Keitel värväytyi armeijaan 1902 ja hänet ylennettiin vänrikiksi. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän oli sotilasarvoltaan kapteeni. Keitel haavoittui vakavasti kranaatista syyskuussa 1914. Pian hänet nimitettiin pataljoonan komentajaksi ja hän palveli 199. jalkaväkirykmentissä vuonna 1917.
Sodan jälkeen Keitel liittyi oikeistolaisiin vapaajoukkoihin. Hän oli edelleen armeijan palveluksessa. Keitel ylennettiin everstiluutnantiksi helmikuussa 1929.
Kun Adolf Hitleristä tuli valtakunnankansleri 1933, hän nimitti Keitelin ystävän Werner von Blombergin puolustusministeriksi. Blomberg esitteli Keitelin Hitlerille. Hitler kertoi elintilan hankkimissuunnitelmansa asevoimien johtajille marraskuussa 1937. Blomberg kuului suunnitelmaa vastustaneisiin, joten hänestä hankkiuduttiin eroon Blomberg–Fritsch-kriisin avulla. Tilalle Hitler tarvitsi uskollisen, natsimyönteisen ja nöyristelevän upseerin. Hän valitsi Keitelin. Helmikuussa 1938 Keitel nimitettiin OKW:n (Wehrmachtin ylin johto) päälliköksi. Upseeritoverit käyttivät Keitelistä nimitystä ”LaKeitel”, lakeijan mukaan.[1] Kun Ranskan kukistumisen johdosta uusia kenraalisotamarsalkkoja nimitettiin peräti kaksitoista, Keitel oli yksi näistä ”tusinoittain halvemmalla” nimitetyistä (kuten moni nuorempi upseeri kommentoi nimitystä).[2]
Wilhelm Keiteliä syytteet Nürnbergin oikeudenkäynnissä olivat: 1. Osallistuminen salaliittoon rauhaa vastaan, 2. Rikokset rauhaa vastaan, 3. Sotarikokset ja 4. Rikokset ihmiskuntaa vastaan. Hänet todettiin Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syylliseksi kaikkiin neljään syytekohtaan ja tuomittiin kuolemaan 1946. Keitel teloitettiin hirttämällä saman vuoden lokakuussa. Korostaakseen Keitelin toimien olleen rikollisia eikä sotilaallisia, liittoutuneet hylkäsivät hänen pyyntönsä tulla ammutuksi hirttämisen sijaan.[3]
Lähteet
Snyder, Louis L.: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1. (englanniksi)