Mämmi on ruisjauhoista, ruismaltaista ja vedestä valmistettu imellytetty ja paistettu suomalainen perinneruoka. Mämmiä nautitaan tavallisesti jäähdytettynä sokerin ja kerman tai maidon kanssa nykyään varsinkin jälkiruokana pääsiäisen aikaan. Alkuperältään mämmi on tiettävästi länsisuomalaista, mistä se levisi ensin Hämeeseen, Etelä-Suomeen ja 1900-luvulla koko maahan.
Mämmiä pidetään alkuperältään länsisuomalaisena ruokana, ja sen arvellaan saaneen alkunsa, kun leivinuunit tulivat Suomen länsirannikolle 1100-luvulla Ruotsista. Yhden teorian mukaan mämmiä tehtiin Länsi-Suomessa aluksi mäskistä, jota saatiin sivutuotteena sahdin tai oluen valmistuksessa.[1] Joidenkin uudempien teorioiden mukaan mämmi saattoi tulla Suomeen Persiasta tai Uralilta.[1] Mämmin kaltaisia imellytettyjä viljaruokia tunnetaankin Suomen lisäksi monessa muussakin maassa, kuten Indonesiassa ja Malesiassa sekä Iranissa, jossa juhlaruokana syödään vehnästä imellytettyä sämänua.[2]
Entisaikoina mämmi oli tyypillinen kesäruoka, jota otettiin mukaan esim heinätöihin hyvän säilyvyytensä vuoksi.[5]
Professori Henrik Gabriel Porthanin mukaan mämmin kanta-aluetta olivat Häme ja osittain Etelä-Suomi. Mämmiä ei vielä 1800-luvun lopullakaan tunnettu Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa.[4] Seuraavalla vuosisadalla makea, maltaista ja jauhoista imellytetty pääsiäismämmi levisi koko maahan keittokirjojen ja muiden julkaisujen sekä mämmitietoutta mukanaan vieneiden ihmisten, kuten kokkien, emäntäkoulujen ja maatalousjärjestöjen, mukana. Etelä-Karjalaan ja Lappiin mämmi saapui vasta 1930-luvun jälkeen.[4][6]
Perunamämmin perusraaka-aine on peruna, johon ruisjauhot ja ruismaltaat sekoitetaan.[9]
Imellytettyä puolukka-ruispuuroa kutsutaan joissain keittokirjoissa puolukkamämmiksi.[8]
Valmistus
Lämmitettyyn mutta ei kiehuvaan veteen lisätään ruisjauhoja ja ruismaltaita. Näin saatuun puuroon lisätään kerros jauhoja ja maltaita, ja seoksen annetaan imeltyä lämpimässä. Seos vatkataan, siihen lisätään vettä, jauhoja ja maltaita, ja sen annetaan taas imeltyä. Tätä jatketaan, kunnes kaikki ainekset on lisätty. Mämmi keitetään sekoittaen, ja samalla se maustetaan esimerkiksi suolalla ja pomeranssinkuorilla. Lopuksi mämmi vatkataan kylmäksi, kaadetaan vuokiin kuten tuokkosiin, ripotellaan sokeria ja kylmää vettä päälle, ja paistetaan miedossa lämmössä muutaman tunnin ajan.[10]
Pitkä kypsennys saa aikaan maillard-reaktion, joka antaa mämmille sen maun ja värin.[11]
Tarjoilu
Mämmiä tuokkosta muistuttavassa pakkauksessa.
Mämmiä myydään niin kylmätuotteina kuin pakasteinakin.
Mämmi tarjoillaan perinteisesti jäähdytettynä kerman tai maidon kera.[6] Sokeri on perinteisesti lisätty vasta ruokailuvaiheessa. Aina makeutusaineita ei kuitenkaan ole ollut saatavilla Suomessa ainakaan kovin runsaasti. Nykyaikainen teollisesti valmistettu mämmi on valmiiksi makeutettua.[12]
Tuohesta valmistettua mämmin paisto-, säilytys- ja tarjoiluastiaa kutsutaan tuokkoseksi tai ropeeksi (rove).[13][14]
Kulutus
Teolliset mämmit ovat yleensä sesonkituotteita, joiden tavanomainen myyntiaika on tammikuun alusta pääsiäiseen saakka. Mämmiä myydään runsaat kaksi miljoonaa kiloa vuodessa, josta noin viidennes muulloin kuin pääsiäisenä.[6]Kymppi-Maukkaat sanoi vuonna 2019 olevansa ainoa valmistaja, joka valmistaa mämmejä ympäri vuoden.[15]
Maastohiihtäjä ja kansanedustaja Juha Mieto esiintyy usein julkisuudessa mämmin ystävänä ja suurkuluttajana.[17][18]
Paikannimissä
Mämmi esiintyy paikannimenä tilapäisissä majapaikoissa, joista osa oli myös erämiesten sijoina, kuten Hämeen Härkätien varrella TammelanPyhäjärven Mämmi, Mämmikallio ja Mämmikari.[19][20]Mämmilä on sarjakuvapiirtäjä Tarmo Koiviston keksimä nimi sarjakuvalleen, jota julkaistiin 1970-luvulta vuoteen 2008.[21]
↑Masonen, Jaakko, Ojanen, Eero & Heikkinen, Markku: Härkätie – Hämeen Härkätien matkailuopas. Härkätie-toimikunta. Karisto, Hämeenlinna 1992. ISBN 952-90-3890-9
↑Masonen Jaakko: Hämeen Härkätie. Teoksessa: Maata, jäätä, kulkijoita – tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860, toim. Tapani Mauranen. Tielaitos. Edita, Helsinki 1999. ISBN 951-37-1782-8
