Pohjois-Amerikka

Pohjois-Amerikka
Pinta-ala	24 709 000 km²
Väkiluku	530 000 000
– väestötiheys	22,9 as./km²
Valtioita	23 (luettelo valtioista)
Kielet	englanti, espanja, ranska, intiaani- ja eskimokielet [1]
Aikavyöhyke	UTC−10 – UTC
Suurimmat kaupungit	New York, México, Los Angeles, Chicago, Toronto [2]
Infobox OKNimi-testi OK

Pohjois-Amerikka satelliittikoostekuvassa.

Pohjois-Amerikka on pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitseva maanosa Etelä-Amerikan pohjoispuolella, Tyynenmeren ja Atlantin valtameren välissä. Sen pinta-ala on noin 24 480 000 neliökilometriä ja asukasluku yli 530 miljoonaa. Se on Aasian ja Afrikan jälkeen kolmanneksi suurin manner pinta-alaltaan ja Aasian, Afrikan ja Euroopan jälkeen neljänneksi suurin väkiluvultaan. Pohjois-Amerikassa on yhteensä 38 maata.

Mantereella on kolme suurta valtiota: Kanada, Meksiko ja Yhdysvallat, jotka käsittävät suurimman osan Pohjois-Amerikkaa. Näiden lisäksi myös Keski-Amerikan ja Karibian katsotaan yleensä olevan osa Pohjois-Amerikkaa. Myös Tanskalle kuuluva Grönlanti kuuluu maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan.

Maantiede

Pääartikkeli: Pohjois-Amerikan maantiede

Pohjois-Amerikan pinta-ala on noin 24 240 000 neliökilometriä.^[3]

Maanosan hallitseva vuorijono on Kordillieerit, joka ulottuu mantereen länsiosan läpi Alaskasta Keski-Amerikan kannakselle. Kordillieerit on nuori poimuvuoristo, joka kohosi Amerikan- ja Tyynenmenrenlaattojen kohdatessa. Kalliovuorilla ovat Pohjois-Amerikan korkeimmat vuoret, jotka yltävät yli neljän kilometrin korkeuteen. Yhdysvaltain itärannikon Appalakit on vanhempi vuoristo, ja se kohoaa korkeimmillaan kahteen kilometriin. Mantereen sisäosa koostuu tasangoista ja alangoista.^[1] Keski-Amerikan vuoret ovat usein teräviä, ja etenkin Méxicon eteläpuolella ja Karibialla on useita aktiivisia tulivuoria.^[4] Maanosan korkein kohta on Denali Alaskassa (6 194 m) ja matalin Badwaterissa Kuolemanlaaksossa (−86 m).^[3]

Pohjois-Amerikan merkittävimpiä jokia ovat Missouri, Mississippi, Rio Grande ja Saint Lawrence. Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla sijaitsevat Suuret järvet, joista suurimpana Yläjärvi; myös Kanadassa on suuria järviä, kuten Iso Karhujärvi^[3]. Yhdysvaltain länsiosissa vuorijonojen välissä on aavikoita, suljettuja altaita ja suolajärviä.^[1] Maanosan tunnetuin vesiputous on Niagara Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla.^[3]

Ilmasto ja kasvillisuus

Pohjois-Amerikan ilmasto vaihtelee alueittain. Suurin osa mannerta on kosteaa, lukuun ottamatta Lounais-Yhdysvaltojen kuivaa vyöhykettä, Kalliovuorten altaita ja Koillis-Meksikoa. Tornadoja ilmenee laajalla alueella Keski-Yhdysvalloissa, ja mantereen eteläosiin kulkeutuu Karibianmereltä usein hurrikaaneja.^[1] Keski-Amerikka sijaitsee tropiikissa. Alavilla alueilla ilmasto on kuumaa ja kosteaa, korkeammilla alueilla lauhkeaa.^[4]

Lehtipuut viihtyvät hyvin Yhdysvaltain lauhkeissa itäosissa, Kaliforniassa kasvaa nahkealehtistä kasvillisuutta, ja Tyynenmeren rannikolla menestyvät kookkaat puulajit, kuten jättiläispunapuu. Subboreaalisella alueella kasvaa subboreaalista metsää. Mantereen keskiosia peittää preeria. Pohjoisessa subboreaalisen vyöhykkeen pohjoispuolella Kanadassa ja Alaskassa on tundrakasvillisuutta. Metsissä elää muun muassa hirviä, musta- ja harmaakarhuja, ilveksiä ja majavia sekä erilaisia kauriita.^[1] Keski-Amerikan kasvillisuus vaihtelee kosteiden alueiden metsistä kuivien alueiden pensaskasvillisuuteen.^[4]

Historia

Esihistoria

Pohjois-Amerikan ensimmäisten asukkaiden uskotaan olleen muinaisia aasialaisia kansoja, jotka siirtyivät Siperiasta Pohjois-Amerikkaan maanosan viimeisen jäätiköitymisvaiheen, Wisconsin-jääkauden aikana. He olivat nykyisten Amerikan alkuperäiskansojen, eskimoiden ja intiaanien esivanhempia.^[5]

Eurooppalaisten saapuminen

Ensimmäinen eurooppalaisten yritys asuttaa Uusi maailma tapahtui noin vuonna 1000 jaa., kun viikingit purjehtivat Britteinsaarilta Grönlantiin ja perustivat sinne siirtokunnan. Sieltä he jatkoivat eteenpäin Labradoriin, Baffininsaarelle ja lopulta Newfoundlandiin, minne perustettiin Vinland-niminen siirtokunta. Jostain tuntemattomasta syystä Vinland kuitenkin hylättiin vain muutaman vuoden jälkeen. Vaikka viikingit eivät ikinä palanneet Pohjois-Amerikkaan, muut eurooppalaiset kuulivat heidän saavutuksistaan. Tarinat "Uuden maailman" löytämisestä ehkä herättivät uteliaisuutta eurooppalaisissa, mutta heillä ei ollut kiinnostusta tai resursseja lähteä sinne.^[6]

Ensimmäisen kerran viikinkien jälkeen Pohjois-Amerikan saavuttivat espanjalaiset, jotka nousivat vuonna 1565 maihin nykyisen Floridan St. Augustinen alueella. Samalla kun intiaanit vastustivat eurooppalaisia pyrkimyksiä kerätä maata ja valtaa tänä aikana, he joutuivat taistelemaan uusia sairauksia vastaan, jotka olivat levinneet alueelle eurooppalaisten ja Afrikasta tuotujen orjien mukana ja joille heillä ei ollut vastustuskykyä.^[7]

Renessanssi, uudet kauppareitit ja uskonpuhdistus

Vuosina 1000–1650 tapahtui Euroopassa toisiinsa liittyviä kehityskulkuja, jotka antoivat Amerikan tutkimiselle ja myöhemmälle asuttamiselle sysäyksen. Niitä kehityskulkuja olivat protestanttinen uskonpuhdistus ja sen jälkeen tullut katolinen vastauskonpuhdistus, pienten valtioiden yhdistäminen suuremmiksi, renessanssi, uusi teknologia merenkulussa ja laivanrakennuksessa.^[6]

Väestö ja kulttuuri

Väestö

Pohjois-Amerikassa asui vuonna 2000 noin 462 miljoonaa ihmistä, joka on kahdeksan prosenttia koko maailman väestöstä. Suurin väestöryhmä ovat eurooppalaisten uudisasukkaiden jälkeläiset, jotka ovat enemmistönä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja joissakin Keski-Amerikan maissa. Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä on määrällisesti eniten Yhdysvalloissa ja suhteellisesti enemmistönä Belizessä ja joillain Karibian saarilla, kuten Haitilla. Maanosan alkuperäisasukkaita ovat intiaanit ja eskimot. Intiaaneja asuu suhteellisesti eniten Meksikossa ja muualla Väli-Amerikassa. Karibian intiaanit ovat jo kadonneet.^[8]

Kielet

Pohjois-Amerikan puhutuimmat kielet ovat englanti ja espanja. Jonkin verran puhutaan myös ranskaa ja hollantia sekä alkuperäisväestön eri intiaanikieliä.^[1][4] Maanosan pohjoisosissa puhutaan lisäksi eskimokieliä.^[9]

Uskonnot

Kristinusko on Pohjois-Amerikan suurin uskonto. Englanninkielisistä kristityistä suurin osa on protestantteja, ja espanjan- ja ranskankielisistä roomalaiskatolisia. Osa eurooppalaisperäisestä väestöstä on idän ortodokseja tai juutalaisia. Inuiteilla on omat perinteiset šamaaniuskontonsa, haitilaisilla afrikkalaisperäinen voodoo ja kuubalaisilla santeria.^[8]

Maat ja alueet

Itsenäiset valtiot

Maa tai alue	Pinta-ala (km²)	Asukasluku (arvio 7/2005)	Väestötiheys (as./km²)	Pääkaupunki	Valtiomuoto	Viralliset kielet	Valuutta
Pohjois-Amerikka
Kanada	9 984 670	32 805 041	3,3	Ottawa	perustuslaillinen monarkia	ranska, englanti	Kanadan dollari
Meksiko[10]	1 972 550	106 202 903	53,8	México	liittotasavalta	espanja	Meksikon peso
Yhdysvallat	9 826 630	308 651 528	31,4	Washington	liittovaltio	englanti (de facto)	Yhdysvaltain dollari
Karibianmaat
Antigua ja Barbuda	443	68 722	155,1	St. John’s	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia	englanti	Itä-Karibian dollari
Saint Vincent ja Grenadiinit	389	117 534	302,1	Kingstown	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia	englanti	Itä-Karibian dollari
Trinidad ja Tobago	5 128	1 088 644	212,3	Port of Spain	tasavalta	englanti	Trinidadin ja Tobagon dollari
Jamaika	10 991	2 731 832	248,6	Kingston	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia	englanti	Jamaikan dollari
Kuuba	110 860	11 346 670	102,4	Havanna	tasavalta	espanja	Kuuban peso, Kuuban vaihdettava peso
Saint Kitts ja Nevis	261	38 958	149,3	Basseterre	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia	englanti	Itä-Karibian dollari
Saint Lucia	616	166 312	270,0	Castries	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia	englanti	Itä-Karibian dollari
Bahama	13 940	301 790	21,6	Nassau	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia	englanti	Bahaman dollari
Barbados	431	279 254	647,9	Bridgetown	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia	englanti	Barbadoksen dollari
Dominica	754	69 029	91,6	Roseau	tasavalta	englanti	Itä-Karibian dollari
Dominikaaninen tasavalta	48 730	8 950 034	183,7	Santo Domingo	tasavalta	espanja	Dominikaanisen tasavallan peso
Grenada	344	89 502	260,2	St. George’s	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia	englanti	Itä-Karibian dollari
Haiti	27 750	8 121 622	292,7	Port-au-Prince	tasavalta	ranska, haitin kreoli	Haitin gourde
Keski-Amerikka
Belize	22 966	279 457	12,2	Belmopan	perustuslaillinen monarkia, parlamentaarinen demokratia	englanti	Belizen dollari
Costa Rica	51 100	4 016 173	78,6	San José	tasavalta	espanja	Costa Rican colón
El Salvador	21 040	6 704 932	318,7	San Salvador	tasavalta	espanja	Yhdysvaltain dollari
Guatemala	108 890	14 655 189	134,6	Guatemala	tasavalta	espanja	quetzal
Honduras	112 090	6 975 204	62,2	Tegucigalpa	tasavalta	espanja	Hondurasin lempira
Nicaragua	129 494	5 465 100	42,2	Managua	tasavalta	espanja	córdoba
Panama Panama sijaitsee maantieteellisesti suurimmaksi osaksi Pohjois-Amerikassa. Panaman kannaksen itäinen osa Panamasta kuuluu Etelä-Amerikkaan.	75  420	3  360  474	38 / km²	Panama	tasavalta	espanja	Panaman balboa

Itsehallintoalueet

Valtio	Pinta-ala (km²)	Asukasluku	Asukastiheys (km²)	Pääkaupunki	Emämaa
Bermuda	53	65 365	1 233,3	Hamilton	Britannia
Anguilla	102	13 254	129,9	The Valley	Britannia
Bonaire	288	14 006	246,3	Kralendijk	Alankomaat
Aruba	193	71 566	370,8	Oranjestad	Alankomaat
Saba	13	1 424	109,5	The Bottom	Alankomaat
Sint Eustatius	21	3 100	147,6	Oranjestad	Alankomaat
Sint Maarten	24	40 917	1 704	Philipsburg	Alankomaat
Brittiläiset Neitsytsaaret	153	22 643	148,0	Road Town	Britannia
Caymansaaret	262	44 270	169,0	George Town	Britannia
Grönlanti	2 166 086	56 375	0,026	Nuuk	Tanska
Guadeloupe	1 780	448 713	252,1	Basse-Terre	Ranska
Puerto Rico	9 104	3 916 632	430,2	San Juan	Yhdysvallat
Martinique	1 100	432 900	393,5	Fort-de-France	Ranska
Montserrat	102	9 341	91,6	Plymouth, Brades[11]	Britannia
Navassa	5				Yhdysvallat
Turks- ja Caicossaaret	430	20 556	47,8	Cockburn Town	Britannia
Yhdysvaltain Neitsytsaaret	352	108 708	308,8	Charlotte Amalie	Yhdysvallat
Saint-Pierre ja Miquelon	242	7 012	29,0	Saint-Pierre	Ranska

Katso myös: Luettelo Pohjois-Amerikan maista asukasluvun mukaan

Lähteet

1. Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 376–377. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
2. Largest Cities of the World - (by metro population) World Atlas. Viitattu 9.3.2014.
3. Geography of North America How Stuff Works. Arkistoitu 29.5.2008. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
4. Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 378–379. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
5. Encyclopaedia Britannica: North America britannica.com. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
6. History com Editors: Exploration of North America HISTORY. Viitattu 1.8.2022. (englanniksi)
7. European colonization of North America education.nationalgeographic.org. Viitattu 25.1.2023. (englanniksi)
8. Geography of North America: The People How Stuff Works. Arkistoitu 4.6.2008. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
9. Reime, Hannu: Viikon kieli: Eskimokielet Yle Ykkösaamu. 27.10.2006. Viitattu 18.12.2013.
10. Fyysiseltä maantieteeltään Meksikon kaakkoisosan katsotaan kuuluvan Keski-Amerikkaan.[1][2] (Arkistoitu – Internet Archive) Poliittisessa maantieteessä Meksikoa ei kuitenkaan pidetä Keski-Amerikkaan kuuluvana.[3][4]
11. Suuri osa Plymouthista, Montserrat’n de jure -pääkaupungista, tuhoutui Soufrière Hillsin tulivuoren purkauksissa vuodesta 1995 alkaen, ja monia hallituksen toimistoja siirrettiin Bradesiin.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjois-Amerikka Wikimedia Commonsissa