Paul Joseph Goebbels[ˈɡœbəls] (29. lokakuuta1897Rheydt[1] – 1. toukokuuta1945Berliini) oli eräs kansallissosialistisen Saksan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Lukuisten korkeiden puoluevirkojen ohella hän toimi Adolf Hitlerin valta-aikana hallituksen kansanvalistus- ja propagandaministerinä. Goebbels tunnettiin loistavasta puhetaidostaan. Toisen maailmansodan päättyessä Saksan tappioon Goebbels teki vaimonsa kanssa itsemurhan heidän surmattuaan sitä ennen lapsensa.
Goebbels syntyi Rheydtissä Reininmaalla syvästi roomalaiskatoliseen perheeseen. Hänen isänsä oli työläinen ja myöhemmin kirjanpitäjä Friedrich Goebbels, äiti Katharina (o.s. Oldenhausen) työskenteli palvelijattarena. Nelivuotiaana Goebbels sairastui luuydintulehdukseen, joka aiheutti hänelle kampurajalan, minkä vuoksi hän ontui lopun ikänsä. Lisäksi hän oli sangen lyhytkasvuinen (163 cm), mikä yhdessä ontumisen kanssa johti koulukiusaamiseen ja huonoon itsetuntoon. Goebbelsista tuli hyvin kunnianhimoinen, ja hän pyrki kompensoimaan ruumiilliset puutteensa älyllään ja oppineisuudellaan. Vuonna 1917 hän valmistui ylioppilaaksi koulunsa parhailla arvosanoilla.
Goebbels halusi liittyä Saksan armeijaan ja palvella ensimmäisessä maailmansodassa, mutta kampurajalkansa takia hänet katsottiin palvelukseen kelpaamattomaksi. Goebbels, joka oli opiskellut jesuiittakoulussa, halusi katoliseksi papiksi. Hän aloitti kuitenkin kirjallisuuden ja filosofian opinnot Bonnissa ja jatkoi niitä myöhemmin Würzburgissa, Freiburgissa ja Heidelbergissa, muiden muassa suuresti kunnioittamansa juutalaisen kirjallisuudentutkijan, professori Friedrich Gundolfin johdolla. Vuonna 1921 hän väitteli filosofian tohtoriksi kirjallisuustieteestä Heidelbergin yliopistossa juutalaisen professori von Waldbergin johdolla. Opiskeluaikoinaan Goebbels kuului useisiin katolisiin opiskelijajärjestöihin.
Sodan jälkeinen radikalisoituminen
Saksan antautuminen ensimmäisen maailmansodan lopussa oli Goebbelsille kriisi. Tähän kansalliseen murhenäytelmään yhdistyivät myös henkilökohtaiset vastoinkäymiset. Goebbelsin kirjoituksia ei suostuttu julkaisemaan lehdissä ja kustantamoissa. Vasta valmistunut tohtori tunsi olevansa tyhjän päällä. Goebbels tutustui useisiin poliittisiin ääriliikkeisiin sekä oikealla että vasemmalla laidalla. Goebbelsille syntyi näkemys, jonka mukaan demokraattisella parlamentaarisella hallinnolla ei Saksassa ole mahdollisuuksia. Hän toivoi yhteiskunnan mullistumista ja uuden yhteiskuntajärjestyksen syntymistä.
Vuonna 1920 Goebbels joutui taloudellisiin vaikeuksiin, lisäksi hänen ystävättärensä Anka Stalherm jätti hänet. Tämä johti Goebbelsin ajatusten radikalisoitumiseen ja nosti vastustusta rahoitusmaailmaa kohtaan etenkin kun Goebbels menetti 1923 vain yhdeksän kuukautta aikaisemmin saamansa viran pörssimeklarina. Goebbels omaksui väitteet joiden mukaan juutalaiset johtivat hänen pahana pitämäänsä rahamaailmaa.
Tuohon aikaan Goebbels kirjoitti joitakin näytelmiä sekä romaanin Michael. Ein deutsches Schicksal in Tagebuchblättern (suom.Michael. Saksalainen kohtalo päiväkirjan lehdillä). Teokselle ei kuitenkaan löytänyt kustantajaa ja se julkaistiin vasta 1929 kansallissosialisteja lähellä olevassa Franz-Eher-Verlagissa.
Varhaiset vuodet kansallissosialistisessa puolueessa
Hitler tunsi Goebbelsin ja arvosti tämän puhetaitoja. Hän halusi voittaa tämän takaisin Strasserin veljesten puolelta omalle puolelleen. N.k. Bambergin puoluepäivän aikana 14. helmikuuta 1926, jolloin Strasserin veljesten vaikutusvalta puolueessa murrettiin, Hitler onnistuikin tässä. Hän näytti Goebbelsille otteita Mein Kampfista, jotka käsittelivät propagandaa ja puoluejärjestöä, ja sai Goebbelsin vakuuttuneeksi. Lisäksi Hitler kutsui Goebbelsin puhumaan puolueen ”vanhoille taistelijoille” MüncheninBürgerbräukelleriin, joka oli oluttupavallankaappauksen keskuspaikka ja puolueessa kulttimaineen saanut keskuspaikka. Puolueen veteraanit ottivat Goebbelsin vastaan haltioituneesti, ja Goebbels puolestaan tuli vakuuttuneeksi Hitlerin johtoasemasta. Tästä lähtien hän pysyi Hitlerille horjumatta uskollisena aina tämän kuolemaan asti.
Nousu puoluehierarkiassa
Hitler nimitti Goebbelsin kansallissosialistisen puolueen Berlin-Brandenburgin piirijohtajaksi, Gauleiteriksi. Teollisuuskaupunki Berliini oli kommunistien ja sosiaalidemokraattien valta-aluetta, jossa kansallissosialisteilla ei katsottu olevan mahdollisuuksia. Puolueen paikallisosasto oli heikko ja keskinäisten riitojen repimä. Goebbels ymmärsi, että kannatuksen ja jäsenmäärän lisääminen olisi mahdollista käymällä suoraan kommunisteja vastaan. Hän järjesti mielenosoitusmarsseja ja puhetilaisuuksia kommunistien hallitsemissa kaupunginosissa. Kokoukset johtivat usein verisiin välienselvittelyihin natsien Sturmabteilungin ja kommunistien Rotkämpferbundin kanssa. Taisteluita käytiin sekä kokoushuoneistojen että katujen herruudesta. Goebbelsin puheenlahjoillaan esittämä, vasemmistolaisesti painotettulähde? sanoma sai vastakaikua monien työläisten keskuudessa. Kun Berliinin poliisipäällikkö halusi kieltää puolueen toiminnan väkivaltaisuuksiin vedoten, Goebbels esitti itsensä ja puolueensa vääryyttä kärsineinä uhreina. Katumellakoissa kuolleita SA-miehiä Goebbels kunnioitti puolueen ”veritodistajina”.
Heinäkuussa 1927 Goebbels perusti uuden puoluelehden nimeltään Der Angriff (suom.Hyökkäys). Lehti oli muodoltaan työväenlehti. Se tuomitsi kapitalistien ja ennen kaikkea juutalaisten ”riiston” ja esitteli ajatuksia ”kansallissosialismista”. Samalla se tuomitsi ja panetteli natsipuolueen poliittisia vastustajia. Lehdestä tuli Goebbelsin äänitorvi; hän kirjoitti jokaisen numeroon pääkirjoituksen.
NSDAP:n valtakunnanpropagandajohtaja
27. huhtikuuta 1930 Hitler nimitti Goebbelsin puolueen valtakunnanpropagandajohtajaksi. Goebbels, joka nyt siis johti puolueen tiedotus- ja propagandatoimintaa valtakunnallisesti, pani erityisesti painoa suurien ja vaikuttavien yleisötapahtumien järjestämiseen. Goebbelsin erityinen taidonnäyte olivat vuosittaiset, Nürnbergissä järjestetyt valtakunnan puoluepäivät. Goebbels organisoi puolueessa puhujakouluja, joissa eritasoiset puoluejohtajat saivat opastusta ja ohjausta propagandapuheiden pitämisessä. Goebbelsin antamat ohjeet olivat hyvin pikkutarkkoja, ja hän myös tarkkaili, että niitä noudatettiin.
Uudessa asemassaan Goebbels johti kansallissosialistien vaalikampanjoita. Hänen tulikasteensa olivat valtiopäivävaalit 14. syyskuuta 1930. Goebbels organisoi koko puolueen vaalityöhön ja julisti, että puolueen tavoitteena on saada 40 paikkaa valtiopäiville – puolueella oli tuolloin valtiopäivillä 12 edustajaa. Goebbels järjesti yli 6 000 vaalitilaisuutta, joissa esiintyivät puolueen johtavat henkilöt ja hänen itsensä kouluttamat puhujat. Lukemattomia vaalimainoksia levitettiin kautta maan. Tuloksena oli, että kansallissosialistit saivat vaaleissa 18 prosenttia äänistä ja 107 edustajapaikkaa. Samalla Goebbelsin henkilökohtainen vaikutusvalta natsipuolueessa kasvoi.
Valtakunnankansleri Heinrich Brüningin politiikka, joka pyrki suitsemaan ääriliikkeitä, toi itse asiassa NSDAP:lle lisää kannattajia.lähde? Goebbels lupasi puheissaan kaikille kaikkea, samanaikaisesti esimerkiksi talonomistajille kasvavia vuokratuloja ja vuokralaisille alempia vuokria.
Goebbelsin perhe ryhmäpotretissa
Joulukuussa 1931 Joseph Goebbels solmi avioliiton Magda Friedländerin kanssa. Magda ja Joseph Goebbelsille syntyi avioliiton aikana kuusi lasta.
Goebbels ylipuhui Hitlerin asettumaan vuoden 1932 valtakunnanpresidentinvaaleissa istuvaa valtakunnanpresidenttiä, marsalkka Paul von Hindenburgia vastaan. Hän asetti puolueen koko propagandakoneiston Hitlerin kampanjan taakse. Goebbels itse esiintyi päivittäin useissa vaalitilaisuuksissa. Hitler ei voittanut vaaleissa, mutta sai huomattavan kannatuksen von Hindenburgia vastaan.
31. heinäkuuta 1932 kansallissosialistit saavuttivat uuden vaalimenestyksen. Puolue sai valtiopäivävaaleissa 230 edustajaa valtiopäiville. Tämän jälkeen puolue kärsi kuitenkin tappioita useissa paikallisvaaleissa, ja seuraavissa valtiopäivävaaleissa 6. marraskuuta 1932 puolueen edustajamäärä putosi 196:een. Lisäksi puolueen vaalikassat alkoivat ehtyä. Goebbels näki puolueen valtaannousun olevan vaarassa. Hän kiinnitti puolueen koko propagandakoneiston pienessä ja melko merkityksettömässä Lippe-Detmoldin osavaltiossa pidettyihin osavaltiovaaleihin. Panostus kannatti, puolue voitti osavaltiovaalit. Tämä katkaisi puolueen tappioputken ja toi sille runsaasti julkisuutta.
30. tammikuuta 1933 valtakunnanpresidentti Paul von Hindenburg nimitti Adolf Hitlerin valtakunnankansleriksi. Kansallissosialistit olivat saavuttaneet tavoitteensa, vallan Saksassa.
Hitlerin hallituksen propagandaministeri
Goebbels puhuu Berliinissä 25. elokuuta 1934: ”Ei ulkomainen lehdistö, vaan me johdamme Saksaa!”Goebbles pitämässä puhetta Benito Mussolinille
13. maaliskuuta 1933 Adolf Hitler kutsui Goebbelsin hallitukseensa valtakunnan kansanvalistus- ja propagandaministeriksi – virka, jota hän tuli hoitamaan aina Hitlerin kuolemaan saakka. Goebbelsin ministeriön tehtävänä oli valvoa ja kehittää Saksan kulttuurielämää puolueen haluamaan suuntaan. Kirjallisuus, lehdistö, teatteri, radio, esittävä taide, kuvataiteet ja elokuvat olivat tästä lähin kaikki Goebbelsin ja hänen ministeriönsä kontrollin alaisia. Lehdistöä varten oli tosin myös erillinen valtakunnan lehdistöjohtaja, joten Goebbels valvoi lehdistöä vain epäsuorasti. Lisäksi päivittäiset valtakunnan lehdistökatsaukset, joissa kotimaisia ja ulkomaisia lehtimiehiä informoitiin Saksan tapahtumista, olivat ministeriön alaisia. Myös vaalien järjestäminen kuului Goebbelsin ministeriön toimialaan.
Valtakunnankansleri Franz von Papen oli kansallistanut Saksan yleisradion vuonna 1932 voidakseen paremmin valvoa sen toimintaa, mutta hänen aikanaan kontrolli oli vielä ollut sangen hienovaraista. Goebbelsin johdolla Saksan yleisradiosta tuli hallituksen uskollinen äänitorvi. Propagandan perillemenoa varten puolue tarvitsi markkinoille myös riittävän halvan radiovastaanottimen. Volksempfänger-radion (suom.Kansanradio) valmistus aloitettiin vuonna 1933. DKE38 (Deutscher Kleinempfänger 1938, edullisin kansanradiomalli) oli saatavissa 36 Reichsmarkin hintaan, joten se oli käytännössä jokaisen talouden ulottuvilla. Kansan suussa laite sai pilkkanimen ”Goebbelsin kita”.[2]
Myös elokuvataide muodostui Goebbelsin johdolla tärkeäksi propagandavälineeksi. Kolme neljäsosaa natsi-Saksassa tuotetuista elokuvista oli tosin harmittomia komedioita ja viihde-elokuvia, mutta Goebbelsin ministeriö tuotti myös selkeitä propagandaelokuvia, kuten juutalaisia halventavat Vallanhimo (Jud Süß, Goebbels osallistui henkilökohtaisesti elokuvan leikkaamiseen) ja Der Ewige Jude (Ikuinen juutalainen) tai eutanasiaa puolustava Minä syytän (Ich klage an). Saksassa ei elokuvia saanut ohjata tai esittää ilman valtakunnan propagandaministeriön lupaa.
1937 Goebbelsin onnistui painostaa Alfred Hugenberg myymään valtiolle erään Saksan suurimmista elokuvayhtiöistä, Universum-Film AG:n eli Ufan. Täten valtio pystyi vielä entistäkin paremmin valvomaan elokuvien valmistamista. Toisin kuin Hermann Göring, Goebbels ei kuitenkaan käyttänyt asemaansa hyväkseen noustakseen erilaisten yhtiöiden hallituksiin ja hallintoneuvostoihin.
Valvoakseen tehokkaammin Saksan kulttuurielämää Goebbels perusti valtakunnankulttuurikamarin (Reichskulturkammer). Kulttuurikamari, jossa oli osastot kirjallisuudelle, esittävälle taiteelle, teatterille sekä maalaus- ja kuvanveistotaiteelle, sääteli paitsi kulttuuripolitiikkaan, myös pääsyä taiteilijan ammattiin. Niinpä esimerkiksi kirjoja ei saanut painaa ilman kulttuurikamarin hyväksyntää. Useat juutalaiset taiteilijat joutuivat kulttuurikamarin ansiosta esitys- ja julkaisukieltoon.[3] Goebbels takavarikoi lukuisten juutalaisten ja modernistien töitä. Hän myös organisoi kuuluisan Rappiotaiteen näyttelyn (Entartete Kunst).[4]
Kristalliyön juutalaisvaino 9.–10. marraskuuta 1938 syntyi Goebbelsin aloitteesta, tosin Hitler oli hyväksynyt suunnitelman. Aloitteellaan Goebbels halusi luultavasti parantaa mainettaan, jota hänen suhteensa Baarovaan oli heikentänyt. 9. marraskuuta 1938 SA-joukot ja puolueen ”vanhat taistelijat” kokoontuivat joka puolella Saksaa muistelemaan vuoden 1923oluttupavallankaappausyritystä. Päätilaisuus oli vallankaappausyrityksen keskuspaikassa, MüncheninBürgerbräukellerissä. Goebbels piti tilaisuudessa raivokkaan puheen, jossa hän viittasi juutalaisen Herschel Grynszpanin kahta päivää aikaisemmin Pariisissa tekemään murhaan. Gryszpan oli surmannut Saksan lähetystöattašean Ernst vom Rathin. Goebbels viittasi aikaisempiin vainoihin Magdeburg-Anhaltissa ja Kurhessenissä ja antoi ymmärtää, ettei puolue vastustaisi, mikäli ”kansan oikeutettu viha” purkautuisi juutalaisia vastaan. Läsnä olevat, jo alkoholin vaikutuksen alla olleet SA-miehet, ymmärsivät Goebbelsin sanoman ja organisoivat vielä samana yönä maanlaajuisen vainon aallon.[5]
Aviokriisi ja muut naissuhteet
Elokuussa 1938 Goebbelsin avioliitto Magda Goebbelsin kanssa joutui vaakalaudalle. Goebbelsillä oli ollut avioliittonsa aikana lukuisia avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja nyt hän ilmoitti harkitsevansa avioeroa ja uutta liittoa tšekkiläisen näyttelijätär Lída Baarován kanssa. Hitlerin henkilökohtainen väliintulo esti suunnitelman toteuttamisen. Hitlerin mielestä valtakunnanministerin avioliitto ”alempaan rotuun” kuuluvan slaavilaisen kanssa ei tullut kysymykseenkään. Goebbelsien monilapsinen perhe edusti Hitlerille kansallissosialistista perheideaalia parhaimmillaan, ja rouva Goebbels esiintyi usein naimattoman Hitlerin rinnalla vastaanotoilla ja juhlatilaisuuksissa ”valtakunnan ensimmäisenä naisena”.[6][7]
Goebbels omisti Berliinin pohjoispuolella suuren Haus am Bogensee -huvilan. Berliinin kaupunki lahjoitti tontin Goebbelsille syntymäpäivälahjaksi vuonna 1936.[8] Goebbels rakennutti tontille kartanon, ja rahoitti rakennustyöt johtamansa elokuvatuotantoyhtiön varoista. Goebbels piti huvilaa "pakopaikkanaan maaseudulla", jonne hän toi lukuisia rakastajattariaan.[9]
Vuonna 1939 alkanut toinen maailmansota ei suinkaan ollut Goebbelsin mieleen. Hän tiesi, että Saksan kansan suuri enemmistö ei halua sotaa, sitä paitsi hän pelkäsi tappiota. Kaikesta huolimatta hän kuitenkin omisti kaiken kykynsä ja tarmonsa sotapropagandan laatimiseen, auttaakseen Saksan kansan ja Johtajansa ”lopulliseen voittoon”.
Välittömästi sodan alettua Goebbels julkaisi asetuksen, jonka mukaan ulkomaalaisten radiolähetysten kuunteleminen oli rangaistavaa; jopa valtakunnan ministerit tarvitsivat tähän erikoisluvan. Samaten oli rangaistavaa levittää uutisia, jotka ”olivat omiaan heikentämään Saksan kansan puolustustahtoa”. Näistä rikoksista tuomittiin kuritushuoneeseen tai erikoisen vakavissa tapauksissa kuolemaan. Näiden määräysten perusteena oli Saksan kansan moraalin ja puolustustahdon säilyttäminen.
Vuonna 1940 Goebbels perusti uuden viikkolehden, Das Reichin (”Valtakunta”). Lehden tarkoituksena oli Saksan sotaponnistusten henkinen tukeminen. Lehden pääkirjoituksissa samoin kuin radiopuheissa ja yleisötilaisuuksissa Goebbels puhui ja kirjoitti väsymättä pitääkseen yllä Saksan kansan taistelutahtoa ja sen uskoa lopulliseen voittoon. Saksan kansan oli hänen mukaansa mahdotonta hävitä tätä maailmanhistoriallisesti ainutlaatuista taistelua, koska se oli rodullisesti, taloudellisesti, sotilaallisesti ja kulttuurisesti kaikkien muiden kansojen yläpuolella. Samoin Goebbels puhui Hitlerin historiallisesta tehtävästä ja hänen ainutlaatuisesta kutsumuksestaan. Goebbelsin puheet ja kirjoitukset olivat siis kansallissosialistista maailmantulkintaa ja elämänkatsomusta puhtaimmillaan.
18. helmikuuta 1943 Goebbels piti ehkä elämänsä tärkeimmän ja huomatuimman puheen, Urheilupalatsipuheen (saks.Sportpalastrede). Saksan 6. armeija oli antautunut vain kolme viikkoa aiemmin Stalingradin taistelussa. Goebbels käski ympäröidä antautumisilmoituksen mustin surunauhoin, ja valtakunnanradio ilmoitti antautumisesta sanoen: ”He kuolivat, jotta Saksa eläisi.” Vaikka propagandakoneisto teki parhaansa esittääkseen, että kyseessä oli tilapäinen takaisku, Goebbels ymmärsi useimpien saksalaisten tulkitsevan antautumisen sodan lopun aluksi. Goebbels päätti lujittaa kansan päättäväisyyttä ja taistelutahtoa kutsumalla koolle suuren mielenosoituksen, joiden osanottajien tuli edustaa Saksan kansan eri väestö- ja ikäryhmiä eli toisin sanoen Saksan kansaa pienoiskoossa. 18. helmikuuta näin koolle kutsuttu joukko kokoontui Berliinin Urheilupalatsiin mielenosoitukseen, jossa Goebbels julisti ”totaalisen sodan”.[10]
Puheessaan Goebbels esitti koollekutsutulle joukolle sarjan kysymyksiä, joihin tämä vastasi raivoisin suosionosoituksin ja jaa-huudoin. Kokousväen joukkoon oli sijoitettu etukäteen valmennettuja puolueaktivisteja, jotta väkijoukko varmasti osaisi osoittaa suosiotaan oikeissa kohdin. Goebbels kysyi kokousväeltä, tahtoivatko nämä totaalista sotaa, totaalimpana ja radikaalimpana kuin yksikään aikaisempi sota, joukko vastasi haltioitunein suosionosoituksin ja huudoin. Samoin kansanjoukko ilmaisi haluavansa työskennellä, ”mikäli Johtaja tahtoo”, kaksitoista, neljätoista tai kuusitoista tuntia päivässä, jos tämä on välttämätöntä lopullisen voiton saavuttamiseksi. Samoin mielenosoittajat ilmaisivat halunsa taistella leppymättä kansanvihollisia ja ”pesänlikaajia” vastaan. Kokoussalin seinää kiersi valtava iskulause: ”Totaalinen sota, lyhyin sota”.[11]
Mielenosoitus ja Goebbelsin puhe välitettiin luonnollisesti suorana valtakunnan radioverkossa, ja seuraavina päivinä lehdet julkaisivat puheen. Goebbelsin mukaan mielenosoitus osoitti, että Saksan kansa kokonaisuutena haluaa totaalista sotaa. Hänestä mielenilmaus oli yhtä sitova kuin kansanäänestys tai valtiopäivien päätös.
Tuli kuitenkin kestämään vielä vuoden ja viisi kuukautta, ennen kuin Hitler muodollisesti antoi käskyn aloittaa ”totaalisen sodan”. 20. heinäkuuta 1944, samana päivänä kun Hitleriä vastaan oli tehty epäonnistunut murhayritys, hän valtuutti valtakunnanjohtaja Martin Bormannin valmistelemaan totaaliseen sodankäyntiin tarvittavia asetuksia. 25. heinäkuuta 1944 Hermann Göring valtuutettiin ”muuttamaan koko julkinen elämä kaikissa suhteissa totaalisen sodankäynnin vaatimuksia vastaavaksi”. Tässä vaiheessa myös Goebbels sai nimityksen ”totaalisen sodankäynnin päävaltuutetuksi”. Maailmansota oli tällöin kuitenkin jo kääntynyt Saksalle niin epäsuotuisaksi, ettei tällä ollut merkittävää vaikutusta sodan kulkuun.
Viimeiset vaiheet
Joseph Goebbels tervehtii rintamalle lähtevää 16-vuotiasta Willi Hübneria.Volkssturm-miehiä, Berliinin puolustajia keväällä 1945.
Sodan loppuvaiheessa huhtikuussa 1945 Goebbels johti Berliinin Gauleiterin ominaisuudessa kaupungin siviilipuolustusta. Hänellä oli välittömässä komennossaan vanhoista miehistä ja pojista kootut Volkssturm-joukot, jotka Goebbels joukkojen huonosta varustuksesta ja olemattomasta koulutuksesta huolimatta lähetti rintamalle taisteluun kaupunkiin ryntääviä puna-armeijan eliittijoukkoja vastaan. Kun kaupungin luhistuminen alkoi olla enää päivien kysymys, Goebbelsin vaimo Magda ja pariskunnan kuusi lasta muuttivat Valtakunnankanslian alle rakennettuun Führerbunkeriin, jossa Hitler piti päämajaansa.[12]
21. huhtikuuta Goebbels puhui viimeisen kerran Saksan kansalle, ennen kaikkea berliiniläisille, radiossa. Hän vakuutti pysyvänsä kaupungissa yhdessä perheensä kanssa ja puolustavansa sitä viimeiseen asti ”mongolilaumoja ja bolševistista vihollista vastaan”. 29. huhtikuuta 1945 Goebbels toimi Hitlerin avioliiton toisena todistajana, kun Hitler solmi avioliiton pitkäaikaisen rakastajattarensa Eva Braunin kanssa. Seuraavana yönä Goebbels todisti oikeaksi Hitlerin testamentin, jossa tämä määräsi Goebbelsin seuraajakseen valtakunnankansleriksi. Testamentissaan Hitler osoittaa tietävänsä Goebbelsin aikomuksen kuolla Berliinissä, mutta hän vaatii Goebbelsia ”unohtamaan itsensä” ja uhraamaan elämänsä Saksan kansan palvelemiseen siinä asemassa, johon tämä parhaiten sopi.[13] Goebbels ei kuitenkaan ollut enää taivuteltavissa. Kello 5.30 hän saneli Hitlerin testamenttiin ”lisäyksen”, jossa hän kertoi olevansa ensimmäistä kertaa pakotettu kieltäytymään kategorisesti Johtajan käskyn tottelemisesta. Hän vakuutti lopullisen päätöksensä olevan, että hänen elämänsä päättyy Berliinissä, ja että hänen vaimonsa seuraisi häntä kuolemaan.[14]
Vaikka Goebbels olikin ilmaissut halunsa seurata Johtajaansa kuolemaan, hän teki Hitlerin itsemurhan jälkeen yrityksen neuvotella aselepo Berliiniä piirittävien Neuvostoliiton joukkojen kanssa. Neuvostoliitto ei kuitenkaan suostunut keskustelemaan muusta kuin ehdottomasta antautumisesta, jota Goebbels ei hyväksynyt; sitä paitsi Neuvostoliitolla ei ollut selvää käsitystä Goebbelsin todellisista valtuuksista. Hitler oli testamentissaan määrännyt suuramiraali Karl Dönitzin valtakunnanpresidentiksi, eikä antautuminen ollut mahdollista ilman valtakunnanpresidentin hyväksyntää.
1. toukokuuta 1945 noin kello 1.00 yöllä Goebbels ja hänen vaimonsa Magda Goebbels surmasivat itsensä ja kuusi lastaan (Helga, Hilde, Helmut, Holde, Hedda ja Heide) SS-henkivartijoiden avustuksella. Ensiksi SS-lääkäri Helmut Kunz huumasi perheen lapset, minkä jälkeen Magda Goebbels surmasi heidät murskaamalla syanidikapselin heidän suuhunsa. Muutama tunti tämän jälkeen Goebbelsitkin ottivat syanidia.[12] Jotkut väittävät Goebbelsin ampuneen itsensä ja vaimonsa tai tehtävään valittujen SS-miesten ampuneen heidät, mutta ruumiinavauspöytäkirjojen mukaan kaikki kuolivat syanidimyrkytykseen. Joseph ja Magda Goebbelsin ruumiit poltettiin heidän itsemurhansa jälkeen valtakunnankanslian puutarhassa.
Goebbelsin asenne juutalaisiin
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Goebbelsin suhteesta juutalaisiin ollaan edelleenkin jossain määrin erimielisiä. Hänen kannanottonsa eivät ole ristiriidattomia. Vaikka jo Goebbelsin varhaisissa päiväkirjamerkinnöissä on yksittäisiä juutalaisvastaisia huomautuksia, on selvää, ettei hän nuoruudessaan ollut mitenkään korostetun juutalaisvastainen. Hänen opettajiensa ja professoriensa joukossa on useita juutalaisia, heidän kanssaan Goebbels tuli hyvin toimeen. Goebbelsin tuttavapiirissä oli myös juutalaisia, eikä hänellä ollut vaikeuksia heidän kanssaan.
Tultuaan aktiivisesti mukaan kansallissosialistiseen liikkeeseen Goebbels alkoi kuitenkin edustaa julkisuudessa Hitlerin tiukan antisemitististä linjaa. Hän alkoi solvata juutalaisia kansana alempiarvoiseksi ja Saksan kansan viholliseksi. Goebbelsin taitavat puheenlahjat saivat aikaan sen, että hänen hyökkäyksensa juutalaisia kohtaan olivat erityisen purevia ja pisteliäitä. Tutkijat kiistelevät kuitenkin vieläkin siitä, muuttiko Goebbels todellisuudessa suhtautumistaan juutalaisiin, vai alkoiko hän vain edustaa julkisuudessa Hitlerin mielipiteitä, koska niistä oli etua hänen uralleen ja koska hän aavisti karkeassa antisemitismissä oivan propagandavälineen.
Goebbels oli alusta alkaen selvillä juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta ja sen mittasuhteista. Häntä ja hänen ministeriötään informoitiin Wannseen kokouksen tuloksista, ja valtansa päivinä Goebbels viittasi asiaan puheissaan peitellyin sanoin.
Yhtä lailla epäselvää kuin Goebbelsin suhtautuminen juutalaisiin on hänen asenteensa Weimarin tasavallan ”etuoikeutettuja” ja ”älymystöä” kohtaan. Propagandassaan Goebbels arvosteli heitä usein karkein sanoin ja teki heistä naurunalaisia, tehdäkseen itsensä ja puolueensa tykö työväestön keskuudessa. Henkilökohtaisesti Goebbelsilla ei kuitenkaan tunnu olleen mitään heitä vastaan. Hän halusi päinvastoin itse kuulua valtakunnan älymystöön ja sen yläluokkaan. Hän pani painoa sille, että hänen avioliittonsa oli ”säädynmukainen”, samoin kuin sille, että häntä puhuteltiin ”herra tohtoriksi”.
Goebbelsin päiväkirjat
Joseph Goebbels piti lokakuusta 1923 säännöllisesti päiväkirjaa. Hänen päiväkirjamerkintänsä ovat usein erittäin laajoja ja perusteellisia, saavuttaen usein lähes pikkumaisen pedanttisen tason. Tohtori Elke Fröhlich on julkaissut päiväkirjat kahdessa osassa vuosina 1992 ja 2005. Edition perustana ovat tohtori Fröhlichin Moskovan arkistoista löytämät, kaasulevyillä (mikrofilmin varhainen muoto) säilytetyt päiväkirjatekstit. Käsin kirjoitetut päiväkirjat tunnettiin aikaisemmin vain katkelmina, jotka julkaistiin yhtenä editiona vuonna 1987. Fröhlichin editio sisältää yhteensä 29 nidettä, joihin on koottu 98 % Goebbelsin kirjoittamista ja sanelemista päiväkirjoista.[15] Päiväkirjat ovat eräs tärkeimmistä Goebbelsin elämästä kertovista lähteistä, jotka välittävät hänen henkilökohtaiset tulkintansa maailman tapahtumista.
Goebbelsin perhe
Hitler kutittamassa yhtä Goebbelsin tyttäristä
Joseph ja Magda Goebbels (entinen Friedländer) vihittiin 19. joulukuuta 1931. He saivat yhteensä kuusi lasta, Helga († 12), Hildegard († 11), Helmut († 9), Holdine († 8), Hedwig († 7) ja Heidrun († 4). Julkisuudessa lapset tunnettiin nimillä Helga, Hilde, Helmut, Holde, Hedda ja Heide. Lapset olivat Adolf Hitlerin suosikkilapsia, jotka saivat puhutella tätä nimellä ”Adi-setä” (”Onkel Adi”). Usein kerrotun tarinan mukaan Goebbelsit antoivat kaikille lapsilleen h-kirjaimella alkavan nimen osoittaakseen kunnioitusta Hitleriä kohtaan. Tällä väitteellä ei kuitenkaan ole todellisuuspohjaa.
Goebbels pyrki esittämään perheensä julkisuudessa saksalaisena ihanneperheenä. Perhe esiintyi usein julkisuudessa, ja rouva Goebbels esiintyi usein naimattoman Hitlerin rinnalla Saksan ”ensimmäisenä naisena” juhlatilaisuuksissa ja vastaanotoilla.[16]
Lastensa tietämättä Goebbels antoi kuvata heitä vuonna 1939 elokuvaan, joka puolusti vammaisten lasten surmaamista niin kutsutussa eutanasiaohjelmassa. Goebbelsin lapset esittivät terveitä arjalaislapsia ”vastenmielisten” vammaisten lasten vastakohtana. Perhe esiintyi usein myös viikkokatsauksen uutisfilmeissä, yksin vuonna 1942 39 kertaa. Joka kerta oli tarkoituksena esittää saksalaisen porvarisperheen idylliä. Niinpä lapset voitiin nähdä ripustamassa äitinsä kanssa pyykkiä kuivumaan, laulamassa isälleen syntymäpäivälaulua tai vain leikkimässä puutarhassa.lähde? Vuoden 1944 loppupuolella Goebbels lähetti Magda-vaimonsa sekä kaksi vanhinta tytärtään kenttäsairaalaan, jossa heidän tarkoituksenaan oli viedä kukkia haavoittuneille, tietysti viikkokatsauksen kameran edessä. Suojatuissa oloissa eläneille lapsille, jotka olivat vasta 12- ja 10-vuotiaita, haavoittuneiden ja silpoutuneiden sotilaiden näkeminen oli šokki. Elokuvakatsaus epäonnistui, ja Goebbels luopui ideasta.[12]
Huhtikuussa 1945, venäläisten joukkojen edetessä Berliiniin, Goebbels nouti perheensä Hitlerin luo tämän valtakunnankanslian alle rakennuttamaan Führerbunkeriin. Siellä Goebbelsit surmasivat ensin lapsensa ja sitten itsensä valtakunnankanslian puutarhassa 1. toukokuuta 1945.[12]
Lähteet
Roger Manvell, Heinrich Fraenkel: Doctor Goebbels: His Life and Death. Skyhorse Publishing, 2013. ISBN 9781626369498Teoksen verkkoversio Viitattu 8.3.2015.
Viitteet
↑William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I, s. 147. (Kansallissosialistisen Saksan historia) Gummerus, 2001.
↑Night of Broken Glass ~ Background (Source: Alan Farmer: Anti-Semitism and the Holocaust ISBN-13: 978-0340697931) leninimports.com. Viitattu 8.3.2015.
↑Nation, Rise Up, and Let the Storm Break Loose (Englanninkielinen käännös puheesta ""Nun, Volk steh auf, und Sturm brich los! Rede im Berliner Sportpalast") Calvin - German Propaganda Archive. Viitattu 8.3.2015.
Petra Fohrmann: "Die Kinder des Reichsministers" – Erinnerungen einer Erzieherin an die Familie Goebbels 1943–1945. Fohrmann Verlag, Swisttal. ISBN 3-9810580-1-1
Elke Fröhlich (Hrsg.): Die Tagebücher von Joseph Goebbels. Teil I, Aufzeichnungen 1923–1941, 14 Bde., K. G. Saur, München, 1997–2005. ISBN 3-598-23730-8
Elke Fröhlich (Hrsg.): Die Tagebücher von Joseph Goebbels. Teil II, Diktate 1941–1945, 15 Bde., K. G. Saur, München, 1993–1996. ISBN 3-598-21920-2
Lutz Hachmeister, Michael Kloft (Hrsg.): Das Goebbels-Experiment. DVA, München 2005, ISBN 3-421-05879-2
Helmut Heiber: Joseph Goebbels. Berlin 1962
Stefan Lehnberg: Mein Eid. Der fabelhafte Tod des Joseph Goebbels. Theaterstück
Kai Michel: Vom Poeten zum Demagogen. Die schriftstellerischen Versuche Joseph Goebbels'. Böhlau, Weimar/Köln 1999, ISBN 3-412-15598-5
Ralf Georg Reuth: Goebbels. Eine Biographie. Neuausgabe. Piper, München 1995, ISBN 3-492-12023-7
Curt Riess: Goebbels. Dämon der Macht. Biographie. Neuauflage. Universitas Verlag, München 1989, ISBN 3-8004-1211-X (Original: Baden-Baden 1950)
Joachim C. Fest: Joseph Goebbels oder "Canaille Mensch" in ders.: Das Gesicht des Dritten Reiches. Profile einer totalitären Herrschaft (11. Auflage). Piper, München und Zürich 1993, ISBN 3-492-11842-9, S. 119–139
Christoph Waldecker: Rheydt 1815–1974. In: Wolfgang Löhr (Hrsg.): Loca Desiderata. Mönchengladbacher Stadtgeschichte. Band 3/1. Rheinland-Verlag, Köln 2003, S. 241–372, ISBN 3-7927-1888-X (Mit einem Kapitel zu Goebbels)
Siegfried Becker: Ein Nachlaß im Streit. Anmerkungen zu den Prozessen über die Tagebücher von Joseph Goebbels, in: Friedrich P. Kahlenberg (Hg.): Aus der Arbeit der Archive. Beiträge zum Archivwesen, zur Quellenkunde und zur Geschichte. Festschrift für Hans Booms, Boppard a. Rh. 1989, S. 270–286 (ISBN 3-7646-1892-2).
Hans Günter Hockerts: Die Edition der Goebbels-Tagebücher, in: Horst Möller/Udo Wengst (Hg.): 50 Jahre Institut für Zeitgeschichte. Eine Bilanz, München 1999, S. 249–264 (ISBN 3-486-56460-9).
Bernd Sösemann: Die Tagesaufzeichnungen des Joseph Goebbels und ihre unzulänglichen Veröffentlichungen, in: Publizistik 37 (1992), S. 213–244.
Bernd Sösemann: Inszenierungen für die Nachwelt. Editionswissenschaftliche und textkritische Untersuchungen zu Joseph Goebbels' Erinnerungen, diaristischen Notizen und täglichen Diktaten, in: Lothar Gall (Hg.): Neuerscheinungen zur Geschichte des 20. Jahrhunderts. (HZ-Sonderheft 16), München et al. 1992, S. 1–45 (ISBN 3-486-64446-7).
Iring Fetscher: >>Wollt ihr den totalen Krieg?<< Joseph Goebbels im Berliner Sportpalast 1943. eva – Europäische Verlagsanstalt, Hamburg 1998, ISBN 3-434-50431-1
River in California, United StatesRio HondoLocationCountryUnited StatesStateCaliforniaPhysical characteristicsSourceSanta Anita Creek • locationIrwindale, San Gabriel Valley • coordinates34°05′51″N 118°01′16″W / 34.09750°N 118.02111°W / 34.09750; -118.02111[1] • elevation320 ft (98 m) MouthLos Angeles River • locationSouth Gate • coordinates33°55′56″N...
Campeonato Paulista de Rugby Série C Dados Organização FPR Edições 9 Outros nomes Acesso Local de disputa São Paulo Sistema Turno único Primeiro vencedor Winner Rugby (2011) Último vencedor Rio Preto Rugby (Campeonato Paulista de Rugby Série C 2019) Divisões Série A - Série B - Série C - Série D - Interior - Sevens Feminino - Universitário - Juvenil Edição atual O Campeonato Paulista de Rugby Série C, antiga Divisão de Acesso, é uma competição anual entre equipes d...
Serie A1 2018/2019Serie A1 Superlega Credem Banca 2017/2018 2019/2020 Szczegóły Państwo Włochy Organizator Lega Pallavolo Serie A maschile Edycja LXXIV Liczba zespołów 14 Termin 13 października 2018 - 14 maja 2019 Liczba obiektów sportowych 14 (w 14 miejscowościach) Zwycięzca Cucine Lube Civitanova Serie A1 siatkarzy 2018/2019 – 74. sezon walki o mistrzostwo Włoch organizowany przez Lega Pallavolo Serie A pod egidą Włoskiego Związku Piłki Siatkowej (wł. Federazione Ita...
Placówka Straży Granicznej I linii „Pawłów” Historia Państwo Polska Sformowanie 1928 Tradycje Rodowód Placówka Straży Celnej „Pawłów” Organizacja Dyslokacja Pawłów Formacja Straż Graniczna Podległość Komisariat SG „Sośnie” Placówka Straży Granicznej I linii „Pawłów” – jednostka organizacyjna Straży Granicznej pełniąca służbę ochronną na granicy polsko-niemieckiej w okresie międzywojennym. Geneza Na wniosek Ministerstwa Skarbu, uchwałą z 1...
Street in Glasgow City, Scotland, UK Glasgow CrossGlasgow Cross looking west along Trongate in the 1900sLocationGlasgowCoordinates55°51′24″N 4°14′38″W / 55.85659°N 4.24379°W / 55.85659; -4.24379Roads atjunctionHigh StreetGallowgateLondon RoadSaltmarketTrongateConstructionTypeSignal-controlled intersection Glasgow Cross is at the hub of the ancient royal burgh and now city of Glasgow, Scotland, close to its first crossing over the River Clyde.[1] It ...
برغش (بالإسبانية: Burgos)[1] برغش برغش خريطة الموقع تقسيم إداري البلد إسبانيا [2][3] عاصمة لـ برغشمملكة قشتالةتاج قشتالةإسبانيا الفرانكوية التقسيم الأعلى برغش خصائص جغرافية إحداثيات 42°20′27″N 3°41′59″W / 42.340833333333°N 3.6997222222222°W / 42.3408...
Hindu temple in Tamil Nadu, India Kapaleeshwarar TempleReligionAffiliationHinduismDistrictChennaiDeityKapaleeshwarar (Shiva), Karpagambal (Parvati)LocationLocationMylaporeStateTamil NaduCountry IndiaKapaleeshwarar Temple, Mylapore, Chennai, Tamil NaduGeographic coordinates13°02′01″N 80°16′12″E / 13.0337°N 80.2699°E / 13.0337; 80.2699[1]ArchitectureTypeDravidian architectureElevation54 m (177 ft) The Kapaleeshwarar Temple is a Hindu temple ded...
This article is about the New Andy Warhol Garrick Theatre. For the original 910-seat theatre (1890–1932), see Garrick Theatre (New York City). For other uses, see Garrick Theatre (disambiguation). Former theater in Manhattan, New York Garrick CinemaGarrick Cinema (vintage image)[1][2][3](New Andy Warhol Garrick Theatre)Location within New York CityShow map of New York CityGarrick Cinema (New York)Show map of New YorkGarrick Cinema (the United States)Show map of the U...
American film director (born 1940) Brian De PalmaDe Palma in 2009BornBrian Russell De Palma (1940-09-11) September 11, 1940 (age 83)Newark, New Jersey, U.S.Alma materColumbia UniversitySarah Lawrence CollegeOccupationsFilm directorscreenwriterYears active1960–presentSpouses Nancy Allen (m. 1979; div. 1984) Gale Anne Hurd (m. 1991; div. 1993) Darnell Gregorio ...
الشيخ عبد الحسين الجواهري معلومات شخصية الميلاد سنة 1862 النجف الوفاة سنة 1916 (53–54 سنة) النجف مواطنة الدولة العثمانية الديانة الإِسْلَام[1]، والشيعة[1]، وشيعة اثنا عشرية[1] الأولاد محمد مهدي الجواهريعبد العزيز الجواهري أقرباء مح...
This article is in list format but may read better as prose. You can help by converting this article, if appropriate. Editing help is available. (March 2023) Monja JaonaMonja Jaona in 1945BornSeptember 1910Amboasary, French MadagascarDied3 September 1994Antananarivo, MadagascarYears active1935–1994Political partyMONIMA Monja Jaona (September 1910 – 3 September 1994) was a Malagasy politician and early nationalist who significantly drove political events on the island during his lifet...
New Zealand rower Des Lock1977 New Zealand coxless four on the Bosbaan rowing lake in AmsterdamPersonal informationBirth nameDesmond John LockNationalityNew ZealandBorn (1949-10-02) 2 October 1949 (age 74)[1]Batu Gajah, MalaysiaHeight183 cm (6 ft 0 in)[1]Weight87 kg (192 lb)[1]SportClubPetone Rowing Club Medal record World Rowing Championships 1977 Amsterdam Four 1978 Karapiro Eight Desmond John Lock (born 2 October 1949) is a New Zea...
Opera by Christoph Willibald Gluck Le feste d'Apollo (The Festivals of Apollo) is an operatic work by Christoph Willibald von Gluck, first performed at the Teatrino della Corte, Parma, Italy, on 24 August 1769 for the wedding celebrations of Ferdinand, Duke of Parma and Archduchess Maria Amalia of Austria. Title page of the original libretto Styled a festa teatrale, Le feste d'Apollo consists of a prologue and three self-contained acts on the model of French opéra-ballet (the court of Parma ...
Voce principale: CSI - Scena del crimine. La tredicesima stagione della serie televisiva CSI - Scena del crimine è stata trasmessa sul canale statunitense CBS dal 26 settembre 2012 al 15 maggio 2013.Invece in Italia, la prima parte della stagione (ep. 1-13) è stata trasmessa dal 14 marzo al 30 maggio 2013 e la seconda parte (ep. 14-22) dal 13 settembre al 1º novembre 2013 su Fox Crime. Il tredicesimo episodio, In vino veritas, costituisce la prima parte di un crossover con CSI: NY, che pro...
This article has multiple issues. Please help improve it or discuss these issues on the talk page. (Learn how and when to remove these template messages) This article contains content that is written like an advertisement. Please help improve it by removing promotional content and inappropriate external links, and by adding encyclopedic content written from a neutral point of view. (September 2017) (Learn how and when to remove this template message) The topic of this article may not meet Wik...
Young adult novel by Kwame Alexander The Crossover AuthorKwame AlexanderCountryUnited StatesLanguageEnglishSeriesCrossover SeriesPublished2014PublisherHMH Books for Young ReadersMedia typePrint, e-book, audiobookPages251 pagesAwardsNewbery Medal[1]Coretta Scott King Award HonorISBN0544107713OCLC842316307LC ClassPZ7.5.A44 Cr 201Preceded byRebound The Crossover is a 2014 children's book by American author Kwame Alexander and the winner of the 2015 Newbery Medal and ...
ويم فان دير فورت معلومات شخصية الميلاد 24 مارس 1923(1923-03-24) الوفاة 23 أكتوبر 2016 (93 سنة)دلفت، هولندا الجنسية هولندي الحياة العملية المهنة متزلج سريع الرياضة تزلج سريع[1] بلد الرياضة هولندا المواقع IMDB صفحته على IMDB[2] تعديل مصدري - تعديل هذه المقالة يتيمة...
В Википедии есть статьи о других людях с именем Карл. Карл XIшвед. Karl XI Король Швеции 13 февраля 1660 — 5 апреля 1697 Коронация 28 сентября 1675 Предшественник Карл X Густав Преемник Карл XII Рождение 24 ноября 1655(1655-11-24)[1][2][…]замок Тре Крунур, Стокгольм Смерть 5 апреля 1697(1697-0...
