Portugali on puhujamääränsä perusteella maailman 9. suurin kieli. Sillä on yli 234,1 miljoonaa puhujaa, joista suurin osa asuu Portugalissa ja Brasiliassa.[6] Portugali on äidinkielenä puhutuin kieli Etelä-Amerikassa (monissa espanjankielisissä maissa kuten Perussa, Paraguayssa ja Boliviassa on yhä merkittäviä alkuperäiskieliä puhuvia vähemmistöjä). Portugalin kieli levisi maailmalle siirtomaa-ajalla. Siirtomaa-ajalla portugalin kielestä kehittyi useita kreoleja erityisesti Karibialla, Afrikassa ja Aasiassa.
Portugali kehittyi Iberian niemimaallalatinan kielestä, jonka roomalaiset toivat sinne ennen ajanlaskun alkua. Roomalaisia edeltävistä kielistä on portugalissa säilynyt jonkin verran sanastoa, esimerkiksi "esquerdo" (vasen) ja "sapo" (sammakko).
700-luvulla maurit valloittivat suurimman osan Iberian niemimaata, ja alueen kieliin jäi arabialaisperäisiä sanoja kun maurit karkotettiin 1200-luvulla. Portugalissa arvioidaan olevan noin 1000 arabialaisperäistä sanaa, esimerkiksi azeite (oliiviöljy) ja oxalá (kunpa). Kaikki al- ja onde-alkuiset sanat ovat peräisin arabiasta, erityisesti paikannimissä, esim. Algarve ja Albufeira.[7]
Vanhimmat säilyneet todisteet muinaisesta galego-portugalin kielestä ovat löytyneet 800-luvulta peräisin olevista dokumenteista. Verbimorfologia sisälsi jo noihin aikoihin muun muassa persoonallisen infinitiivin, joka on yksi portugalia (ja galegoa) sen sisarkielistä erottava tekijä. 1300-luvulla galego ja portugali alkoivat erottautua toisistaan ja nykyportugalin muotoutuminen käynnistyi. Löytöretkien myötä portugalin kieli levisi ympäri maailmaa, merkittävimpänä Brasiliaan.
Vanhan portugalin kielen aikakauden katsotaan loppuneen noin 1500-luvulla, jolloin nykyportugali kehittyi. Renessanssin aikakaudella latinalais- ja kreikkalaisperäisten lainasanojen käyttö yleistyi. 1500-luvulla portugalista oli tullut lingua franca useissa Aasian ja Afrikan maissa.
Vuonna 1603 kirjoitettiin Nippo Jisho -niminen japani-portugali-sanakirja. Se sisältää 32 293 hakusanaa.
Vuonna 1996 perustettiin Portugalinkielisten maiden yhteisö (Comunidade dos Países de Língua Portuguesa, CPLP), johon kuuluu kahdeksan valtiota.
1500-luvulla portugalista kehittyi useita pidgineitä. Monista niistä tuli tulevien sukupolvien edustajien äidinkieliä. Nykyään portugaliin pohjautuvia kreoleja puhuu äidinkielenään maailmanlaajuisesti yli kolme miljoonaa ihmistä.
Portugalin päämurteina pidetään euroopanportugalia ja brasilianportugalia jotka ovat keskenään ymmärrettäviä. Lisäksi Afrikassa ja Aasiassa on käytössä useita pienempiä murteita, muun muassa angolan portugali. Myös euroopanportugali ja brasilianportugali jakautuvat pienempiin murteisiin. Afrikassa käytettävät murteet ovat lähempänä euroopan- kuin brasilianportugalia. Euroopan- ja brasilianportugalilla on eroja ääntämisessä, sanojen oikeinkirjoituksessa ja kieliopissa.
Oikeinkirjoitusuudistukset
1900-luvun alkuun asti portugalin oikeinkirjoitus noudatti pääasiassa sanojen oletettua kreikan- ja latinankielistä etymologiaa (käytetään vähättelevää termiä pseudo-etimológica).
Vuoden 1911 Portugalin vallankumouksen jälkeen tehtiin laajamittainen oikeinkirjoitusuudistus, joka toi kirjoitettua kieltä lähemmäs puhekieltä. Kaikki kreikkalaisperäiset diftongit poistettiin, kaksoiskonsonantteja karsittiin ja y korvattiin i:llä kaikissa sanoissa. Esim. phosphoro → fósforo, estylo → estilo, prompto → pronto, psalmo → salmo.[15]
Uudistus tehtiin kuitenkin neuvottelematta Brasilian kanssa, jossa vanha oikeinkirjoitus jäi käyttöön. Ajan myötä Lissabonin ja Brasilian akatemiat saivat neuvoteltua yhteisen oikeinkirjoituksen molemmissa maissa. Ensimmäinen tällainen sopimus tehtiin 1931. Vuosina 1971 Brasiliassa ja 1973 Portugalissa tehdyt tarkkeita koskevat uudistukset poistivat noin 70 % oikeinkirjoituksen eroavaisuuksista.[16]
Vuoden 1990, mutta vasta vuonna 2009 voimaan astunut, Acordo Ortográfico muutti oikeinkirjoitusta noin 1,5 %:ssa portugalin sanoissa. Se aiheutti närää Portugalissa, jossa sen katsottiin vievän kieltä brasilialaisempaan suuntaan. Uudistus siirsi kieltä enemmän foneettiseen suuntaan, kun useista sanoista pudotettiin ääntymättömiä konsonantteja (esim. direcção → direção, "suunta").[17] Samassa yhteydessä kieleen otettiin virallisesti käyttöön kirjaimet k, w ja y.[18] Uudistusta on moitittu joistain epäloogisuuksista. Esim. maan nimi Egito (Egypti) kirjoitetaan ilman p:tä (aiemmin Egipto), mutta adjektiivi egípcio p:llä.
Uusi oikeinkirjoitus otettiin käyttöön Brasiliassa 1.1.2009. Portugalissa siitä säädettiin laki 21.7.2008 kuuden vuoden siirtymäajalla.
Äännejärjestelmä ja ääntämys
Tässä kuvaillaan Portugalissa puhutun portugalin lausumista, Brasiliassa ja muualla ääntämys poikkeaa jonkin verran tässä esitetystä.
Portugalin kielessä on 36 foneemia, joista 14 on vokaaleja (5 nasaaleja), 2 puolivokaaleja ja 20 konsonantteja. Portugalin kieli muistuttaa espanjaa varsinkin kirjoitusasultaan, mutta lausumisessa on suurempia eroja.
Vokaalit
Etinen
Keskinen
Takainen
Oraali
Nasaali
Oraali
Nasaali
Oraali
Nasaali
Suppea
i
ĩ
u
ũ
Puolisuppea
e
ẽ
o
õ
Puoliavoin
ɛ
ɐ
(ɐ̃)
ɔ
Avoin
a
Tilde (til) (ã, õ) vokaalin päällä merkitsee vokaalin nasalisoitumista ja painollisuutta. Vokaali nasalisoituu myös sananloppuisen m:n edellä.
Portugalin kielioppi on melko samanlainen kuin muiden romaanisten kielten. Sanajärjestys on yleensä subjekti-predikaatti-objekti.[20]
Adjektiivit
Portugalin adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa. Adjektiivin paikka on tavallisesti pääsanansa jäljessä.
Substantiivit
Portugalin substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Näitä vastaavat artikkelit um ja uma epämääräisessä ja o ja a määräisessä muodossa. Määräiset artikkelit monikossa ovat os ja as. Kuten muissakin romaanisissa kielissä, myös portugalissa käytetään maskuliinin monikkomuotoa ryhmästä, jossa on sekä maskuliini- että feminiinisukuisia.[21][22]
Verbit
Portugalin kieliopin vaikein osuus on verbioppi. Verbit taipuvat indikatiivissa kahdeksassa aikamuodossa, jotka ovat:
futuuri (futuro)
yhdistetty futuuri (futuro composto)
preesens (presente)
imperfekti (pretérito imperfeito)
yksinkertainen perfekti (tai preteriti) (pretérito perfeito simples)
yhdistetty perfekti (pretérito perfeito composto)
pluskvamperfekti (pretérito mais-que-perfeito), jonka tavallinen muoto on ter-apuverbin avulla muodostettu yhdistetty pluskvamperfekti (pretérito mais-que-perfeito composto), mutta kirjakielessä käytetään myös ilman apuverbiä toimivaa yksinkertaista pluskvamperfektiä (pretérito mais-que-perfeito simples).
Tapaluokkia ovat lisäksi konditionaali (condicional), jonka aikamuodot tosin usein luetaan indikatiiviin kuuluviksi, konjunktiivi (conjuntivo) ja imperatiivi (imperativo), tosin vain myönteisenä toiselle persoonalle, muulloin imperatiivina käytetään konjunktiivia. Konjunktiivilla on erillinen taivutus kolmessa aikamuodossa (tämän lisäksi ovat yhdistetyt aikamuodot):[22]
preesensissä (presente do conjuntivo)
imperfektissä (pretérito imperfeito do conjuntivo)
futuurissa (futuro do conjuntivo).
Lisäksi käytössä ovat gerundi, partisiippi sekä persoonallinen infinitiivi (infinitivo pessoal), jollaista ei ole monessakaan muussa kielessä. Persoonallinen infinitiivi ilmaisee tekijän, mikä mahdollistaa infinitiivin käytön monissa tapauksissa, joissa useimmissa romaanisissa kielissä voitaisiin käyttää ainoastaan sivulausetta.
Säännölliset verbit jakautuvat kolmeen luokkaan infinitiivin päätteen perusteella: -ar, -er tai -ir.[23] Olla-verbistä erotetaan pysyvää (ser) ja väliaikaista (estar) olemista ilmaisevat verbit.[24]
Kielinäyte
»Todos os seres humanos nascem livres e iguais em dignidade e em direitos. Dotados de razão e de consciência, devem agir uns para com os outros em espírito de fraternidade.»
Suomeksi: »Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»
