Tämä artikkeli kertoo Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoista. Englannin, Skotlannin ja Walesin hallitsijoista on eri artikkelit.
Ison-Britannian kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoita on ollut yhteensä 13 siitä asti kun Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta yhdistyivät 1. toukokuuta 1707. Englanti ja Skotlanti olivat olleet personaaliunionissa Stuart-suvun alaisuudessa 24. maaliskuuta 1603 lähtien. 1. tammikuuta 1801 Iso-Britannia yhdistyi Irlannin kuningaskunnan kanssa muodostaen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan. Sen jälkeen kun suurin osa Irlannista jätti unionin, kuningaskunnan nimi muutettiin 12. huhtikuuta 1927 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi.
Stuart-suku (1707–1714)
Kuningatar Anna oli ollut Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar 8. maaliskuuta 1702 lähtien, ja niin hänestä tuli Ison-Britannian kuningatar Englannin ja Skotlannin yhdistyessä.
Hannover-suku (1714–1901)
Hannoverit nousivat valtaan vuoden 1701 vallanperimyslain nojalla, joka säädettiin Englannin parlamentissa. Laki koski myös englantilaisia siirtokuntalaisia Pohjois-Amerikassa. Hannoverien perimysoikeus vahvistettiin Skotlannin parlamentissa vuonna 1707.
Saksi-Coburg-Gotha-suku (1901–1917) ja Windsor-suku (1917–)
Vaikka Edvard VII oli Viktorian poika, peri hän isänsä sukunimen ja oli uuden dynastian perustaja. Windsor otettiin käyttöön vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan aikana. Saksi-Coburg-Gotha nimi vaihdettiin sodan aikaisten saksalaisvastaisten tunteiden takia.
Lähteet
Aiheesta muualla