Amerikan valtioiden järjestö

Amerikan valtioiden järjestö
  • Organization of American States (engl.)
  • Organización de los Estados Americanos (esp.)
  • Organização dos Estados Americanos (port.)
  • Organisation des États Américains (ransk.)
Amerikan valtioiden järjestön lippu
Amerikan valtioiden järjestön lippu
Perustettu 1948
Tyyppi kansainvälinen järjestö
Päämaja Washington D.C., Yhdysvallat
Jäsenet 35 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti, ranska, espanja, portugali
Pääsihteeri Uruguay Luis Almagro
Aiheesta muualla
Sivusto

Amerikan valtioiden järjestö (lyhenteet OAS[1] ja OEA) on Amerikan itsenäisten valtioiden muodostama kansainvälinen järjestö. Järjestö perustettiin vuonna 1948 ja se aloitti toimintansa 1951.

Järjestön nykyinen pääsihteeri on 26. toukokuuta 2015 virkaan valittu uruguaylainen Luis Almagro.

Nimi

 Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Amerikan valtioiden järjestöllä on neljä virallista kieltä. Järjestön nimi lyhennetään englannin kielellä OAS ja muilla kolmella kielellä OEA. Koko nimi on eri kielillä seuraava: lähde?

Jäsenmaiden alueella on myös viides virallinen kieli, hollanti, jolla sen nimi on Organisatie van Amerikaanse Staten, lyhenteeltään OAS. Hollanti ei kuitenkaan ole järjestön virallinen kieli. Suomessa järjestöön on tavattu viitata usein vain englantilaisessa lyhyessä muodossa ”OAS”, joskus myös ”Amerikan valtioiden yhteistyöjärjestö”. lähde?

Tavoite

 Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Järjestön päämaja Washington, D.C.ssa.

Järjestön peruskirjan mukaan sen tavoitteena on edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia, toimia rikollisuutta ja huumekauppaa vastaan, turvata rauhan säilyminen ja pyrkiä muodostamaan koko Amerikan käsittävä vapaakauppa-alue. Järjestön tehtävänä tuli olla toimiminen välittäjänä jäsenmaiden keskisissä riita-asioissa ja kahakoissa, ja tarvittaessa asettaa sanktioita aggressiivisille osapuolille. Se lupasi myös toimia äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi ja tavanomaisten aseiden määrän rajoittamiseksi. Samaten sen tuli tukea kaksoismantereen maiden välistä kulttuurista ja taloudellista yhteistyötä. Käytännössä järjestö oli alun perin suunnattu nimenomaan jäsenmaiden uhkana pitämää kommunismia vastaan. lähde?

Elimet

 Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Järjestön toimielimiin kuuluvat yleiskokous, pysyvä neuvosto sekä pääsihteeri. Täydentäviä ja joskus väliaikaisia ovat yhteistyö- ja kehitystoimisto, ihmisoikeuskomissio ja muita vastaavia elimiä. lähde?

Historia

Yhdeksäs Amerikan valtioiden välinen konferenssi pidettiin Kolumbian Bogotássa keväällä 1948. Samaan aikaan kaupungissa puhkesi suuri mellakka El Bogotazo populistiliberaalin paikallisen poliitikon Gaitánin murhasta. Yhdysvallat vaati tuolloin osallistujamaita sitoutumaan taistelemaan kommunismia vastaan. Sen johdolla 21 maata allekirjoitti tämän sitoumuksensa 30. huhtikuuta 1948, ja tämä sitoumus astui voimaan joulukuussa 1951. Pian sopimusvaltioista alettiin käyttää nimitystä Amerikan valtioiden järjestö, josta sitten tuli virallinen nimi.

Järjestön toiminta suuntautui ensisijaisesti kommunismia vastaan, jonka seurauksena alkuperäisiä lupauksia toiminnasta demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta laiminlyötiin, ja monissa Latinalaisen Amerikan maissa valtaan nousivan jyrkän oikeistolaiset diktatuurit ja sotilashallitukset. Järjestön sanotaan toimineen enimmäkseen Yhdysvaltain käsikassarana sen takapihalla eli latinalaisessa Amerikassa. Järjestö erotti periaatteisiinsa vedoten perustajajäsenensä Kuuban vuonna 1962 tämän läpikäytyä vallankumouksen ja liittouduttua kommunistisen itäblokin kanssa. Monissa järjestön jäsenmaissa on etenkin viime vuosina esitetty toiveita Kuuban ottamisesta takaisin mukaan, mutta Kuuba ei ole osoittanut kiinnostusta järjestön toimintaa kohtaan. Kesäkuussa 2009 järjestö päätti yksimielisesti kutsua Kuuban takaisin jäsenekseen.[2] Aiemmasta suhtautumisestaan huolimatta Kuuban hallitus kertoi olevansa tyytyväinen päätökseen.[3]

1960-luvun lopulta alkaen Amerikan valtioiden järjestö alkoi ottaa jäsenikseen siirtomaaisännistään vasta itsenäistyneitä Karibian maita. Yksi viimeisimmistä liittyneistä on Kanada, joka tuli mukaan järjestöön vasta 1990. lähde? Järjestö kohtasi voimakasta vastustusta 1970- ja 1980-luvulla; vasemmistolaiset kutsuivat sitä jopa Yhdysvaltain omaksi siirtomaahallinnoksi. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, kuinka Kuuba erotettiin välittömästi sen omaksuttua vasemmistolaisen diktatuurin, kun taas oikeistolaiseen diktatuuriin vajonneita Brasiliaa, Argentiinaa tai Chileä vastaan ei kohdistettu minkäänlaisia toimia, vain koska näiden diktatuurien poliittinen väri ei ollut ristiriidassa Yhdysvaltain politiikan kanssa. Veriset oikeistolaiset hallitukset olivat luotettavia Yhdysvaltain liittolaisia.

Vuoden 1990 tienoilla monet diktatuurien ja sotilasjunttien hallitsemat latinalaisen Amerikan maat vapautuivat ja omaksuivat taas demokratian. Kun Neuvostoliitto samaan aikaan romahti, lakkasi kommunismi yhtäkkiä olemasta vakavasti otettava uhkakuva Amerikan mantereilla. Yhdysvallat löyhensi otettaan Amerikan valtioista, ja useimmissa maissa poliittinen kenttä alkoi siirtyä jälleen vasemmalle. Amerikan valtioiden järjestössä tämä merkitsi sitä, että järjestö on 1990-luvulta alkaen toiminut aiempaa itsenäisemmin ja Yhdysvaltain käskyjä noudattamatta. Nykyinen pääsihteeri on ensimmäinen, joka valittiin virkaansa, vaikkei hän ollut Yhdysvaltojen tukema ehdokas. lähde?

Jäsenmaat

  Ei jäsen
(Ranskan Guayana) ja (Grönlanti)

Järjestön alkuperäiset 21 jäsenmaata vuodelta 1948 ovat seuraavat:

1960-luvun lopussa mukaan liittyi kolme uutta maata:

1970-luvun puolivälistä alkaen mukaan tuli vuosikymmenen aikana kahdeksan maata:

1990-luvun vaihteessa seuraan liittyi vielä kolme maata:

Järjestössä on yhteensä 35 maata, mikäli Kuuba lasketaan mukaan. Käytännössä järjestössä on kuitenkin 34 jäsenmaata, koska Kuuban hallitus ei osallistu sen toimintaan.

Honduras suljettiin ulos järjestöstä heinäkuussa 2009 vastalauseena laillisen presidentin Manuel Zelayan syrjäyttämiselle ja armeijan vallankaappaukselle.[4]

Yleiskokoukset

 Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Järjestys Kaupunki Maa Päivämäärä
1. San José  Costa Rica 14.–23. huhtikuuta 1971
2. Washington D.C.  Yhdysvallat 11.–21. huhtikuuta 1972
3. Washington D.C.  Yhdysvallat 4.–15. huhtikuuta 1973
4. Atlanta  Yhdysvallat 19. huhtikuuta – 1. toukokuuta 1974
5. Washington D.C.  Yhdysvallat 8.–19. toukokuuta 1975
6. Santiago de Chile  Chile 4.–18. kesäkuuta 1976
7. St. George’s  Grenada 14.–22. kesäkuuta 1977
8. Washington D.C.  Yhdysvallat 21. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 1978
9. La Paz  Bolivia 22.–31. lokakuuta 1979
10. Washington D.C.  Yhdysvallat 19.–26. marraskuuta 1980
11. Castries  Saint Lucia 2.–11. joulukuuta 1981
12. Washington D.C.  Yhdysvallat 15.–21. joulukuuta 1982
13. Washington D.C.  Yhdysvallat 14.–18. marraskuuta 1983
14. Brasília  Brasilia 12.–17. marraskuuta 1984
15. Cartagena de Indias  Kolumbia 5.–9. joulukuuta 1985
16. Ciudad de Guatemala  Guatemala 11.–15. marraskuuta 1986
17. Washington D.C.  Yhdysvallat 9.–14. marraskuuta 1987
18. San Salvador  El Salvador 14.–19. marraskuuta 1988
19. Washington D.C.  Yhdysvallat 13.–18. marraskuuta 1989
20. Asunción  Paraguay 4.–8. kesäkuuta 1990
21. Santiago de Chile  Chile 3.–8. kesäkuuta 1991
22. Nassau  Bahama 18.–23. toukokuuta 1992
23. Managua  Nicaragua 7.–11. kesäkuuta 1993
24. Belém  Brasilia 6.–10. kesäkuuta 1994
25. Montrouis  Haiti 5.–9. kesäkuuta 1995
26. Panamá  Panama 3.–7. kesäkuuta 1996
27. Lima  Peru 1.–5. kesäkuuta 1997
28. Caracas  Venezuela 1.–3. kesäkuuta 1998
29. Ciudad de Guatemala  Guatemala 6.–8. kesäkuuta 1999
30. Windsor  Kanada 4.–6. kesäkuuta 2000
31. San José  Costa Rica 3.–5. kesäkuuta 2001
32. Bridgetown  Barbados 2.–4. kesäkuuta 2002
33. Santiago de Chile  Chile 8.–10. kesäkuuta 2003
34. Quito  Ecuador 6.–8. kesäkuuta 2004
35. Fort Lauderdale  Yhdysvallat 5.–7. kesäkuuta 2005
36. Santo Domingo  Dominikaaninen tasavalta 4.–6. kesäkuuta 2006
37. Panamá  Panama 3.–5. kesäkuuta 2007
38. Medellín  Kolumbia 1.–3. kesäkuuta 2008
39. San Pedro Sula  Honduras 2.–3. kesäkuuta 2009
40. Lima  Peru 6.–8. kesäkuuta 2010
41. San Salvador  El Salvador 5.–7. kesäkuuta 2011
42. Cochabamba  Bolivia 3.–5. kesäkuuta 2012[5]
43. Antigua  Guatemala 4.–6. kesäkuuta 2013[6]

lähde?

Huippukokoukset

Lähde: [7]

Vuosi Järjestys Päivämäärä Isäntämaa Isäntäkaupunki Isäntä (valtionpäämies)
1994 1. 9.–11. toukokuuta  Yhdysvallat[8] Miami Bill Clinton
1998 2. 18.–19. huhtikuuta  Chile[9] Santiago de Chile Eduardo Frei Ruiz-Tagle
2001 3. 20.–22. huhtikuuta  Kanada[10] Quebec Jean Chrétien
2004 erityiskokous 12.–13. tammikuuta  Meksiko[11] Monterrey Vicente Fox
2005 4. 4.–5. marraskuuta  Argentiina[12] Mar del Plata Néstor Kirchner
2009 5. 17.–19. huhtikuuta  Trinidad ja Tobago[13] Port-of-Spain Patrick Manning
2012 6. 14.–15. huhtikuuta  Kolumbia[14] Cartagena Juan Manuel Santos
2015 7. 10.–11. huhtikuuta  Panama[15] Panamá Juan Carlos Varela
2018 8. 23.–25. maaliskuuta  Peru[16] Lima Martín Vizcarra

Pääsihteerit

 Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Järjestys Virka-aika Pääsihteeri Valtio
1. 1948–1954 Alberto Lleras Camargo  Kolumbia
2. 1954–1955 Carlos Dávila  Chile
3. 1956–1968 José A. Mora  Uruguay
4. 1968–1975 Galo Plaza  Ecuador
5. 1975–1984 Alejandro Orfila  Argentiina
6. 1984–1994 João Clemente Baena Soares  Brasilia
7. 1994–2004 César Gaviria  Kolumbia
8. 15. syyskuuta 2004 – 15. lokakuuta 2004 Miguel Ángel Rodríguez  Costa Rica
9. 15. lokakuuta 2004 – 26. toukokuuta 2005 Luigi R. Einaudi vt.  Yhdysvallat
10. 26. toukokuuta 2005 – 26. toukokuuta 2015 José Miguel Insulza  Chile
11. 26. toukokuuta 2015 – Luis Almagro  Uruguay

lähde?

Lähteet

  1. ↑ Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 16.6.2013.
  2. ↑ Amerikan maiden järjestö päästi Kuuban pannasta 4.6.2009. YLE Uutiset. Viitattu 4.6.2009.
  3. ↑ Kuuba tyytyväinen Amerikan maiden kutsuun 4.6.2009. YLE Uutiset. Viitattu 8.6.2009.
  4. ↑ BBC News: Americas group suspends Honduras (5.7.2009), haettu 5.7.2009"The Organization of American States has suspended Honduras in protest at the ousting of President Manuel Zelaya."
  5. ↑ http://www.oas.org/en/42ga/
  6. ↑ http://www.oas.org/en/43ga/
  7. ↑ Background and Previous Summits Summits of the Americas. Organization of American States. Viitattu 20.3.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Summit Americas: I summit (1st)
  9. ↑ Summit Americas: II summit (2nd)
  10. ↑ Summit Americas: III summit (3rd)
  11. ↑ Special Summit of the Americas: Special Summit
  12. ↑ Summit Americas: IV summit (4th)
  13. ↑ Summit Americas: V summit (5th)
  14. ↑ Summit Americas: VI summit (6th)
  15. ↑ Summit Americas: VII summit (7th)
  16. ↑ Summit Americas: VIII summit (8th) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!