Gustaf Herman von Numers (31. heinäkuuta 1912 Kangasala – 21. toukokuuta 1978 Helsinki)[1] oli suomalainen heraldikko. Hän on suunnitellut suomalaisia kunnanvaakunoita ja yhteisöjen tunnuksia. Hänet on palkittu Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1973. Numers oli ensimmäinen suomalainen, joka kutsuttiin Académie internationale d’héraldiquen jäseneksi.[2]
Numers ei ollut koskaan päätoiminen taiteilija. Hän työskenteli teollisuuden palveluksessa, viimeksi Teollisuusvakuutus-yhtiön konttoripäällikkönä, ja oli heraldikkona itseoppinut. Hän oli kuitenkin yksi harvoja heraldiikkaan perehtyneitä suomalaisia taiteilijoita, kun Suomessa säädettiin vuonna 1949 laki kunnanvaakunoista. Niinpä von Numers sai suunniteltavakseen noin 150 kunnan vaakunat. Hänen aktiivisin kautensa sijoittui vuosiin 1952–1957. Numers suunnitteli myös puolustusvoimien päätunnuksen vuonna 1963, joukko-osastoliput kenttätykistölle, rannikkotykistölle, ilmavoimille ja laivastolle, useita sukujen, yhdistysten ja järjestöjen tunnuksia sekä Serafiimiritarikunnan jäseniltään edellyttämät henkilövaakunat presidentti J. K. Paasikivelle 1950 ja Urho Kekkoselle 1956. Hän myös kehitti vuonna 1950 havukoron. Kun Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuista poistettiin vuonna 1963 hakaristikuviot, von Numers suunnitteli niiden tilalle uudet havuristit, jotka perustuivat havukoroon.[1]
Aikanaan epävirallisena "valtionheraldikkonakin" pidetty von Numers oli Suomen heraldisen seuran ensimmäinen puheenjohtaja 1957–1964 ja valtion heraldisen toimikunnan jäsen 1969–1978. Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1977.[1]
Näytelmäkirjailijana tunnettu Gustaf Adolf von Numers oli heraldikko Gustaf Herman von Numersin kaukainen sukulainen. Gustaf Hermanin isoisä ja Gustaf Adolfin isä olivat pikkuserkkuja.[3]
Gustaf von Numers on piirtänyt muun muassaselvennä seuraavien kuntien vaakunat:[4]lähde tarkemmin?
Lisäksi von Numers on suunnitellut seuraavat käytöstä poistuneet kunnanvaakunat:lähde?