1974 (A/RES/3237 (XXIX)): tarkkailijan status 1988 (A/RES/43/160): oikeus osallistua keskusteluihin ilman välittäjää 1988 (A/RES/43/177): alkoi käyttää nimeä Palestiina 1998 (A/RES/52/250): oikeus osallistua yleiskokouksiin
1974: tunnustettiin palestiinalaisten viralliseksi edustajaksi vuoden 1974 Arabiliiton kokouksessa ja myöhemmin 100 valtion kesken joilla on myös diplomaattiset suhteet Israeliin 1974: tunnustettiin YK:n yleiskokouksen resuluution 3236 mukaan ainoaksi Palestiinan kysymyksen viralliseksi elimeksi ja samalla palestiinalaisten oikeuksista saada itsenäinen suvereeni Palestiina 1988: julistautui itsenäiseksi Palestiinanvaltioksi 1994: Palestiinalaishallinto perustettiin palestiinalaisalueille Oslon sopimuksen mukaan jonka allekirjoitti PLO, Israel, USA ja Venäjä
Kiinan tasavalta jatkoi edustusta YK:ssa huolimatta sen huomattavan pienestä maa-alueesta ja väestöstä verrattuna mantereella sijaitsevaan Kiinan kansantasavaltaan. Lopulta YK:n päätöslauselma 2758 yleiskokouksessa 25. lokakuuta1971 erotti Kiinan tasavallan kaikista YK:n elimistä ja Kiinan kansantasavalta sai sen paikan myös turvallisuusneuvostossa. Kiinan tasavalta on yrittänyt useita kertoja päästä uudelleen YK:n jäseneksi – ei koko Kiinan, vaan ainoastaan Taiwanin 23 miljoonan asukkaan edustajana – mutta sitä ei ole hyväksytty.
↑FINAL CLAUSES OF MULTILATERAL TREATIES United Nations. ”Hence, instruments received from the Taiwan Province of China will not be accepted by the Secretary-General in his capacity as depositary.” Viitattu 25.4.2016.
↑Connie L. McNeely: Constructing the nation-state: international organization and prescriptive action, s. 44–45. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 978-0-313-29398-6Teoksen verkkoversio (viitattu 1 .5.2011).
.svg)
,_Flag_of_Syria_(1980%E2%80%932024).svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
