Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (saks.Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterparteikuuntele ääntämys(ohje), lyh. NSDAP), joka nykyisin tunnetaan puhekielessä yleisimmin natsipuolueena, oli Saksan valtakunnan ainoa sallittu puolue vuosina 1933–1945. Keskeinen henkilö puolueen nousussa oli valtakunnankansleriksi noussut Adolf Hitler. Puolueen virallinen ideologia oli kansallissosialismi.
Kansallissosialistisen puolueen valtakausi kesti valtaannoususta 1933 aina kansallissosialistisen Saksan luhistumiseen 1945. Tuolloin puolue julistettiin rikolliseksi organisaatioksi ja lakkautettiin. Puolueen kiinnisaadut johtajat tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynnissärikoksista ihmiskuntaa ja rauhaa vastaan.
Alkutaival
Hitlerin väärennetty DAP:n jäsenkortti (555 muutettu seitsemäksi)
Puolueen edeltäjä DAP (Deutsche Arbeiterpartei) eli Saksan työväenpuolue perustettiin Münchenissä 1919 ja se oli yksi lukuisten muiden pienten ensimmäisen maailmansodan tappion nostattamien liikkeiden joukossa. Saksan armeijan palveluksessa ollut Hitler lähetettiin vakoilemaan puoluetta ja hän liittyi puolueeseen jäsennumerolla 55. Hitlerin jäsennumero muutettiin kuitenkin pian numeroksi 555, koska puolue halusi vaikuttaa suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Myöhemmin Hitler ilmoitti olevansa ”puolueen 7. jäsen”, vaikka todellisuudessa hän oli DAP:n keskuskomitean 7. jäsen. Ensimmäisen suuren joukkokokouksen DAP järjesti Münchenin Hofbräuhaus-olutravintolassa 24. helmikuuta 1920, jolloin puolueen nimi muutettiin Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (NSDAP) ja samalla hyväksyttiin puolueen 25 kohdan ohjelma, joka myöhemmin julistettiin muuttumattomaksi. Puolue jouduttiin perustamaan uudestaan 27. helmikuuta 1925, kun se oli julistettu epäonnistuneen oluttupavallankaappauksen jälkeen laittomaksi 1923. Kapinassa varhaisten kansallissosialistien vereen tahriutunut lippu tuli sittemmin puolueen pyhimmäksi esineeksi, ja sen kosketuksella siunattiin kaikki puolueen liput.
Tämän jälkeen valtiopäivät hajotettiin ja järjestettiin uudet, epädemokraattiset valtiopäivävaalit, joissa kansallissosialistit saivat noin 44 % kannatuksen. Vasemmisto oli suurelta osin suljettu vaalien ulkopuolelle. Uudet valtiopäivät säätivät hallitukselle neljäksi vuodeksi 1933–1937 valtalain, jonka mukaan hallitus pystyi säätämään lakeja ilman valtiopäiviä. Laki uusittiin 1937 ja 1941. Lopulta 26. huhtikuuta 1942 säädettiin laki, jonka mukaan kaikki valta kuuluu Saksan johtajalle Adolf Hitlerille. Vuoden 1933 vaalien jälkeen ensin kiellettiin Saksan kommunistinen puolue, sitten sosiaalidemokraatit, ja tämän jälkeen myös muut puolueet hajosivat. Kesällä 1933 hyväksyttiin laki, jonka mukaan NSDAP oli Saksan ainoa puolue.
Lakkauttaminen
Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue lakkautettiin liittoutuneiden sotilashallinnon käskystä Saksan antauduttua toukokuussa 1945.[1]
NSDAP:n ääniosuus vaaleissa
Saksan kansallissosialistinen työväenpuolueen jäsenkirja
NSDAP:n Suomen paikallisryhmä aloitti toimintansa 1932 Helsingissä. Suomessa asuneista Saksan kansalaisista koostuneen ryhmän jäsenmäärä nousi jatkosodan aikana noin 150 henkilöön.
