Alueelle on tullut ennen eurooppalaisia useita uudisasukkaiden ryhmiä eri lähtöalueilta, ja siksi siellä edelleen puhutaan yli sataa paikallista kieltä. Vanuatu itsenäistyi vuonna 1980 ja oli sitä ennen kuulunut Ranskalle ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle. [2]
Vanuatu koostuu 83 saaresta, joista suurin osa on tuliperäisiä, vuoristoisia ja koralliriuttojen ympäröimiä. Vain saarten rannikoilla on kapeita alankoalueita. Noin 65 saarella on asutusta.[2] Suurin saarista on Espiritu Santo (4 248 km²); muita merkittäviä saaria ovat Malekula, Eromanga, Ambrym, Tanna, Pentecost, Epi ja Efate. Maan pääkaupunki Port Vila sijaitsee Efaten saarella. Toinen suuri kaupunki Luganville (10 738 asukasta) sekä maan korkein vuori Mount Tabwemasana (1 877 m) sijaitsevat Espiritu Santolla. Kaksi eteläisintä saarta, Matthew ja Hunter, ovat sekä Vanuatun että Ranskan vaatimia.[7]
Vanuatun ilmasto on trooppinen ja sateinen. Lämpimintä ja sateisinta on marras–huhtikuussa ja viileintä sekä kuivinta kesä–lokakuussa.[8] Kolmea neljäsosaa maasta peittää trooppinen sademetsä, joka luokitellaan omaksi ekoalueekseen. Vanuatun sademetsiä esiintyy lisäksi läheisillä Salomonsaariin kuuluvilla Santa Cruzin saarilla.[9]
Vanuatu sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella. Aoban saarella on alkanut tulivuorenpurkaus vuonna 2005.[2]. 26. marraskuuta1999 maassa tapahtui merenalainen maanjäristys (7,3 Richterin asteikolla) ja sitä seurannut tsunami. Se oli maan pahin maanjäristys vuosikymmeniin.[10]
Vanuatun hedelmällinen maaperä ja trooppinen ilmasto ylläpitävät rehevää kasvillisuutta. Vehreimmillä alueilla elää yli 1500 kasvilajia. Päällyskasveina kasvaa 158 kämmekkälajia, joista 40 on kotoperäisiä. Eläimistöön kuuluvat kotoperäiset lepakot, maa- ja merilinnut, delfiinit, valaat, kilpikonnat ja dugongit. Saaria ympäröivillä koralliriutoilla elää yli 300 korallilajia ja yli 450 lajia riuttakaloja.[11]
Roi Matan hautapaikka Eretoka
Vanuatussa on yksi kansallispuisto, Million Dollar Pointin kansallispuisto Espiritu Santolla, ja yli sata muuta suojelukohdetta.[11]
Ainoa Unescon maailmanperintökohde Vanuatussa on Roi Matan perintö: 1600-luvun merkittävän päällikön asuinpaikka, kuolinpaikka ja hauta. Kohde lisättiin maailmanperintöluetteloon vuonna 2008.[12]
Historia
Ensimmäiset ihmiset saapuivat Vanuatuun noin 3 100 vuotta sitten, ja saaristo oli tärkeä välietappi ihmisille, jotka asuttivat Tyyntämerta. Ensimmäiset ihmiset kuuluivat niin sanottuun Lapitan kulttuurin ja puhuivat austronesialaisia kieliä.[13][14] Ensimmäisten muuttajien jälkeen saarille on tullut useampiakin muuttoaaltoja, muun muassa polynesialaisiaAniwan ja Futunan saarille.[15]
Eurooppalaiset löysivät saaret 1606, kun portugalilainen tutkimusmatkailija Pedro Fernández de Quirós havaitsi Espiritu Santon saaren luullen sitä ensin eteläiseksi mantereeksi. Seuraavan kerran saaret tulivat länsimaalaisten tietoisuuteen vasta 1768, kun Louis Antoine de Bougainville löysi saaret uudelleen. Kapteeni James Cook kartoitti saaria 1774 ja nimesi ne Uusiksi-Hebrideiksi. Nimi säilyi käytössä aina saarten itsenäistymiseen asti.[16]
1800-luvulla saarille saapuivat katoliset ja protestanttiset lähetyssaarnaajat. 1860-luvulla jopa yli puolet maan aikuisesta miesväestöstä työskenteli plantaaseilla Australiassa ja lähisaarilla. Myös Vanuatuun saapui uudisasukkaita, jotka perustivat puuvillaviljelmiä ja myöhemmin kahvin, kaakaon, banaanien ja kookospähkinöiden tuotantoa. Aluksi suurin osa maahanmuuttajista oli brittejä, mutta vuosisadan vaihteessa ranskalaiset olivat enemmistönä. Maiden kilpailu saarten hallinnasta päättyi lopulta poikkeukselliseen yhteishallintoon vuonna 1906. Melanesialaiselta alkuperäisväestöltä evättiin kummankin maan kansalaisuus.[17]
Amerikkalaisten saavuttua saarille toisen maailmansodan myötä 1940-luvun alussa alkoivat kansallismieliset aatteet herätä saarelaisten keskuudessa. Uusien-Hebridien kansallinen puolue perustettiin 1970-luvulla, ja se nimesi itsensä Vanua'aku Patiksi 1974. Puolue ajoi maan itsenäisyyttä, jonka Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta lopulta myönsivät 30. heinäkuuta 1980.[16]
1990-luvulla Vanuatu oli poliittisesti epätasapainoisessa tilassa, minkä johdosta maan hallintoa jouduttiin hajauttamaan. Monia sen ajan johtavia poliitikkoja on 2000-luvulla tuomittu väärinkäytöksistä.[16] Vanuatun poliittinen epävakaus on jatkunut 1990-luvulta 2000-luvulle: esimerkiksi vuosina 1995–2001 pääministeri vaihtui kuudesti ja vuoden 2011 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana maassa oli neljä pääministeriä.[15][18]
Vanuatuun iski maaliskuussa 2015 viidennen luokansykloni Pam, joka tuhosi pahoin rakennuksia ja viljelmiä, aiheutti useiden ihmisten kuoleman ja jätti tuhansia ihmisiä kodittomiksi. Pääkaupunki Port-Vila oli vasta hiljattain saanut vuoden 2002 maanjäristyksen jälkeisen jälleenrakennuksen valmiiksi.[15]
Politiikka
Vanuatun valtiomuoto on tasavalta. Lainsäädäntöelimenä on yksikamarinen 52-paikkainen parlamentti, jonka jäsenet valitaan neljän vuoden välein äänestämällä. Äänestysikäraja on 18 vuotta. Maata johtaa presidentti, jonka asema on lähinnä seremoniallinen. Presidentin valitsee viiden vuoden välein kollegio, joka koostuu parlamentin jäsenistä ja provinssiparlamenttien puheenjohtajista.[19] Heinäkuusta 2017 lähtien Vanuatun presidenttinä on toiminut Tallis Obed Moses, joka on taustaltaan presbyteerisen kirkon pastori.[20]
Muiden Tyynenmeren saarivaltioiden tavoin naisten osuus poliittisessa päätöksenteossa on erittäin matala. Vuonna 2020 Vanuatu oli Papua-Uuden-Guinean ja Mikronesian liittovaltion lisäksi ainoa maa maailmassa, jonka parlamentissa ei ole ainuttakaan naispuolista kansanedustajaa. Naisia asettuu vaaleissa myös ehdokkaiksi vain murto-osa miesten määrästä: vuoden 2020 vaaleissa Vanuatussa ehdokkaana oli vain 17 naista kun taas miehiä oli 275.[21].
Korruptio ja vallan väärinkäyttö ovat vaikeita ongelmia, ja monet ministereistäkin on tuomittu erilaisista rikoksista vankilaan. Pääministeri Tallis armahti elokuussa 2021 kolme entistä pääministeriä, Charlot Salwain, Joe Natumanin ja Serge Vohorin. Vuoden 2015 lahjontaskandaalin keskeinen hahmo, entinen pääministeri Moana Carcasses Kalosil ei saanut armahdusta.[19]
Freedom House pitää korruptiosta huolimatta Vanuatua vapaana valtiona, ja esimerkiksi oikeuslaitosta pidetään itsenäisenä. Ihmisillä on kokoontumisvapaus ja liikkumisvapaus. Naisten asemaa heikentää laajalla levinnyt perheväkivalta, ja köyhyys vaikuttaa monien ihmisten elämään.[19]
Provinssit
Vanuatun provinssit
Vanuatu jakautuu kuuteen provinssiin, joista Sanma on pinta-alaltaan suurin ja Torba pienin. Suluissa vuoden 2020 väestönlaskennan väkiluku.[3]
Vanuatun talous perustuu pitkälti maatalouteen ja matkailuun. Kaksi kolmasosaa väestöstä saa toimeentulonsa maataloudesta, ja erityisesti omavaraisviljelyn osuus on merkittävä.[22][23]Koronapandemia iski erityisen pahasti matkailualaan, ja Vanuatun talous supistui vuonna 2020 peräti 9,8 prosenttia ja vielä seuraavanakin vuonna 1,0 prosenttia. Talouden oletetaan toipuvan vuoden 2023 aikana, jolloin matkailu, maatalous ja rakennusala jatkavat kasvuaan.[24]
Vanuatun talous tukeutuu vahvasti ulkomaiseen apuun ja kehitysjärjestöjen tarjoamiin edullisiin lainoihin. Maan talouden kehitystä hidastavat riippuvuus muutamista vientituotteista, haavoittuvuus luonnonmullistuksille ja pitkät välimatkat.[22] Saksalaisen Maailman riski-indeksin mukaan Vanuatu on maailman maista kaikista alttein erilaisille luonnonkatastrofeille. Maa kärsii myrskyistä, maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista ja tsunameista, ja keskimäärin 64 prosenttia vanuatualaisista kärsii joka vuosi luonnonmullituksen seurauksista.[26]
Liikenne
Bauerfieldin lentoasema
Vanuatun saarilla tieliikenne keskittyy pääosin rannikolle, ja sisämaassa on vain hajanainen tieverkosto. Saarten välinen liikenne tapahtuu laivoilla ja lentokoneilla.[27]
Kansainväliset lentokentät ovat pääkaupunki Port Vilan Bauerfieldin kansainvälinen lentoasema, Espiritu Santolla sijaitseva Santon kansainvälinen lentoasema, jolta on yhteyksiä maan pohjoisille saarille, ja Tannalla sijaitseva Whitegrassin lentoasema, jolta on yhteyksiä eteläisille saarille.[28]
Väestö
Vanuatun vuoden 2020 väestönlaskennan alustavan tuloksen mukaan maassa asui 301 695 ihmistä.[3] Suurin osa väestöstä on melanesialaisia, joita kutsutaan yhteisnimellä ni-Vanuatu.[29] Vuoden 2020 väestönlaskennan tietojen mukaan ni-Vanuatun osuus asukkaista on noin 99 prosenttia. Tämän lisäksi on jonkun verran eurooppalaisia, aasialaisia, polynesialaisia ja mikronesialaisia.[30]
Vanuatun kolme virallista kieltä ovat englanti, ranska ja bislama, joka on alun perin englannista kehittynyt kreolikieli.[31] Näiden lisäksi Vanuatussa puhutaan yli sataa eri paikallista kieltä; kielten määrä suhteutettuna väkilukuun on maailman suurin. Bislama on noussut käytännössä lingua francan asemaan, ja sitä puhuu vähintään toisena kielenään suurin osa asukkaista.[32]
Suurin osa Vanuatun asukkaista on kristittyjä. Kirkkokunnista suurin on presbyteerit, jonka osuus on vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan 27,2 prosenttia. Seitsemännen päivän adventisteja oli 14,8 prosenttia, katolisia 12,1 prosenttia, anglikaaneja 12,0 prosenttia ja muihin kristillisiin ryhmittymiin kuuluvia 13,1 prosenttia. Perinteisiä uskontoja seurasi 3,1 prosenttia väestöstä.[33] Viimeksi mainittuun lasketaan mukaan myös John Frumin ympärille kehittyneen lastikultin seuraajat.[31]
Kulttuuri
Vanuatulainen kulttuuri on maan kielten tavoin varsin monimuotoista, ja jokaisella saarella on hieman omanlaisensa kulttuurimuotoja, kuten tansseja, seremonioita ja taiteita. Bislamankielisellä sanalla kastom viitataan perinteiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kavasta tehtävä päihdyttävä juoma on osa vanuatulaista kastomia, ja sitä juo monilla saarilla sekä miehet että naiset. Tannalla sen sijaan se on vain miehille suunnattu rituaalijuoma, eikä naiset saa siellä tulla lähelle miesten taloja eli nakalameja, kun kavaa juodaan. Yksi Vanuatun tunnetuimmista perinteistä on Pentecostsaarella harjoitettu naghol, joka on benjihypyn esikuva.[34]
Vuonna 1938 saarilla syntyi John Frumin mukaan nimetty lastikultti. Sen mukaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten tuomat tavarat ovat yliluonnollista alkuperää olevia lahjoja. Kultti sai uskonnon aseman 1956.[35] John Frumiin uskovat järjestävät vuosittain tapahtuman, joka jäljittelee amerikkalaisen sotilasparaatin muotoja ja jonka tarkoituksena on houkutella myyttinen John Frum palaamaan saarelle tuomaan yltäkylläisyyttä. Nimi John Frum saattaa olla alkujaan ”John From America”.[36]
Vanuatun ruokakulttuurissa tyypillinen eteläisen Tyynenmeren keittiö yhdistyy ulkomailta tuotuihin vaikutteisiin.[37]
Vanuatu on osallistunut kaikkiin kesäolympialaisiin vuodesta 1988 alkaen 2–6 hengen joukkueella. Se ei ole saavuttanut olympiamitaleita.[39]Vanuatun jalkapallomaajoukkue on sijoittunut kolmanneksi Etelä-Tyynenmeren kisoissa vuosina 2003 ja 2007. Huhtikuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 165.[40] Maassa toimii kaikkiaan 230 jalkapalloseuraa ja niissä on 6 400 rekisteröityä pelaajaa.[41]
↑Mark Lipson ym: Three Phases of Ancient Migration Shaped the Ancestry of Human Populations in Vanuatu. Current Biology, 2020, 30. vsk, nro 24, s. 4846–4856. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
↑ Stuart Bedford & Matthew Spriggs: ”The Archaeology of Vanuatu: 3000 Years of History across Islands of Ash and Coral”. Teoksessa: The Oxford Handbook of Prehistoric Oceania. New York, NY: Oxford University Press, 2018. ISBN 978-0199925070Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.9.2022). (englanniksi)
↑Christopher Riches & Jan Palmowski: ”Vanuatu”. Teoksessa A Dictionary of Contemporary World. Oxford University Press, 2021. ISBN 9780191890949Teoksen verkkoversio (viitattu 6.9.2022). (englanniksi)
.svg)
.svg)