PROFILBARU.COM

Sturmabteilung
	; SA:n tunnus
Toiminnassa	1920–1923; 1925–1945
Valtio	Weimarin tasavalta; Saksa
Koko	3 miljoonaa (1934)
Komentajat
Tunnettuja komentajia	Hermann Göring (1923); Adolf Hitler; (1930–1931); Ernst Röhm; (1931–1934)
	Infobox OK

Sturmabteilung, lyhenne SA (tarkoittaen 'rynnäkköjoukot' tai kirjaimellisesti 'myrskyosasto'), toimi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen NSDAP:n puolisotilaallisena järjestönä. Se oli tärkeä osa Adolf Hitlerin valtaannousua 1930-luvulla. SA:n miehiä kutsuttiin usein univormunsa mukaan ”ruskeapaidoiksi” erotuksena Schutzstaffel-joukkojen (SS) ”mustapaidoista”.

Historia

Nimeä Sturmabteilung käytettiin alun alkaen saksalaisista erikoisjoukoista ensimmäisessä maailmansodassa. Suurten hyökkäysjoukkojen sijaan Sturmabteilung muodostui pienistä muutaman sotilaan ryhmistä.

Münchenissä keväällä 1920 Hitler perusti Ordnertruppeniksi kutsutun joukon, joka muodostui lihaksikkaista natseista, entisistä sotilaista ja kapakkatappelijoista, joiden tehtävänä oli suojella häntä ja häiritä Hitlerin vastustajia. Sen alkuperäinen tehtävä oli toimia natsien kokouksissa henkivartijajoukkona. Pian sen nimeksi tuli Sportabteilung (peitenimi, joka tarkoitti 'urheilujaostoa'), jonka lyhenne oli SA. Vuoden 1921 loppupuolella nimeksi muutettiin Sturmabteilung. SA ja NSDAP kiellettiin epäonnistuneen oluttupavallankaappauksen jälkeen ja perustettiin uudestaan vuonna 1925. Silloin SA:n alkuperäinen tehtävä siirtyi SS-joukoille.

1920-luvulla SA järjesti monia pieniä katutappeluita (Zusammenstösse) ja muita väkivaltaisia yhteenottoja sosialistiryhmiä vastaan. Suositun johtajansa Ernst Röhmin alaisuudessa ryhmä kasvoi usean tuhannen miehen suuruiseksi ja sai vahvan aseman natsipuolueen sisällä.

Adolf Hitlerin astuessa valtaan vuonna 1933 SA:n merkitys kasvoi erityisen suureksi ja se näki itsensä Saksan armeijan korvaajana. Tämä vihastutti Reichswehrin, joka jo aiemmin oli katsonut karsaasti natsien valtapyrkimyksiä. Tilanne aiheutti jännitystä myös muissa natsijohtajissa, jotka näkivät Ernst Röhmin uhkana omille pyrkimyksilleen.

Saadakseen Saksan armeijan konservatiiviset voimat taakseen Hitler määräsi SA:n johtajien teloituksen 30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 1934 pitkien puukkojen yönä. Victor Lutzesta tuli SA:n uusi johtaja, ja sen painoarvo laski merkittävästi natsien keskuudessa.

Nürnbergin oikeudenkäynneissä toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 SA:ta ei tuomittu itsessään rikolliseksi järjestöksi toisin kuin esimerkiksi SS, mutta myös SA kuitenkin kiellettiin ja lakkautettiin.