-luvun alussa, ja viimeksi sitä tehtiin aktiivisesti 1970-luvulla. Rivieran hiekkaa on käytetty monien Turun seudun rakennusten ja teiden pohjana.[10][11]
Masku mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1232 paaviGregorius IX:n kirjeessä, jossa paavi lahjoitti maa-alueita seurakunnalle.[12]Kirkkopitäjä siitä tuli kaksi vuotta myöhemmin.[1]
Maskusta tuli kunta vuonna 1870[12], ja siitä on erotettu Ruskon ja Vahdon kunnat.[9] Vuoden 2009 alusta Lemun ja Askaisten kunnat liittyivät Maskuun. Uuden Maskun kunnan vaakunaksi valittiin aiempi Askaisten vaakuna.[1]
Lemussa tärkeitä kulttuurinähtävyyksiä ovat keskiaikainen vuonna 1456 rakennettu Lemun Pyhän Olavin harmaakivikirkko ja vanhaan lainamakasiiniin perustettu ja kotiseutumuseo Kemppien tupa kirkon vieressä[21]. Kirkon paikalla on sijainnut jo 1200-luvulla pieni puinen kappelikirkko, josta ovat peräisin nykyisen kirkon krusifiksi ja kastemalja. 1300-luvulla rakennettu kivinen kappeli toimii nykyisen kirkon sakastina. Kirkon kellotapuli on rakennettu vuonna 1812. Kirkon ainoa seinämaalaus kuvaa Martti Lutheria. Kirkonkirjoissa on myös nähtävillä merkintä Marsalkka Mannerheimin osallistumisesta rippikirkkoon. Viereisessä, kesäsunnuntaisin auki olevassa kotiseutumuseossa on näytteillä muun muassa vanhaa lemulaista talonpoikaisesineistöä. Museo sijaitsee 1887 rakennetussa lainamakasiinissa.[22][23]
Tunnetuin luonnonnähtävyys on Lemun Oukkulanlahden lintuvesialue. Se on noin 900 hehtaarin laajuinen Metsähallituksen kosteikko-life -ohjelmaan kuuluva Natura-alue. Siihen kuuluvat Oukkulanlahden lisäksi myös Halkko- ja Rukanaukon vesialueet. Oukkulanlahdelle on rakennettu vuonna 2004 lintutorni Kaidanpään niemeen sekä tornille johtava luontopolku.[22][24] Tämän lisäksi Lemun eteläosan laajoilla peltoaukeilla sijaitsee useita luonnontilaisia ja rauhoitettuja tammimetsiä, jotka ovat viimeisiä jäänteitä alueen lehdoista. Natura-verkostoon kuuluvia tammimetsiä on yhteensä 26 hehtaaria.[25]
Maskun teatteriyhdistys on esittänyt kesäteatteria Humikkalassa vuodesta 1982 lähtien. Vuonna 2008 he esittivät Väinö Riikkilän luoman Pertsa ja Kilu -näytelmän. Näytelmän käsikirjoitti Ari Lehtinen, joka myös esitti näytelmässä Pertsan isää.
Loppukesästä järjestettävät Lemust' leippä -markkinat ovat Lemun merkittävin vuotuinen tapahtuma. Markkinoilla myyvät tuotteitaan ainoastaan paikalliset tuottajat ja yhdistykset. Markkinoita kutsuttiin 2000-luvulle asti Olavinmarkkinoiksi kirkon suojelupyhimyksen mukaan. Nykyinen nimi juontaa juurensa paikalliseen perinteiseen pitoruokaan, Lemun leipä -limppuun, jota myös myydään markkinoilla.
Joka toinen vuosi Maskussa järjestetään elokuun kolmantena viikonloppuna järjestöjen ja kunnan yhteistyönä kotiseutuhenkiset Maskun Päivät.[26] Askaisissa järjestetään vuosittain kurkkumarkkinat.
Maskun entisen rautatieaseman rakennus.Valtatie 8 Maskun eritasoliittymän kohdalla.
Maskun läpi kulkee valtatie 8 ja Uudenkaupungin rata. Valtatie 8 kulkee kunnan halki moottoritienä ja sillä on Maskun alueella kaksi eritasoliittymää. Turun tiepiirin käynnistämä hanke valtatien 8 rakentamisesta moottoritieksi välillä Raisio–Nousiainen valmistui loppuvuodesta 2016. Maskun eteläosassa moottoritien linjaus sijaitsee noin kahden kilometrin matkalta uudessa maastokäytävässä entisen valtatien länsipuolella. Tielinja jatkuu Maskun pohjoisrajalle moottoritienä noudattaen vanhaa valtatien linjaa.[34]
Maskun rautatieasema (lyhenne Mku) avattiin Maskun kirkon tuntumassa Uudenkaupungin radan valmistuttua vuonna 1922. Rautatien merkitys paikkakunnalle ei kuitenkaan noussut koskaan kovin suureksi. Asema muutettiin 1967 miehittämättömäksi seisakevaihteeksi ja tavaraliikenne lopetettiin 1973 ja henkilöliikenne 1993. Asemarakennus myytiin yksityisomistukseen vuonna 2007. Maskun alueella Uudenkaupungin radalla on sijainnut myös vuoteen 1974 käytössä ollut Piuhan seisake viisi kilometriä Maskun asemalta Turun suuntaan.[35]
Toukokuussa 2017 hallitus ilmoitti aikovansa sähköistää radan. Hankkeen hinnaksi on kaavailtu 21 miljoonaa euroa, joka kattaisi muun muassa suunnittelun ja sähköistyksen. Sähköistämisen pääperusteena on Turun ratapiha-alueen turvallisuus, mutta sähköistämisellä on kuitenkin mahdollista vastata myös henkilöliikenteen tarpeisiin.[36]
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Maskun kuntaliitokset. Vuonna 2009 Lemu ja Askainen liittyivät Maskuun, vuonna 2011 entisen Askaisten länsiosat kattaneet Livonsaari ja Lempisaari liitettiin Maskusta Naantaliin.
Vuoden 2017 lopussa Maskussa oli 9 656 asukasta, joista 7 664 asui taajamissa, 1 921 haja-asutusalueilla ja 71:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Maskun taajama-aste on 80,0 %.[38] Maskun taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[39]
Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Maskun kirkonkylä ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on kasvanut yhteen Turun keskustaajaman kanssa. Se ulottuu Maskun lisäksi usean Turun lähikunnan alueelle. Lemun kirkonkylä sijaitsee pääosin Maskussa, mutta pieneltä osin myös Nousiaisissa.[39]
↑ abOtavan iso tietosanakirja, osa 5, palsta 1401. Helsinki: Otava, 1963.
↑Härkönen, Rebekka: Maskun hiekasta rakennettiin kolme kaupunkia. Turun Sanomat, 1.7.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.12.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Pursimo, Elina (toim.): Lemun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 3, 11. Lemun kotiseutuyhdistys, Lemun kunta, Varsinais-Suomen liitto ja Turun maakuntamuseo, 2000. ISBN 951-9054-42-1.
↑Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 25. Helsinki: Patakolmonen Ky.