Vanuatu

Vanuatun tasavalta Ripablik blong Vanuatu Republic of Vanuatu République du Vanuatu
lippu vaakuna
Vanuatun sijainti
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Nikenike Vurobaravu Charlot Salwai
Pääkaupunki	Port Vila (53 421 as.[1]) 17°45′S, 168°18′E
Muita kaupunkeja	Luganville (10 738 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	12 189 km² [2] (sijalla 163)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2020)	301 695 [3] (sijalla 182)
– väestötiheys	24,8 as. / km²
– väestönkasvu	1,34 % (2011)
Viralliset kielet	bislama, englanti, ranska
Valuutta	vatu (VUV)
BKT (2010)
– yhteensä	1,216 mrd. USD (PPP) [2]  (sijalla 196)
– per asukas	5 500 USD
HDI (2019)	0,609 [4] (sijalla 140)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	26 % [2]
– teollisuus	12 % [2]
– palvelut	62 % [2]
Aikavyöhyke	UTC+11
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Ranskasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta	30. heinäkuuta 1980
Lyhenne	VU
– ajoneuvot:	VU
– lentokoneet:	YJ
Kansainvälinen suuntanumero	+678
Tunnuslause	Long God Yumi Stanap (Me olemme Jumalan puolella)
Kansallislaulu	”Yumi, Yumi, Yumi”
Infobox OKNimi-testi OK

Vanuatu (viralliselta nimeltään Vanuatun tasavalta, vuoteen 1980 asti Uudet-Hebridit) on saarivaltio Oseaniassa. Se sijaitsee Melanesiassa, lounaisella Tyynellämerellä, noin 1 750 kilometriä Australiasta itään. Vanuatun lähimmät naapurimaat ovat Salomonsaaret pohjoisessa, Ranskalle kuuluva Uusi-Kaledonia 500 kilometriä lounaaseen sekä Fidži idässä. Vuonna 2020 maassa oli väestönlaskennan mukaan noin 302 000 asukasta.

Vanuatu kuuluu Kansainyhteisöön ja käsittää 83 lähinnä tuliperäistä saarta melko tiiviinä ryhmänä. Suurin saari on Espiritu Santo, ja maan pääkaupunki Port Vila sijaitsee Efaten etelärannikolla. Vanuatun inhimillinen kehitys on YK:n kehitysohjelman mukaan keskitasoa (0,659). ^[5] Maailmanpankki määrittelee maan kehitysmaaksi. ^[6]

Alueelle on tullut ennen eurooppalaisia useita uudisasukkaiden ryhmiä eri lähtöalueilta, ja siksi siellä edelleen puhutaan yli sataa paikallista kieltä. Vanuatu itsenäistyi vuonna 1980 ja oli sitä ennen kuulunut Ranskalle ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle. ^[2]

Maantiede

Pääartikkeli: Vanuatun maantiede

Vanuatun kartta

Vanuatu koostuu 83 saaresta, joista suurin osa on tuliperäisiä, vuoristoisia ja koralliriuttojen ympäröimiä. Vain saarten rannikoilla on kapeita alankoalueita. Noin 65 saarella on asutusta.^[2] Suurin saarista on Espiritu Santo (4 248 km²); muita merkittäviä saaria ovat Malekula, Eromanga, Ambrym, Tanna, Pentecost, Epi ja Efate. Maan pääkaupunki Port Vila sijaitsee Efaten saarella. Toinen suuri kaupunki Luganville (10 738 asukasta) sekä maan korkein vuori Mount Tabwemasana (1 877 m) sijaitsevat Espiritu Santolla. Kaksi eteläisintä saarta, Matthew ja Hunter, ovat sekä Vanuatun että Ranskan vaatimia.^[7]

Vanuatun ilmasto on trooppinen ja sateinen. Lämpimintä ja sateisinta on marras–huhtikuussa ja viileintä sekä kuivinta kesä–lokakuussa.^[8] Kolmea neljäsosaa maasta peittää trooppinen sademetsä, joka luokitellaan omaksi ekoalueekseen. Vanuatun sademetsiä esiintyy lisäksi läheisillä Salomonsaariin kuuluvilla Santa Cruzin saarilla.^[9]

Vanuatu sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella. Aoban saarella on alkanut tulivuorenpurkaus vuonna 2005.^[2]. 26. marraskuuta 1999 maassa tapahtui merenalainen maanjäristys (7,3 Richterin asteikolla) ja sitä seurannut tsunami. Se oli maan pahin maanjäristys vuosikymmeniin.^[10]

Vanuatun hedelmällinen maaperä ja trooppinen ilmasto ylläpitävät rehevää kasvillisuutta. Vehreimmillä alueilla elää yli 1500 kasvilajia. Päällyskasveina kasvaa 158 kämmekkälajia, joista 40 on kotoperäisiä. Eläimistöön kuuluvat kotoperäiset lepakot, maa- ja merilinnut, delfiinit, valaat, kilpikonnat ja dugongit. Saaria ympäröivillä koralliriutoilla elää yli 300 korallilajia ja yli 450 lajia riuttakaloja.^[11]

Roi Matan hautapaikka Eretoka

Vanuatussa on yksi kansallispuisto, Million Dollar Pointin kansallispuisto Espiritu Santolla, ja yli sata muuta suojelukohdetta.^[11] Ainoa Unescon maailmanperintökohde Vanuatussa on Roi Matan perintö: 1600-luvun merkittävän päällikön asuinpaikka, kuolinpaikka ja hauta. Kohde lisättiin maailmanperintöluetteloon vuonna 2008.^[12]

Historia

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Vanuatuun noin 3 100 vuotta sitten, ja saaristo oli tärkeä välietappi ihmisille, jotka asuttivat Tyyntämerta. Ensimmäiset ihmiset kuuluivat niin sanottuun Lapitan kulttuurin ja puhuivat austronesialaisia kieliä.^[13][14] Ensimmäisten muuttajien jälkeen saarille on tullut useampiakin muuttoaaltoja, muun muassa polynesialaisia Aniwan ja Futunan saarille.^[15]

Eurooppalaiset löysivät saaret 1606, kun portugalilainen tutkimusmatkailija Pedro Fernández de Quirós havaitsi Espiritu Santon saaren luullen sitä ensin eteläiseksi mantereeksi. Seuraavan kerran saaret tulivat länsimaalaisten tietoisuuteen vasta 1768, kun Louis Antoine de Bougainville löysi saaret uudelleen. Kapteeni James Cook kartoitti saaria 1774 ja nimesi ne Uusiksi-Hebrideiksi. Nimi säilyi käytössä aina saarten itsenäistymiseen asti.^[16]

1800-luvulla saarille saapuivat katoliset ja protestanttiset lähetyssaarnaajat. 1860-luvulla jopa yli puolet maan aikuisesta miesväestöstä työskenteli plantaaseilla Australiassa ja lähisaarilla. Myös Vanuatuun saapui uudisasukkaita, jotka perustivat puuvillaviljelmiä ja myöhemmin kahvin, kaakaon, banaanien ja kookospähkinöiden tuotantoa. Aluksi suurin osa maahanmuuttajista oli brittejä, mutta vuosisadan vaihteessa ranskalaiset olivat enemmistönä. Maiden kilpailu saarten hallinnasta päättyi lopulta poikkeukselliseen yhteishallintoon vuonna 1906. Melanesialaiselta alkuperäisväestöltä evättiin kummankin maan kansalaisuus.^[17]

Amerikkalaisten saavuttua saarille toisen maailmansodan myötä 1940-luvun alussa alkoivat kansallismieliset aatteet herätä saarelaisten keskuudessa. Uusien-Hebridien kansallinen puolue perustettiin 1970-luvulla, ja se nimesi itsensä Vanua'aku Patiksi 1974. Puolue ajoi maan itsenäisyyttä, jonka Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta lopulta myönsivät 30. heinäkuuta 1980.^[16]

Vanua’akun Walter Lini oli Vanuatun ensimmäinen pääministeri, jonka johdolla valtio ajoi sitoutumatonta politiikkaa. Vanuatu solmi diplomaattiset ja taloudelliset suhteet sekä moniin kapitalistisiin valtioihin että Neuvostoliittoon, Kiinaan, Libyaan ja Kuubaan.^[15]

1990-luvulla Vanuatu oli poliittisesti epätasapainoisessa tilassa, minkä johdosta maan hallintoa jouduttiin hajauttamaan. Monia sen ajan johtavia poliitikkoja on 2000-luvulla tuomittu väärinkäytöksistä.^[16] Vanuatun poliittinen epävakaus on jatkunut 1990-luvulta 2000-luvulle: esimerkiksi vuosina 1995–2001 pääministeri vaihtui kuudesti ja vuoden 2011 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana maassa oli neljä pääministeriä.^[15][18]

Vanuatuun iski maaliskuussa 2015 viidennen luokan sykloni Pam, joka tuhosi pahoin rakennuksia ja viljelmiä, aiheutti useiden ihmisten kuoleman ja jätti tuhansia ihmisiä kodittomiksi. Pääkaupunki Port-Vila oli vasta hiljattain saanut vuoden 2002 maanjäristyksen jälkeisen jälleenrakennuksen valmiiksi.^[15]

Politiikka

Vanuatun valtiomuoto on tasavalta. Lainsäädäntöelimenä on yksikamarinen 52-paikkainen parlamentti, jonka jäsenet valitaan neljän vuoden välein äänestämällä. Äänestysikäraja on 18 vuotta. Maata johtaa presidentti, jonka asema on lähinnä seremoniallinen. Presidentin valitsee viiden vuoden välein kollegio, joka koostuu parlamentin jäsenistä ja provinssiparlamenttien puheenjohtajista.^[19] Heinäkuusta 2017 lähtien Vanuatun presidenttinä on toiminut Tallis Obed Moses, joka on taustaltaan presbyteerisen kirkon pastori.^[20]

Vanuatun pääministeri on hallituksen päämies, joka valitaan parlamentaarikkojen joukosta. Vuoden 2020 vaalien jälkeen pääministeriksi nousi Vanua'aku Patin Bob Loughman. Vanuatun poliittinen kenttä on hyvin repaleinen, sillä vuoden 2020 vaaleissa parlamenttiin pääsi 18 puoluetta. Sirpaleisen puoluekentän takia hallitukset ovat kaatuneet usein epäluottamuslauseisiin. Charlot Salwain hallitus 2016–2020 istui koko nelivuotisen kauden ensimmäisen kerran sitten vuoden 1995.^[19]

Muiden Tyynenmeren saarivaltioiden tavoin naisten osuus poliittisessa päätöksenteossa on erittäin matala. Vuonna 2020 Vanuatu oli Papua-Uuden-Guinean ja Mikronesian liittovaltion lisäksi ainoa maa maailmassa, jonka parlamentissa ei ole ainuttakaan naispuolista kansanedustajaa. Naisia asettuu vaaleissa myös ehdokkaiksi vain murto-osa miesten määrästä: vuoden 2020 vaaleissa Vanuatussa ehdokkaana oli vain 17 naista kun taas miehiä oli 275.^[21].

Korruptio ja vallan väärinkäyttö ovat vaikeita ongelmia, ja monet ministereistäkin on tuomittu erilaisista rikoksista vankilaan. Pääministeri Tallis armahti elokuussa 2021 kolme entistä pääministeriä, Charlot Salwain, Joe Natumanin ja Serge Vohorin. Vuoden 2015 lahjontaskandaalin keskeinen hahmo, entinen pääministeri Moana Carcasses Kalosil ei saanut armahdusta.^[19]

Freedom House pitää korruptiosta huolimatta Vanuatua vapaana valtiona, ja esimerkiksi oikeuslaitosta pidetään itsenäisenä. Ihmisillä on kokoontumisvapaus ja liikkumisvapaus. Naisten asemaa heikentää laajalla levinnyt perheväkivalta, ja köyhyys vaikuttaa monien ihmisten elämään.^[19]

Provinssit

Vanuatun provinssit

Vanuatu jakautuu kuuteen provinssiin, joista Sanma on pinta-alaltaan suurin ja Torba pienin. Suluissa vuoden 2020 väestönlaskennan väkiluku.^[3]

• Malampa (42 376 asukasta)
• Penama (35 474)
• Sanma (61 458)
• Shefa (105 336)
• Tafea (45 634)
• Torba (11 417)

Talous

Vanuatun talous perustuu pitkälti maatalouteen ja matkailuun. Kaksi kolmasosaa väestöstä saa toimeentulonsa maataloudesta, ja erityisesti omavaraisviljelyn osuus on merkittävä.^[22][23] Koronapandemia iski erityisen pahasti matkailualaan, ja Vanuatun talous supistui vuonna 2020 peräti 9,8 prosenttia ja vielä seuraavanakin vuonna 1,0 prosenttia. Talouden oletetaan toipuvan vuoden 2023 aikana, jolloin matkailu, maatalous ja rakennusala jatkavat kasvuaan.^[24]

Vanuatun tärkeimmät rahakasvit ovat kookospalmu, kavapippuri, kaakaopuu ja kahvi. Omavaraisviljelyssä viljellään usein juureksia, kuten taaroa, jamssia, maniokkia ja bataattia.^[25] Merkittävimmät vientituotteet ovat kopra, liha, kaakao, puutavara, kava ja kahvi.^[2]

Vanuatun talous tukeutuu vahvasti ulkomaiseen apuun ja kehitysjärjestöjen tarjoamiin edullisiin lainoihin. Maan talouden kehitystä hidastavat riippuvuus muutamista vientituotteista, haavoittuvuus luonnonmullistuksille ja pitkät välimatkat.^[22] Saksalaisen Maailman riski-indeksin mukaan Vanuatu on maailman maista kaikista alttein erilaisille luonnonkatastrofeille. Maa kärsii myrskyistä, maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista ja tsunameista, ja keskimäärin 64 prosenttia vanuatualaisista kärsii joka vuosi luonnonmullituksen seurauksista.^[26]

Liikenne

Bauerfieldin lentoasema

Vanuatun saarilla tieliikenne keskittyy pääosin rannikolle, ja sisämaassa on vain hajanainen tieverkosto. Saarten välinen liikenne tapahtuu laivoilla ja lentokoneilla.^[27] Kansainväliset lentokentät ovat pääkaupunki Port Vilan Bauerfieldin kansainvälinen lentoasema, Espiritu Santolla sijaitseva Santon kansainvälinen lentoasema, jolta on yhteyksiä maan pohjoisille saarille, ja Tannalla sijaitseva Whitegrassin lentoasema, jolta on yhteyksiä eteläisille saarille.^[28]

Väestö

Vanuatun vuoden 2020 väestönlaskennan alustavan tuloksen mukaan maassa asui 301 695 ihmistä.^[3] Suurin osa väestöstä on melanesialaisia, joita kutsutaan yhteisnimellä ni-Vanuatu.^[29] Vuoden 2020 väestönlaskennan tietojen mukaan ni-Vanuatun osuus asukkaista on noin 99 prosenttia. Tämän lisäksi on jonkun verran eurooppalaisia, aasialaisia, polynesialaisia ja mikronesialaisia.^[30]

Vanuatun kolme virallista kieltä ovat englanti, ranska ja bislama, joka on alun perin englannista kehittynyt kreolikieli.^[31] Näiden lisäksi Vanuatussa puhutaan yli sataa eri paikallista kieltä; kielten määrä suhteutettuna väkilukuun on maailman suurin. Bislama on noussut käytännössä lingua francan asemaan, ja sitä puhuu vähintään toisena kielenään suurin osa asukkaista.^[32]

Suurin osa Vanuatun asukkaista on kristittyjä. Kirkkokunnista suurin on presbyteerit, jonka osuus on vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan 27,2 prosenttia. Seitsemännen päivän adventisteja oli 14,8 prosenttia, katolisia 12,1 prosenttia, anglikaaneja 12,0 prosenttia ja muihin kristillisiin ryhmittymiin kuuluvia 13,1 prosenttia. Perinteisiä uskontoja seurasi 3,1 prosenttia väestöstä.^[33] Viimeksi mainittuun lasketaan mukaan myös John Frumin ympärille kehittyneen lastikultin seuraajat.^[31]

Kulttuuri

Vanuatulainen kulttuuri on maan kielten tavoin varsin monimuotoista, ja jokaisella saarella on hieman omanlaisensa kulttuurimuotoja, kuten tansseja, seremonioita ja taiteita. Bislamankielisellä sanalla kastom viitataan perinteiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kavasta tehtävä päihdyttävä juoma on osa vanuatulaista kastomia, ja sitä juo monilla saarilla sekä miehet että naiset. Tannalla sen sijaan se on vain miehille suunnattu rituaalijuoma, eikä naiset saa siellä tulla lähelle miesten taloja eli nakalameja, kun kavaa juodaan. Yksi Vanuatun tunnetuimmista perinteistä on Pentecostsaarella harjoitettu naghol, joka on benjihypyn esikuva.^[34]

Vuonna 1938 saarilla syntyi John Frumin mukaan nimetty lastikultti. Sen mukaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten tuomat tavarat ovat yliluonnollista alkuperää olevia lahjoja. Kultti sai uskonnon aseman 1956.^[35] John Frumiin uskovat järjestävät vuosittain tapahtuman, joka jäljittelee amerikkalaisen sotilasparaatin muotoja ja jonka tarkoituksena on houkutella myyttinen John Frum palaamaan saarelle tuomaan yltäkylläisyyttä. Nimi John Frum saattaa olla alkujaan ”John From America”.^[36]

Vanuatun ruokakulttuurissa tyypillinen eteläisen Tyynenmeren keittiö yhdistyy ulkomailta tuotuihin vaikutteisiin.^[37]

Vanuatussa julkaistuja sanomalehtiä ovat Vanuatu Weekly, Vanuatu Daily Post, Nasara, Port Vila Presse ja Ni-Vanuatu. Ainoa televisiokanava Television Blong Vanuatu lähettää ohjelmaa sekä ranskaksi että englanniksi.^[38]

Urheilu

Vanuatu on osallistunut kaikkiin kesäolympialaisiin vuodesta 1988 alkaen 2–6 hengen joukkueella. Se ei ole saavuttanut olympiamitaleita.^[39] Vanuatun jalkapallomaajoukkue on sijoittunut kolmanneksi Etelä-Tyynenmeren kisoissa vuosina 2003 ja 2007. Huhtikuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 165.^[40] Maassa toimii kaikkiaan 230 jalkapalloseuraa ja niissä on 6 400 rekisteröityä pelaajaa.^[41]

Lähteet

• Adams, Ron & Foster, Sophie: Vanuatu Encyclopedia Britannica. 25.7.2022. Viitattu 9.9.2022. (englanniksi)

Viitteet

1. Statistical Pocket Book 2014 (pdf) (s. 16) Ministry of Finance and Economic Management. Viitattu 27.6.2017. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
2. Vanuatu The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
3. Preliminary Results 17.11.2021. Vanuatu National Statistics Office. Arkistoitu 1.9.2022.
4. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
5. Human Development Index (most recent) by country
6. Country and Lending Groups World Bank
7. Letter to UN Commission of Continental Shelfs Government of Vanuatu 2007
8. Country Guide BBC Weather
9. Vanuatu rain forests WWF
10. The Earthquake and Tsunami of 26 November 1999 in Vanuatu
11. Wildlife & Parks of Vanuatu Jasons
12. Chief Roi Mata’s Domain Unesco
13. Mark Lipson ym: Three Phases of Ancient Migration Shaped the Ancestry of Human Populations in Vanuatu. Current Biology, 2020, 30. vsk, nro 24, s. 4846–4856. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
14. Stuart Bedford & Matthew Spriggs: ”The Archaeology of Vanuatu: 3000 Years of History across Islands of Ash and Coral”. Teoksessa: The Oxford Handbook of Prehistoric Oceania. New York, NY: Oxford University Press, 2018. ISBN 978-0199925070 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)
15. Adams & Foster: Vanuatu: History Encyclopedia Britannica. 25.7.2022. Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)
16. Vanuatu Timeline 12.7.2017. BBC. Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)
17. Sara Lightner And Anna Naupa: Condominium Beginnings and Colonial Rule: 1887 to 1980 Vanuatu Online.^{[vanhentunut linkki]}
18. Christopher Riches & Jan Palmowski: ”Vanuatu”. Teoksessa A Dictionary of Contemporary World. Oxford University Press, 2021. ISBN 9780191890949 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
19. Vanuatu: Freedom in the World 2022 Country Report FreedomHouse. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
20. Vanuatu country profile bbc.com. 11.6.2018. Viitattu 17.1.2020. (englanti)
21. Fennell, Jordan & Srinivasan, Prianka: Vanuatu's election sees 17 women contest seats — against almost 300 men ABC News. 19.3.2020. Viitattu 4.4.2020. (englanniksi)
22. Vanuatu: Economic Outline Lloyds Bank. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
23. Vanuatu The Heritage Foundation. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
24. Vanuatu The Asia Regional Integration Center. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
25. Vanuatu: Agriculture Sector Policy (PDF) The Asia Regional Integration Center. Arkistoitu 7.9.2022. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
26. Conor Dillon: Exposed: Why Vanuatu is the world's most 'at-risk' country for natural hazards DW.com. 17.3.2015. Deutsche Welle. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
27. Adams & Foster: Vanuatu: Economy Encyclopedia Britannica. 27.7.2022. Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)
28. Airports Vanuatu
29. Vanuatu World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. MRG. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
30. 2020 National Population and Housing Census, s. 44.
31. Adams & Foster: Vanuatu: People Encyclopedia Britannica. 27.7.2022. Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)
32. Anastasia Riehl: Vanuatu: Indigenous language loss and the multiplying effects of climate change World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. MRG. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
33. 2020 National Population and Housing Census, s. 51.
34. What is kastom Vanuatu Tourism. Viitattu 9.9.2022. (englanniksi)
35. Timeline: Vanuatu BBC News
36. Cargo cult lives on in South Pacific BBC news 2007
37. Vanuatu Countries and their cultures
38. Country Profile Vanuatu BBC. Viitattu 6.1.2010
39. Vanuatu in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport reference
40. Associations: Vanuatu (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA
41. Country Info (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vanuatu Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Vanuatu Wikivoyagessa (englanniksi)