Kunniamerkki on valkoiseksi emaloitu yrjönristi, jonka keskuksessa on hopeinen ruusu (ks. Suomen vaakunaselvennä). Ristin sakaroiden välissä on Suomen leijonan pää kohotettuine miekkoineen.
Keväällä 1963 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallitus käsitteli tasavallan presidentin toivomuksen, että SVR:n suurristin ketjun hakaristit korvattaisiin toisella tunnuskuvalla. Taustalla oli presidentti Urho Kekkosen edellisvuoden valtiovierailu Ranskaan, jolloin presidentti Charles de Gaullelle luovutettiin suurristi ketjuineen. Presidentti de Gaulle kuitenkin peitteli takillaan hakaristein koristeltua ketjua, sillä juuri hän johti toisessa maailmansodassa ranskalaisten vastarintaa hakaristiä tunnuksenaan käyttänyttä natsi-Saksaa vastaan.
HeraldikkoGustaf von Numers sai tehtäväkseen laatia muutosehdotuksia. Monien vaiheiden jälkeen suurmestari hyväksyi lopulta kuusenhavuristin. Itsenäisyyspäivänä 1963 presidentti Kekkonen kantoi ensimmäisenä uutta ketjua. Hakaristin korvaamisesta havuristillä seurasi, että vanhat suurristit pyrittiin vaihtamaan uusiin. Muun muassa vuonna 1967 Belgian kuningas Baudouin I:lle vuonna 1954 myönnetty kunniamerkki vaihdettiin hänen pyynnöstään[3] ja vuonna 1986 presidentti Mauno KoivistonJapaniin tekemän valtiovierailun yhteydessä vaihdettiin keisari Hirohitollejatkosodan aikana 1942 luovutettu suurristi.[4]
Kunniamerkit
Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen (SVR SR ketj.) – korkein suomalainen kunniamerkki[5]
Suomen Valkoisen Ruusun suurristi (SVR SR)
Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n komentaja (SVR K I)
Suomen Valkoisen Ruusun komentaja (SVR K)
Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n ritari (SVR R I)
Suomen Valkoisen Ruusun ritari (SVR R)
Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi (SVR Ar)
Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n mitali kultaristein (SVR M I kr)
Presidentti Mauno Koiviston aikana alkoi käytäntö, jonka mukaan tasavallan presidentin puolisolle myönnetään Suomen Valkoisen Ruusun suurristi. Tellervo Koivisto oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka sai suurristin.[7]
Valkoisen Ruusun ritarikunnan, sekä Suomen Leijonan ritarikunnan, kunnianosoituksia jaetaan miekkoineen ainoastaan sodan aikana ja sotilasansioista.[8]
Muiden ritarikuntien tavoin hakemuksia uusista nimityksistä otetaan vastaan vuosittain heinäkuun loppuun asti. Hakemuksen tekijä, joka ei saa olla se, jolle kunniamerkkiä haetaan, lunastaa kunniamerkit ja maksaa lunastusmaksun, joka vaihtelee ritarikunnan ja merkin luokan mukaan. Esimerkiksi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki maksaa 580 euroa.[9]
Lisäksi kunniamerkkeihin kuuluu Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan pronssinen ansiomerkki, jota ei ole koskaan myönnetty kenellekään. Juha E. Tetrin mukaan se sijoittuisi keskinäisessä arvojärjestyksessä ensimmäiseksi ritarikunnan nauhassa kannettavista merkeistä.[11]
Ulkomaalaiset, jotka ovat saaneet ritarikunnan arvon ketjuineen
Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnilla on yhteinen hallitus, johon kuuluvat suurmestari, kansleri, varakansleri ja vähintään neljä jäsentä. Kanslereina ova toimineet:[13]
Matikkala, Antti: Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat. Helsinki: Edita, 2014. ISBN 978-951-37-7005-1.
Suomen ritarikunnat 100 vuotta. Helsinki: Kansallisarkisto, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat, Vapaudenristin ritarikunta, 2018. ISBN 978-952-7323-00-7. Teoksen verkkoversio.