Wilhelmina Charlotte Caroline von Brandenburg-Ansbach (1. maaliskuuta1683 Ansbach, Brandenburg-Ansbachin markkreivikunta – 20. marraskuuta1737St Jamesin palatsi, Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta) oli saksalainen prinsessa, josta tuli Yrjö II:n puolisona Englannin kuningatar. Hän oli kaunis ja älykäs, ja hänellä oli paljon vaikutusvaltaa miehensä toimintaan.[1]
Walesin prinsessa Caroline virallisessa asussa, Godfrey Kneller 1716
Caroline menetti isänsä Brandenburg-Ansbachin maakreivi Johann Friedrichin (1654–1686) kolmivuotiaana ja äitinsä Saksi-Eisenachin prinsessa Eleonore Erdmuthe Luisen (1662–1696) 14-vuotiaana. Hän oli vanhin kolmesta lapsesta. Nuorempi veli kuoli lapsena ja nuorimmasta veljestä Wilhelm Friedrichistä (1686–1723) tuli seuraava Brandenburg-Ansbachin maakreivi, joka avioitui Württembergin herttuatar Christiane Charlotten kanssa.
Orvoksi jäätyään hän asui Preussin kuningas Fredrik I:n liberaalismielisessä hovissa ja ystävystyi tämän ensimmäisen puolison, valistushenkisen ja erittäin sivistyneen kuningatar Sophie Charlotten kanssa. Häntä pidettiin Euroopan kauneimpana prinsessana, mutta kolme avioliittosuunnitelmaa tyrehtyi. Hän antoi rukkaset tulevalle keisari Kaarle VI:lle.[2]
Kuningatar Caroline, Jacopo Amigoni 1735
Avioliitto
Lopulta hän avioitui Georg Augustin kanssa vuonna 1705. Tämä oli Hannoverin vaaliruhtinaan kruununperijä ja kolmas Englannin kruununperimysjärjestyksessä. Muutettuaan pysyvästi Englantiin vuonna 1714 hänestä tuli Walesin prinsessa ja Englannin hovielämän keskeinen nainen, koska kuningas Yrjö I oli eronnut vuonna 1694 puolisostaan Sophia Dorotheasta ja vanginnut tämän eikä tuonut tätä Lontooseen.[2]
Caroline ja George asettuivat Lontooseen, mutta jättivät seitsenvuotiaan poikansa Frederickin Saksaan edustamaan isoisäänsä. He opettelivat englannin kieltä ja yrittivät ymmärtää sen tapoja ja politiikkaa, toisin kuin saksalaismielinen Yrjö I. Isän ja pojan välille syntyi niin suuria näkemyseroja, että Walesin prinssi piti omaa hoviaan. Kiista meni välillä niin pahaksi, että kuningas esti poikaansa ja miniäänsä tapaamasta näiden lapsia.[3]
Caroline oli miestään älykkäämpi ja osasi ohjailla tätä taitavasti. Hän sieti myös tämän rakastajattaria. Vuonna 1727 Carolinen puolisosta tuli kuningas Yrjö II. Useaan otteeseen kun kuningas oli Hannoverissa, Caroline toimi täysivaltaisena sijaishallitsijana Lontoossa kuukausien ajan.[2][4]
Kuningatar Caroline von Ansbach, Joseph Highmore 1735Kunigatar Carolinen ja Yrjö II:n seitsemän aikuiseksi elänyttä lasta n. 1724
Jälkeläiset
Carolinelle syntyi puolisonsa Yrjön kanssa 18 vuoden aikana kahdeksan lasta, joista suurin osa eli aikuiseksi asti. Lisäksi parilla on kaksi keskenmenoa sekä kuolleena syntynyt poika.
Vanhin poika oli Walesin prinssi Fredrik, joka kuoli isänsä valtakauden aikana vuonna 1751. Hänen vanhimmasta pojastaan Yrjöstä tehtiin Walesin prinssi ja hän peri isoisältään kruunun vuonna 1760. Caroline on vanhimman poikansa kautta muuan muassa Elisabet II:n ja Hannover-suvun nykyisen päämiehen Ernst Augustin (s. 1954) esi-äiti
Hänen tyttärensä avioituivat Tanskan kuningashuoneeseen sekä merkittäviin hollantilaisiin ja saksalaisiin aatelissukuihin. Koska hän on vanhimman poikansa kautta kuningatar Viktorian esi-äiti, hänen jälkeläisiään ovat monet Euroopan hallitsijat ja ruhtinaat.
Anne avioitui Oranian prinssi Vilhelm IV:n kanssa, minkä vuoksi hän on Alankomaiden nykyisen kuninkaan ja tämän kuuden edeltäjän (kolmen kuninkaan ja kolmen kuningattaren) esi-äiti. Tyttärensä Annen kautta hän on myös Luxemburgin suurherttuan esi-äiti ja tyttärensä Maryn kautta Belgian kuninkaan esi-äiti.
Fredrik, Walesin prinssi (31. tammikuuta 1707 – 31. maaliskuuta 1751) avioitui 1736 Saksi-Gothan prinsessa Augustan kanssa; heillä oli jälkeläisiä, joista yksi oli tuleva Yrjö III
Anne, Princess Royal (2. marraskuuta 1709 – 12. tammikuuta 1759) avioitui 1734 Oranian prinssi Vilhelm IV:n kanssa; heillä oli jälkeläisiä
Prinsessa Amelia (10. kesäkuuta 1711 – 31. lokakuuta 1786) naimaton, ei jälkeläisiä
Prinsessa Caroline (10. kesäkuuta 1713 – 28. joulukuuta 1757) naimaton, ei jälkeläisiä
Kuolleena syntynyt poika (20. marraskuuta 1716)
Prinssi George William (13. marraskuuta 1717 – 17. helmikuuta 1718) kuoli alle kolmikuisena
Keskenmeno 1718
Prinssi William, Cumberlandin herttua (26. huhtikuuta 1721 – 31. lokakuuta 1765) naimaton, ei jälkeläisiä
Prinsessa Mary (5. maaliskuuta 1723 – 14. tammikuuta 1772) avioitui 1740 Hessen-Kasselin maakreivi Friedrich II:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä
Prinsessa Louisa (18. joulukuuta 1724 – 19. joulukuuta 1751) avioitui 1743 Tanskan ja Norjan kuningas Fredrik V:n kanssa; heillä oli jälkeläisiä, kuten Kristian VII ja Ruotsin kuningatar Sofia Magdalena
↑ abNewman, Gerald; Brown, Leslie Ellen (toim.): Britain in the Hanoverian Age, 1714-1837: An Encyclopedia, s. 99. Routledge, 1997. ISBN 978-0815303961(englanniksi)
