Rajapyykin kunnostamisen muistokilpi vuodelta 1965.Kuhankuonolle seututieltä 204 johtavan esteettömän reitin rakenteita rajakiven luona.
Vanhimmat kirjalliset tiedot rajakivestä ovat vuoden 1381 Maskun ja Nousiaisten pitäjien rajapaikkojen luettelossa.[4] Alun perin rajakivelle ulottui seitsemän kirkkopitäjää: Pöytyä (jonka osa oli myöhempi Yläne), Lieto (jonka osa oli myöhempi Aura), Maaria, Rusko, Masku, Nousiainen ja Mynämäki.
Näistä Ruskon, Maskun, Nousiaisten, Mynämäen ja Maarian osuudet olivat kyseisten pitäjien pitäjänmetsiä, joiden historiantutkija Aulis Oja arvelee muodostuneen 1300-luvulla, jolloin alueen pitäjät Ojan esittämän arvion mukaan ehkä olisivat tehneet kruunun kanssa sopimuksen muuten kruunulle asutustarkoituksiin erotettavien takamaiden säilyttämisestä pitäjien omistuksessa lisäveroa vastaan.[7] Nämä pitäjänmetsät säilyivät 1800-luvulle asti koko pitäjien kaikkien talollisten yhteismaana, mutta jaettiin sitten kylien ja talojen kesken.[4] Sen sijaan Liedossa ja Yläneellä maat olivat ainakin jo 1400-luvulla jaettuna jakokuntien tai kyläryhmittymien kesken.[8]
Kuhankuonoon rajautuvien pitäjien määrä nousi kahdeksaan, kun Yläne erosi Pöytyästä 1869 omaksi seurakunnakseen. Tämän jälkeen kunnat muuttuivat kun vuonna 1917 Aura erosi Liedosta.[5] Vaikka Paattinen olikin itsenäistynyt Maariasta jo aiemmin, niin Kuhankuonoon rajautunut tila Maariassa siirrettiin Maariasta Paattisiin vasta vuoden 1954 alusta[9][10]. Samoin Ruskolla, josta Vahto oli itsenäistynyt jo 1870-luvulla[5], Kuhankuonoon rajautuva alue kiven jalustaan vuosina 1965-1973 kiinnitettyjen tekstikilpien antaman tiedon mukaan siirrettiin Ruskosta osaksi Vahtoa vasta vuonna 1967[11], jolloin muutoinkin Vahdon takamailla sijainneita eri kuntien eksklaaveja yhdistettiin Vahtoon[10][12][13]. Seuraava muutos tuli vuonna 1973, kun Paattinen liitettiin Turkuun, johon sen eteläpuolella sijainnut Maaria oli liitetty jo vuonna 1967.[5][11] Kuntien määrä laski takaisin seitsemään vuoden 2009 alussa, kun Yläne yhdistyi takaisin Pöytyään. Samaan aikaan myös Vahdon kunta liittyi Ruskoon.
Karttoja kuntarajoista
Jaakko Teitin vuonna 1550 piirtämä kartta Kuhankuonosta ja sinne ulottuvista seitsemästä pitäjästä.[14]
Kuhankuono vuoden 1968 yleiskartassa. Karttaan merkityistä kunnista Yläne on liittynyt Pöytyään, Paattinen Turkuun ja Vahto Ruskoon.
Arvioita nimen alkuperästä
Vuodelta 1773 olevan tiedon mukaan Kuhankuono-nimi tulee rajakiven sijaintipaikan muodosta, sillä kivi sijaitsi ison suosaarekkeen länsilaidalla terävällä, nokkaa eli kuonoa muistuttavalla kalliopaadella.[5] Vaihtoehtoisen selityksen mukaan nimi tarkoittaa erärajoja ja eräteitä viitoittavaa merkkipaikkaa.[4]
Kiven nykyinen ulkoasu
Kiven nykyinen ulkoasu on vuodelta 1965, jolloin Nousiaisten ja Mynämäen rotarit kunnostivat kiven rakentamalla sille betonista ja liuskekivestä jalustan, johon on rautatapeilla ja metallisilla nimikilvillä merkitty kunkin kunnan alue. Vuonna 1965 kunnat olivat Mynämäki, Nousiainen, Masku, Rusko, Paattinen, Aura, Pöytyä ja Yläne. Vuoden 1967 alusta Rusko vaihtui Vahtoon ja vuoden 1973 alusta Paattinen Turkuun. Nämä muutokset olivat päivitettyinä vuonna 2010 rajakiven jalustassa näkyvissä olleissa nimikilvissä. Tämän jälkeisiä kuntamuutoksia ei oltu vuonna 2010 jalustan rakenteissa silloin näkyvissä olleissa nimikilvissä enää päivitetty.[11]
Kuhankuonon mukaan on nimetty Kurjenrahkan kansallispuistossa ja sen ympäristössä kulkeva Kuhankuonon retkeilyreitistö.[15] Reitti Kurjenpesän luontotuvalta Kuhankuonon rajakivelle rakennettiin esteettömäksi vuonna 2006.[16]
Lähteet
Salonen, Marianne: Kurjenrahkan kansallispuiston kävijätutkimus 2013. (Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B 204) Vantaa: Metsähallitus, 2014. ISSN-L 1235-8983 ISBN 978-952-295-071-0Verkkojulkaisu (PDF).
↑Jalmari Jaakkola: Mikael Agricola ja Satakunta - Hiukan vanhaa lähde- ja rajahistoriaa, s. 51. (Teoksessa: Pekka Katara, Sakari Mattila, Niilo Valonen & Eino Nikkilä (toim.): Satakunta XIII: Kotiseutututkimuksia) Vammala: Satakuntalainen osakunta, 1946. Teoksen verkkoversio.
![Jaakko Teitin vuonna 1550 piirtämä kartta Kuhankuonosta ja sinne ulottuvista seitsemästä pitäjästä.[14]](Tiedosto:Jaakko_Teitti_Kuhankuono_1550.png)
