Etelä-Sudanin tasavalta (engl.Republic of South Sudan), lyhyemmältä nimeltään Etelä-Sudan (engl.South Sudan), on valtioAfrikassa. Se on maailman uusin itsenäinen valtio. Etelä-Sudan itsenäistyi 9. heinäkuuta 2011 Sudanista, joka samana päivänä tunnusti sen itsenäisyyden.[6][7] Alueen itsenäisyydestä järjestettiin kansanäänestys 9.–15. tammikuuta 2011.[8] Itsenäisyyttä kannatti 98,83 prosenttia äänestäjistä.[9] Sudanin presidentti Omar al-Bashir hyväksyi äänestystuloksen.[10] Etelä-Sudanin itsenäinen valtio syntyi lopulta 9.7.2011.[11] Se on ensimmäinen Afrikan maa, joka on itsenäistynyt siirtomaavallasta vapautuneesta maasta eroamalla.
Jo ennen itsenäistymistä aluetta hallitsi Sudanin kansanvapautusarmeija/liike (SPLA/SPLM), jolla oli oma hallitus ja omat asevoimat. Etelä-Sudanin itsenäistyttyä YK:n turvallisuusneuvosto päätti perustaa Etelä-Sudaniin rauhanturvaoperaation, johon lähetettiin 7 000 rauhanturvaajaa. Sissiliikettä ja aluetta johti pitkään John Garang, joka kuoli onnettomuudessa vuonna 2005. Häntä seurasi presidenttinä Salva Kiir Mayardit.[12]
Sudanin ensimmäinen sisällissota alkoi jo ennen Sudanin itsenäistymistä (1955) ja jatkui vuoteen 1972 asti. Ennen itsenäistymistä Etelä-Sudanille oli luvattu, että maasta tehtäisiin liittovaltio, mutta britit jättivät vallan pohjoisen käsiin. Pettyneet etelän sotilasjoukot nousivat kapinaan.[15]
Toinen sisällissota alkoi pohjoisen arabien ja etelän ei-arabilaisen väestön välillä vuonna 1983 etelän arabilaistamis- ja islamilaistamisohjelmia vastaan.[16] Etelän joukkoja kouluttivat muun muassa Etiopiassa kuubalaiset.[17]Sudanin toinen sisällissota (1983–2005) oli 22 vuotta kestänyt konflikti Khartumin Sudanin keskushallituksen ja Etelä-Sudanissa toimineen Sudanin kansanvapautusarmeijan (SPLA) välillä. Sota alkoi eteläisessä Sudanissa, mutta se levisi myös muualle, kuten Nuba-vuorille ja Sinisen-Niilin alueelle. Kaksi miljoonaa ihmistä kuoli tässä konfliktissa, joka johti lopulta itsenäisen Etelä-Sudanin valtion syntymiseen vuonna 2011. Konflikti alkoi vuonna 1983, kun Sudanin presidentti Jaafar Nimeiri määräsi islamilaisen šaria-lain voimaan islamilaisen pohjoisemman Sudanin lisäksi myös kristittyjen ja animistien asuttamalle Etelä-Sudanin autonomiselle alueelle. Vastareaktiona luotiin John Garangin johtama SPLA käymään sotaa Sudanin armeijaa vastaan. Nimeirin kaaduttua vallankaappauksessa vuonna 1985 Sudanin hallitukset tulivat halukkaammiksi sovintoon ja aloitettiin neuvottelut, jotka johtivat lopulta vuoden 2005 rauhansopimukseen. Kuusi vuotta sodan jälkeen vuonna 2011 syntyi lopulta rauhanomaisesti itsenäinen Etelä-Sudanin valtio.[18]
Sudanin parlamentissa hyväksyttiin joulukuussa 2009 alueen itsenäisyydestä järjestettävän kansanäänestyksen ehdot, joiden mukaan itsenäistyminen toteutuu, jos puolet äänestäjistä sitä kannattaa, mutta äänestysprosentin oli oltava vähintään 60 ja myös alueelta muuttaneiden oli saatava äänestää vaalissa. SPLM ei hyväksynyt ehtoja, vaan marssi ennen niiden hyväksymistä ulos parlamentista.[20]
Huhtikuun 2010 vaalien jälkeen kenraali George Athor Deng Dut nousi joukkoineen kapinaan Jonglein osavaltiossa häviämiensä vaalien jälkeen ja syytti viranomaisia vaalituloksen väärentämisestä istuvan kuvernöörin hyväksi. Itsenäisyydestä järjestettävän kansanäänestyksen vuoksi presidentti Salva Kiir Mayardit armahti kenraalin ja hänen tukijansa lokakuussa 2010. Helmikuussa 2011 taistelut jatkuivat.[21][22] 12. maaliskuuta 2011 Athorin joukot hyökkäsivät Malakalin kaupunkiin öljyntuotantoalueelle. Etelä-Sudanin viranomaiset syyttivät pohjoista kapinallisten tukemisesta.[23] 15. elokuuta 2011 Etelä-Sudan hyväksyttiin virallisesti Afrikan unionin jäseneksi.[24]
Kesällä 2013 hallitsevan puolueen sisällä näkyi kiistoja, kun presidentti Salva Kiir (joka on dinka) erotti varamiehensä Riek Macharin, joka kuuluu toiseksi suurimpaan etniseen ryhmään nuereihin. Vuoden loppupuolella YK varoitti kytevästä sisällissodasta dinkojen ja nuerien välillä. Tuhannet ihmiset hakivat turvaa YK:n tukikohdista.[25]
Vuoden 2013 lopulla taistelut hallituksen ja kapinallisten välillä olivat kehittymässä täysimittaiseksi sisällissodaksi. Avustusjärjestöjen arvioiden mukaan tuhannet ovat saaneet surmansa. YK lähetti lisää joukkoja alueelle.[26]
Syyskuussa 2018 Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir ja kapinallisjohtaja Riek Machar allekirjoittivat historiallisen rauhansopimuksen Etiopiassa. Sopimus päätti virallisesti Etelä-Sudania viisi vuotta vaivanneen sisällissodan, joka oli vaatinut yli 300 000 kuolonuhria ja oli ajanut yli 3,5 miljoonaa ihmistä kodeistaan.[27]
Salva Kiir, Etelä-Sudanin presidentti vuodesta 2011
Helmikuussa 2020 entinen kapinallisjohtaja Riek Machar vannoi virkavalansa Etelä-Sudanin ensimmäisenä varapresidenttinä sinetöiden kuusi vuotta aiemmin alkaneen Etelä-Sudanin sisällissodan päättymisen. Samassa yhteydessä astui virkaansa myös kolme muuta varapresidenttiä, joista yksi oli maan "perustajaisän" John Garangin leski Rebecca Garang, Presidenttinä jatkoi maata sen itsenäistymisestä lähtien johtanut Salva Kiir. Uusi siirtymävaiheen yhtenäishallitus aloitti myös toimintansa. Aikaisemmat sopimukset rauhasta olivat nopeasti kaatuneet. Vuonna 2011 itsenäistynyt Etelä-Sudan ajautui veriseen sisällissotaan sen jälkeen, kun presidentti Salva Kiir erotti joulukuussa 2013 Riek Macharin varapresidentin virasta. Etelä-Sudanin kaksi suurinta etnistä ryhmää dinkat ja nuerit alkoivat tämän jälkeen hyökätä toisiaan vastaan. Sopimus siirtymävaiheen hallituksen luomisesta vuoden 2018 rauhansopimuksen mukaisesti oli aiemmin lykkääntynyt kahdesti ja helmikuu 2020 oli asetettu ehdottomaksi takarajaksi.[28]
Osavaltiot
Etelä-Sudanin osavaltiot.
Etelä-Sudaniin kuuluu kymmenen osavaltiota. Samat osavaltiot kuuluivat myös Sudanin aikaisempien 26 osavaltion joukkoon. Ne muodostivat aiemmin kolme provinssia: Equatorian maan eteläosassa (kuvassa sinisellä), Bahr el Ghazalin maan länsiosassa (vihreällä) ja Ylä-Niilin provinssin maan itäosassa (keltaisella).[29]
Sudanin aikana osavaltiot tunnettiin arabiankielisillä nimillään. Jo autonomian ehtoihin kuului, että englannista tuli Etelä-Sudanin virallinen kieli. Kielen vaihtaminen käy kuitenkin hitaasti.[30]
Terässilta Valkoisen-Niilin yli Jubassa.Etelä-Sudanin kartta.
Niilin vesistöön kuuluva joki, jota Ugandassa kutsutaan Victorian Niiliksi, ylittää rajan Nimulessa ja on siitä eteenpäin nimeltään Bahr al Jabal (suom.Vuoristojoki). Bahr al Jabal oli aikoinaan myös alueella sijainneen valtion nimenä. Bahr al Jabalissa on useita koskia ennen kuin se saapuu Suddin laajalle suoalueelle. Se laskee No-järveen, jossa se yhtyy Bahr el Ghazalin (Gasellijoki) kanssa varsinaiseksi Valkoiseksi-Niiliksi. Bahr el Ghazal esiintyy alueen osavaltioiden nimissä. Bahr al Jabalista haarautuu Bahr el Zeraf -niminen sivuhaara, joka sekin kulkee Suddin alueen läpi ja päättyy lopulta Valkoiseen-Niiliin.
Suddin alue on maailman suurimpia suoalueita. Tulvan ollessa huipussaan alueen pinta-ala on 32 000 neliökilometriä, ja sen pohjassa on paikoin jopa kymmenen kilometriä paksu mutakerros. Tulvakaudella alue on kelluvien papyrussaarten labyrintti, jossa elää runsaasti kaloja ja vesilintuja. Alueella tavataan myös 90 nisäkäslajia. Siellä saattaa elää jopa miljoona kobinantilooppia.[31] Sudd on suojeltu Ramsarin sopimuksella.[32]
Etelä-Sudanissa on kaksi vuodenaikaa: huhtikuusta elokuuhun jatkuva sadekausi ja syyskuusta maaliskuuhun kestävä kuiva kausi. Sadekaudella vallitsevat etelän ja lounaan puoleiset tuulet, joiden mukana alueelle virtaa kosteaa ilmaa Atlantilta ja Kongojoen altaalta. Sade ei ole jatkuvaa, vaan märimmilläkin alueilla sadepäivien välissä on poutapäiviä. Kuivalla kaudella alueelle ulottuvat Pohjois-Sudanin koillisenpuoleiset tuulet. Lämpötila on korkeimmillaan juuri ennen sadekauden alkua.[33] Jubassa vuorokauden alin lämpötila on 20 asteen vaiheilla ympäri vuoden. Ylin lämpötila vaihtelee heinä–elokuun 31 asteesta helmikuun 38 asteeseen.[34]
Talous
Öljytulot muodostavat 98 prosenttia Etelä-Sudanin tuloista. Sudanien alueella tuotetaan päivässä yhteensä puoli miljoonaa barrelia öljyä, josta kolme neljäsosaa tulee Etelä-Sudanin alueelta. Öljy kulkee putkea pitkin Port Sudanin satamaan pohjoisessa Sudanin poikki. Toista öljyputkea Kenian suuntaan on suunniteltu. Nykyisin tunnettujen öljyvarojen arvellaan ehtyvän lähivuosikymmeninä ja tuotannon olleen huipussaan vuosina 2011–2012.[35] Sudanin kanssa käydyt kiistat öljyn kuljetuksesta ovat pienentäneet kansantuotetta dramaattisesti.[36]
Sudan ja Etelä-Sudan sopivat vuonna 2005 öljytulojen jakamisesta puoliksi kummallekin, mutta sopimus raukesi etelän itsenäistyessä. Ennen öljytuloja alueella elettiin lähinnä omavaraisviljelystä.[37]
Suurin osa Etelä-Sudanin väestöstä on erittäin köyhää ja maan infrastruktuuri on alkeellinen. Asfalttiteitä on vähän ja matkapuhelimet harvinaisia. Varakkaita ihmisiä ovat ne, joilla on paljon karjaa. Niili on tärkeä kulkureitti.[25]
Vuonna 2013 maassa oli 85 lentopaikkaa, mutta vain kolmella niistä oli päällystetty kiitotie.[36]
Etelä-Sudanissa oli vuonna 2015 asukkaita arviolta 12,043 miljoonaa, joista miehiä 50,75 prosenttia ja naisia 49,25 prosenttia. Vuosittainen väestönkasvu vuonna 2014 oli 2,93 prosenttia, syntyvyys tuhatta henkeä kohti 37,7 ja kuolleisuus 8,4. Miesten elinajanodote oli 59 vuotta ja naisten 61,9 vuotta. Väestö on nuorta: alle 15-vuotiaiden osuus oli 45,8 prosenttia. Kaupunkiväestön osuus oli 19 prosenttia.[39]
Koulutus on suuri haaste, sillä on arvioitu aikuisista 75 prosenttia olevan lukutaidottomia, ja vain kaksi prosenttia ikäluokasta käy edes alakoulun loppuun.[40] Lukutaidottomina on varsinkin naisia, esimerkiksi vuoden 2009 arvion mukaan 84 prosenttia, kun samaan aikaan miehistä 40 prosenttia osasi lukea.[1] Vuonna 2015 yli 15-vuotiaiden eteläsudanilaisten lukutaitoprosentti oli YK:n kehitysohjelma UNEPin mukaan eräs maailman alhaisimmista, vain 31,9 prosenttia.[41]
Maan yliopistoista vanhin on vuonna 1975 perustettu Juban yliopisto, jossa on noin 10 000 opiskelijaa.[42][43]
Terveydenhuolto on puutteellista. Esimerkiksi äitiyskuolleisuus on eräs maailman korkeimmista, sillä vuonna 2015 maassa menehtyi keskimäärin 789 äitiä 100 000 synnytystä kohden.[44]
Uskonto
Etelä-Sudanissa ei ole virallista pääuskontoa. Perustuslaki tunnustaa kaikki uskonnot ja toteaa, että valtio ja uskonto tulee pitää erillään. Uskonto on kuitenkin maassa tärkeä asia ja se on ollut kansaa yhdistävä tekijä myös vaikeina sisällissotien vuosikymmeninä. Enemmistö Etelä-Sudanin väestöstä on kristittyjä. Vuonna 2017 väestöstä 37,2% oli roomalaiskatolisia kristittyjä ja 36,5% episkopaalisiin kirkkoihin tai muihin kristillisiin ryhmiin kuuluvia. 19,7% väestöstä on animisteja tai perinteisiä uskontoja harjoittavia, joista suurin osa asuu Etelä-Sudanin eteläisen osan kylissä. Muslimeja on 6,25 % Etelä-Sudanin väestöstä.[45]
Etelä-Sudanin vielä ollessa osa Sudania 1980-luvulla keskushallinto yritti ottaa islamin uskon käyttöön maan eteläisessä osassa. Etelässä kuitenkin kieltäydyttiin islamistisesta hallituksesta. Tämä vastustus sai aikaan sisällissodan vuosina 1983–2005. [18]
Politiikka
Vapauksien kehitys
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Etelä-Sudan ei ole vapaa maa. Sudanista vuonna 2011 itsenäistynyt Etelä-Sudan joutui sisällissotaan vuonna 2013, kun presidentti Salva Kiir Mayarditin ja hänen erottamansa varapresidentin Riek Macharin välinen erimielisyys laukaisi taistelut heidän kannattajiensa keskuudessa ja jakoi maan etnisesti. Vuoden 2018 rauhansopimus viivästytti entisestään myöhässä olevia kansallisia vaaleja ja loi epämukavan vallanjakojärjestelyn poliittisen eliitin keskuudessa, joka on johtanut rehottavaan korruptioon, talouden romahdukseen sekä siviileihin, toimittajiin ja avustustyöntekijöihin kohdistuviin julmuuksiin.[46]
Kulttuuri ja kansalliset tunnukset
Etelä-Sudanin kuusivärinen lippu on maan vapautusliikkeen (Sudan People’s Liberation Army, SPLA) entinen tunnus. Maan valuutta on Etelä-Sudanin punta. Kuva-aiheiksi ehdotettiin sekä poliitikkoja että kulttuuri- ja luontoaiheita.[5] Kaikkiin seteleihin aiheeksi tuli edesmennyt etelän kapinallisten arvostetuin johtaja, tohtori John Garang.[47][48] Kansallislaulun teksti syntyi 49 runoilijan yhteistyönä, ja sävelmä valittiin yleisökilpailulla.[49]
Etelä-Sudanissa radio on suosituin tiedonvälityksen väline. Sanomalehdet ovat toiseksi suosituimpia, vaikka ne ovat monille paikallisille liian kalliita. Televisio-alalla ei ole paljoa kilpailua ja sen kehitystä haittaa köyhyys ja rajallinen sähkö- ja televiestintäinfrastruktuuri.[54]
Yhdysvaltalaisen Freedom Housen mukaan Etelä-Sudanin siirtymävaiheen perustuslaki takaa lehdistönvapauden, mutta sitä ei noudateta käytännössä.[54] Toimittajia uhkaa häirintä ja pidätykset viranomaisten epäedullisiksi katsomien raporttien vuoksi.[13]Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaiseman vuosiraportin (2020) mukaan lehdistövapaus on Etelä-Sudanissa heikko. Maa sijoittui sijalle 138 järjestön pisteyttämästä 180 maasta ja kuuluu maailmanlaajuisesti lehdistönvapauden viisiportaisella asteikolla toiseksi heikoimmalle tasolle, vaikean lehdistönvapauden luokkaan. Sisällissodasta toipuvassa maassa lehdistö raportoi yhteiskunnan tapahtumista säästeliäästi, vain tärkeimmiksi katsomistaan tapahtumista. 2010-luvulla on murhattu kymmenen toimittajaa, ja presidentti Salva Kiir on sanallisesti uhkaillut kriittisiä toimittajia, jotka "työskentelevät maataan vastaan". [55][56]
U.S. Army staff position responsible for investigations of Army personnel Marshal of the United States ArmyArmy Staff Identification BadgeIncumbentMG Duane R. Millersince August 5, 2021[1]Department of the ArmyReports toChief of Staff of the ArmyFormationJanuary 10, 1776First holderCPT William MaronyWebsiteOfficial Website The provost (pronounced provo) marshal general is a United States Army staff position that handles investigations of U.S. Army personnel. It is the highest-ran...
Dr. (H.C.)Martha TilaarMartha Tilaar pada September 2017LahirMartha Handana4 September 1937 (umur 86)Gombong, Kebumen, Jawa Tengah, Hindia BelandaAlmamaterIKIP Jakarta (Sejarah)Dikenal atasPakar kecantikan Pendiri dan Komisaris PT Martina Berto Tbk.Suami/istriHenry Alex Rudolf TilaarAnakBryan Emil Tilaar Pinkan Tilaar Wulan Tilaar Kilala Tilaar Martha Tilaar (lahir 4 September 1937) adalah seorang pengusaha Indonesia yang bergerak di bidang kosmetika dan jamu dengan nama dagang Sariayu. ...
Margaret Staal-Kropholler Persoonsinformatie Nationaliteit Nederland Geboortedatum 27 juni 1891 Geboorteplaats Haarlem Overlijdensdatum 15 november 1966 Overlijdensplaats Amsterdam Beroep architect Werken Archieflocatie Het Nieuwe Instituut RKD-profiel Portaal Civiele techniek en bouwkunde Na brand herbouwde atelierwoning voor Richard Roland Holst op de Buissche Heide, Achtmaal, Zundert. Ontwerp: Margaret Staal-Kropholler. Margaret Staal-Kropholler (Haarlem, 27 juni 1891 - ...
مسجد السلطان عبد الصمد إحداثيات 2°43′50″N 101°43′04″E / 2.73055553°N 101.71772003°E / 2.73055553; 101.71772003 معلومات عامة القرية أو المدينة سلاغور الدولة ماليزيا تاريخ بدء البناء 2000 التصميم والإنشاء المهندس المعماري شركة مطارات ماليزيا معلومات أخرى تعديل مصدري - تعديل ...
جائزة بلجيكا الكبرى 2001 (بالإنجليزية: LIX Foster's Belgian Grand Prix) السباق 14 من أصل 17 في بطولة العالم لسباقات الفورمولا واحد موسم 2001 السلسلة بطولة العالم لسباقات فورمولا 1 موسم 2001 البلد بلجيكا التاريخ 2 سبتمبر 2001 مكان التنظيم حلبة دي سبا فرانكورشومب طول المسار 6.968 كيلومتر (...
Oath sworn by members of the Wehrmacht and German civil service from 1934 Soldier's Oath redirects here. For the 1915 film, see A Soldier's Oath. This article is about the oath sworn by members of the Wehrmacht and German civil service from 1934. For other uses, see Oaths to Hitler. Reichswehr soldiers swear the Hitler oath in 1934, with hands raised in the traditional schwurhand gesture.The Hitler Oath (German: Führereid or Führer Oath)—also referred in English as the Soldier's Oath[...
This article is about the newspaper. For other uses, see Samaya (disambiguation). The SamayaTypeDaily NewspaperWebsiteThe Samaya Web PortalFree online archivesThe Samaya Epaper The Samaya is a daily newspaper which was first published in 1996 in Bhubaneswar. Its editor was S. Hota and its publisher Ranjib Biswal.[1][2] References ^ R.K.Mahapatra (2004), Growth and Development of Press in Orissa (PDF), Orissa Review ^ Vir Bala Aggarwal, ed. (2002). Media and Society: Challenges...
Tang Gaozong 唐高宗Kaisar Dinasti TangBerkuasa15 Juli 649 – 27 Desember 683PendahuluTaizongPenerusZhongzongInformasi pribadiKelahiran(628-07-21)21 Juli 628Kematian27 Desember 683(683-12-27) (umur 55)LuoyangWangsaTang (唐朝)Nama lengkapMarga: Lǐ (李)Nama: Zhì (治)Nama anumertaSingkat: Kaisar Agung Tianhuang[ket 1]天皇大帝 Lengkap: Kaisar Tianhuang DashengDahong Xiao[ket 2]天皇大聖大弘孝皇帝Nama kuilGaozong (高宗)AyahKaisar TaizongIbuPermaisuri Zha...
CFCA Awards ke-26 16 Desember 2013 Film Terbaik: 12 Years a Slave Chicago Film Critics Association Awards ke-26 diumumkan pada 16 Desember 2013. Penghargaan tersebut menghargai yang terbaik dalam perfilman pada tahun 2013. Nominasi-nominasinya diumumkan pada 13 Desember 2013.[1] Pemenang dan nominee Steve McQueen, pemenang Sutradara Terbaik Chiwetel Ejiofor, pemenang Aktor Terbaik Cate Blanchett, pemenang Aktris Terbaik Jared Leto, pemenang Aktor Pendukung Terbaik Lupita Nyong'o, peme...
Lambang Provinsi Sumatera Selatan Peta Lokasi Provinsi Sumatera Selatan di Indonesia Peta kabupaten dan kota di provinsi Sumatera Selatan Artikel utama: Daftar kabupaten di Indonesia menurut waktu pembentukan Berikut adalah artikel mengenai Daftar kabupaten dan/atau kota di Sumatera Selatan berdasarkan waktu pembentukan yang diurutkan berdasarkan abjad. Referensi berdasarkan Undang-Undang Republik Indonesia yang pertama dikeluarkan saat pembentukan kabupaten/kota tersebut meskipun terdapat pe...
Dodington ParkDodington Park is in Gloucestershire, EnglandShow map of GloucestershireDodington ParkDodington Park (England)Show map of EnglandDodington ParkDodington Park (the United Kingdom)Show map of the United KingdomDodington ParkDodington Park (Europe)Show map of Europe Bath Lodge at the southern entrance to Dodington Park Dodington Park is a country house and estate in Dodington, South Gloucestershire, England. The house was built by James Wyatt for Christopher Bethell Codrington (of ...
Endi PoskovicPoskovic inking a wood-relief block in 2012BornElvedin Endi Pošković (1969-01-29) January 29, 1969 (age 54)Sarajevo, SR Bosnia and Herzegovina, SFR YugoslaviaAlma materUniversity at BuffaloUniversity of SarajevoEmployerUniversity of MichiganAwardsGuggenheim FellowshipFulbright U.S. Scholar GrantPollock-Krasner GrantRockefeller FellowshipWebsiteendiposkovic.com Endi Poskovic (born as Elvedin Pošković[1] on January 29, 1969) is an American visual artist, print...
Primary teaching in the Tenrikyo religionPart of a series onTenrikyo People Nakayama Miki Iburi Izō Shinbashira Nakayama Shinnosuke Nakayama Shōzen Scripture Ofudesaki Mikagura-uta Osashizu Supplemental texts The Doctrine of Tenrikyo The Life of Oyasama Anecdotes of Oyasama Beliefs Joyous Life God Anthropology Creation myth Jiba-Kanrodai Theology Practices Service Sazuke History History Timeline Institutions Tenrikyo Church Headquarters Oyasato-yakata Tenri University Sankōkan Museum Tenri...
Rotterdamse schouwburg De Rotterdamse Schouwburg is een theater gevestigd aan het Schouwburgplein 25, in het centrum van Rotterdam. Het gebouw is geopend op 15 april 1988. Geschiedenis Groote Schouwburg Rotterdamse Schouwburg in de Aert van Nesstraat, foto uit 1930. In 1887 werd aan de Aert van Nesstraat een schouwburg geopend met de naam Groote Schouwburg. Het gebouw had 1250 zitplaatsen en was gebouwd in neoclassicistische stijl. De vereniging Verenigde Rotterdamse Toneellisten speelden in ...
Le Pont de la Clef à Bruges, BelgiqueCamille Pissarro, 190346,4 × 55,2 cmÖl auf LeinwandManchester Art Gallery Le Pont de la Clef à Bruges, Belgique ist ein Gemälde des französischen Malers Camille Pissarro aus dem Jahr 1903. Das Bild entstand wenige Wochen vor dem Tod des Künstlers und zeigt eine Stadtansicht mit historischen Gebäuden in Brügge. Es geht auf einen Aufenthalt des Malers in der belgischen Stadt im Jahr 1894 zurück, bei dem er die Szene zunächst nur als Zeic...
File sharing client For other uses, see Imesh (given name). iMeshDeveloper(s)iMesh, Inc.Initial releaseNovember 1999Written inC++Operating systemWindowsSize14.0 MBTypePeer-to-peerLicenseProprietaryWebsitewww.imesh.com (defunct) iMesh was a media and file sharing client that was available in nine languages. It used a proprietary, centralized, P2P network (IM2Net) operating on ports 80, 443 and 1863.[1] iMesh was owned by American company iMesh, Inc., who maintained development cen...
Australian wheelchair rugby player Nazim Erdem2012 Australian Paralympic team portrait of ErdemPersonal informationNationality AustraliaBorn (1970-08-01) 1 August 1970 (age 53)Kayseri, TurkeySportDisability class0.5 Medal record Wheelchair rugby Paralympic Games 2000 Sydney Mixed 2008 Beijing Mixed 2012 London Mixed 2016 Rio Mixed World Wheelchair Rugby Championships 2002 Gothenburg Mixed 2010 Vancouver Mixed 2014 Odense Mixed Nazim Erdem, OAM (born 1 August 1970) is an Austral...
.jpg)
.svg)
