Luettelo Skotlannin hallitsijoista

Tämä on luettelo Skotlannin kuningaskunnan hallitsijoista. Perimätiedon mukaan valtion perusti Kenneth I vuonna 843, vaikkakin nykyinen historiankirjoitus pitää hänen pojanpoikaansa Konstantin II:ta Skotlantia edeltäneen Alban kuningaskunnan perustajana. Itsenäisen kuningaskunnan luonne muuttui vuonna 1707 unionisopimuksen (Act of Union) myötä, jolloin Englannin kuningaskunta ja Skotlanti yhdistyivät muodostaen Ison-Britannian kuningaskunnan. Englanti ja Skotlanti olivat olleet personaaliunionissa vuodesta 1603 lähtien, mutta mailla oli ollut omat parlamentit, jotka yhdistettiin unionisopimuksen myötä.

Nykyisin Skotlanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin ohella. Alueilla on yksi yhteinen hallitsija, mutta lisäksi muilla paitsi Englannilla omat parlamenttinsa.

Alpinin hallitsijasuku (848–1034)

monarkki[1]		keskiaikainen gaelinimi[1]	vallassa[1]
	Kenneth I	Cináed mac Ailpín Ciniod m. Ailpin	843/848 – 13.2.858
	Donald I	Domnall mac Ailpín	858 – 13.4.862
	Konstantin I	Causantín mac Cináeda	862–877
	Aed	Áed mac Cináeda	877–878
	Giric	Giric mac Dúngail	878–889
	Eochaid	Eochaid mac Run	*878–889?
	Donald II	Domnall mac Causantín	889–900
	Konstantin II	Causantín mac Áeda	995–997
	Malcolm I	Máel Coluim mac Domnaill	943–954
	Indulf	Ildulb mac Causantín	954–962
	Dub	Dub mac Maíl Choluim	962–967
	Culen	Cuilén mac Ilduilb	967–971
	Amlaíb	Amlaíb mac Ilduilb	973x–977
	Kenneth II	Cináed mac Maíl Choluim	971, 977–995
	Konstantin III	Causantín mac Cuiléin	995–997
	Kenneth III	Cináed mac Duib	997 – 25.3.1005
	Malcolm II	Máel Coluim mac Cináeda	1005–1034

Dunkeld-hallitsijasuku (1034–1286)

monarkki[1][2]		keskiaikainen gaelinimi[1][2]	vallassa[1][2]
	Duncan I	Donnchadh mac Crìonain Donnchad mac Crínáin	1034–1040
	Macbeth	MacBheatha mac Fhionnlaigh Mac Bethad mac Findláich	1040–1057
	Lulach	Lughlagh mac Gille Chomghain Lulach mac Gille Comgaín	1057–1058
	Malcolm III	Maol Chaluim mac Dhonnchaidh Máel Coluim mac Donnchada	1058–1093 '
	Donald III	Dòmhnall mac Dhonnchaidh Domnall mac Donnchada	1093–1097
	Duncan II	Donnchadh mac Mhaoil Chaluim Donnchad mac Maíl Choluim	1094
	Edgar	Eagar mac Mhaoil Chaluim Étgar mac Maíl Choluim	1097–1107
	Aleksanteri I	Alasdair mac Mhaoil Chaluim Alaxandair mac Maíl Choluim	1107–1124
	David I	Dàibhidh mac Mhaoil Chaluim Dabíd mac Maíl Choluim	1124–1153
	Malcolm IV	Maol Chaluim mac Eanraig Máel Coluim mac Eanric	1153–1165
	Vilhelm I Leijona	Uilleam mac Eanraig Uilliam mac Eanric	1165–1214
	Aleksanteri II	Alasdair mac Uilleim Alaxandair mac Uilliam	1214–1249
	Aleksanteri III	Alasdair mac Alasdair Alaxandair mac Alaxandair	1249–1286

Sverren hallitsijasuku (1286–1290) kiistanalainen

monarkki[2]		syntynyt[2]	vallassa[2]	kuollut[2]
	Margaret	1283 Norjassa	1286–1290	1290 Orkneysaarilla

Ensimmäinen interregnum 1286–1292

Balliolin hallitsijasuku (1292–1296)

monarkki[2]		keskiaikainen gaelinimi[2]	syntynyt[2]	vallassa[2]	kuollut[2]
	John Balliol	Toom Tabard	1249	1292–1296	1314 Picardiessa Ranskassa

Toinen interregnum 1296–1306

Brucen hallitsijasuku (1306–1371)

monarkki[3]		puoliso(t)[3]	vallassa[3]	syntynyt[3]	kuollut[3]	keskiaikainen gaelinimi[3]
	Robert I Bruce	Isabella of Mar (1295) Elizabeth de Burgh (1302)	1306–1329	11. heinäkuuta 1274 Girvanissa, Skotlannissa	7. kesäkuuta 1329 (54 vuotta) Cardrossissa, Skotlannissa	Raibeart a Briuis
	David II	Joan 7. heinäkuuta 1328 Margaret Drummond 20. helmikuuta 1364	1329–1371	5. maaliskuuta 1324 Dunfermlinessa, Skotlannissa	22. helmikuuta 1371 (46 vuotta) Edinburghissa, Skotlannissa	Dàibhidh Bruis

Stuartin hallitsijasuku

Pääartikkeli: Stuart (suku)

Robert Brucen pojan David II:n kuoltua lapsettomana Brucen tyttärenpoika Robert Stewart peri kruunun lähimpänä perillisenä. Robert II (2. maaliskuuta 1316 – 19. huhtikuuta 1390) oli ensimmäinen Stewart- eli Stuart-sukuinen Skotlannin kuningas (1371–1390).^[4] Suku oli Skotlannin viimeinen kuningassuku: vuonna 1707 kuningaskunnat ja parlamentit yhdistettiin kuningatar Anna Stuartin alaisuudessa. Annaa kuitenkin seurasi hänen pikkuserkkunsa Yrjö I Hannover-suvusta (1714–1727).

Stewart-nimi tuli perinnöllisestä tittelistä "High Steward of Scotland", jonka suvun edustajat saivat 1100-luvulla.

Stewartin hallitsijasuku (1371–1567)

Pääartikkeli: Stuart (suku)

monarkki[5]		vallassa [5]	syntynyt [5]	puoliso(t) [5]	kuollut [5]
	Robert II	1371–1390	2. maaliskuuta 1316 Paisleyssa Renfrewshiressa	Elizabeth Mure 1336 tai 1349 Euphemia de Ross 2. toukokuuta 1355	19. huhtikuuta 1390 (74 vuotta) Dundonaldissa Ayrshiressa Skotlannissa
	Robert III	1390–1406	noin 1337	Anabella Drummond 1367	4. huhtikuuta 1406 (69 vuotta) Perthissä Skotlannissa
	Jaakko I	1406–1437	heinäkuu, 1394 Dunfermlinessa, Skotlannissa	Joan Beaufort 2. helmikuuta 1424	21. helmikuuta 1437 (42 vuotta) Blackfriars, Perthissä Skotlannissa
	Jaakko II	1437–1460	16. lokakuuta 1430 Holyrood Abbeyssa Edinburghissa	Mary Guelders 3. heinäkuuta 1449	3. elokuuta 1460 (29 vuotta) Kelsossa Skotlannissa
	Jaakko III	1460–1488	10. heinäkuuta 1451 Stirlingissa tai St Andrewssa	Margaret Oldenburg 13. heinäkuuta 1469	11. kesäkuuta 1488 (36 vuotta) Sauchieburnin taistelussa Skotlannissa
	Jaakko IV	1488–1513	17. maaliskuuta 1473 Stirlingissa	Margaret Tudor 8. elokuuta 1503	9. syyskuuta 1513 (40 vuotta) Flodden Fieldin taistelussa Northumberlandissa Englannissa
	Jaakko V	1513–1542	15. huhtikuuta 1512 Linlithgowissa, Skotlannissa	Madeleine Valois 1. tammikuuta 1537 Maria Guise 18. toukokuuta 1538	14. joulukuuta 1542 (30 vuotta) Falklandissa Skotlannissa
	Maria Stuart	1542–1567	8. joulukuuta 1542 Linlithgowissa , Skotlannissa	Frans II 24. huhtikuuta 1558 Henry Stuart 9. heinäkuuta 1565 James Hepburn (Bothwellin jaarli) 15. toukokuuta 1567	8. helmikuuta 1587 (44 vuotta) Oundlessa Northamptonshiressa Englannissa

Stuartin hallitsijasuku (1567–1651)

Pääartikkeli: Stuart (suku)

Isänsä Jaakko V:n kuoltua Maria Stewart (1542–1587) nousi alle viikon ikäisenä Skotlannin kuningattareksi (1542-1567). Maria avioitui Ranskan kuninkaan Frans II:n kanssa, jolloin velipuoli hallitsi kuningattaren nimissä. Maria otti sukunimekseen Stuart, jotta ranskalaiset lausuisivat sen oikein. Vuonna 1560 Maria palasi kotimaahansa 18-vuotiaana leskenä. Katolisena hän joutui myöhemmin sisällissotaan velipuoltaan vastaan ja haki turvapaikkaa Jaakko V:n serkulta, Englannin kuningattarelta Elisabet I:ltä. Elisabet vangitsi Marian, koska tällä oli parempi oikeus Englanninkin kruunuun, nosti kaksivuotiaan Jaakko VI:n (1567–1625) Skotlannin kuninkaaksi ja teloitutti Maria Stuartin vuonna 1587.

Elisabet I:n kuoleman jälkeen vuonna 1603 Skotlannin kuningas Jaakko VI nousi myös Englannin kuninkaaksi (Jaakko I). Jaakko oli Tudor isoisoäitinsä Margaret Tudorin kautta, joka oli Henrik VII:n tytär. Vuonna 1604 Jaakko otti arvonimekseen Ison-Britannian kuningas. Skotlannin ja Englannin parlamentit kuitenkin jäivät erilleen.

Protestantteja syrjinyt Jaakon poika Kaarle I (kuninkaana 1625–1649) joutui epäsuosioon ja Englannin sisällissotiin 1642–1646 ja 1648–1649. Hänet teloitettiin (1649) ja valta siirtyi parlamentille ja lordiprotektori Oliver Cromwellille. Skotlannin parlamentti valitsi kuninkaakseen Kaarlen pojan Kaarle II, mutta Cromwell valloitti Skotlanninkin vuonna 1651 ja Kaarle II pakeni Ranskaan.

monarkki[5]		vallassa[5]	syntynyt[5]	vanhemmat[5]	puoliso(t)[5]	kuollut[5]	vaatija[5]
	Jaakko VI	1567–1625	19. kesäkuuta 1566 Edinburghissa	Henrik Stuart ja Maria I (Skotlanti)	Anna Tanskalainen 23. marraskuuta 1589	27. maaliskuuta 1625 (58 vuotta), Cheshunt	Henrik VII:n suora jälkeläinen
	Kaarle I	1625–1649	19. marraskuuta 1600 Dunfermlinessa	Jaakko I ja Anna Tanskalainen	Henrietta Maria 13. kesäkuuta 1625	30. tammikuuta 1649 (48 vuotta), Lontoossa	Jaakko I:n poika
	Kaarle II	1649–1651	29. toukokuuta 1630 Lontoossa	Kaarle I ja Henrietta Maria	Katariina de Bragança 21. toukokuuta 1662	6. helmikuuta 1685 (54 vuotta), Lontoossa	Kaarle I:n poika

Stuartin hallitsijasuku (palautettu) (1660–1707)

Pääartikkeli: Stuart (suku)

Levottomuuksien vuoksi rojalistit voittivat Englannin parlamenttivaalit, ja parlamentti kutsui Kaarle II:n kuninkaakseen, jolloin tästä tuli jälleen myös Skotlannin kuningas (1660–1685). Kaarle II hajotti Skotlannin parlamentin ja nimesi veljensä Jaakon Skotlannin kuvernööriksi. Katolisesta Jaakosta tuli Englannin (Jaakko II) ja Skotlannin (Jaakko VII) kuningas (1685–1688). Koska Jaakkokin suosi katolisia ja pyrki itsevaltaan, anglikaaninen aateli kutsui Jaakon vävyn ja sisarenpojan, Alankomaiden käskynhaltija Vilhelm III Oranialaisen hallitsijaksi vaimonsa, Jaakon vanhimman tyttären Maria II Stuartin kanssa. Vilhelm kukisti Jaakon mainiossa vallankumouksessa (1688–1689), ja pian myös Skotlannin parlamentti hyväksyi avioparin Skotlannin hallitsijoiksi (1689–1702; Maria kuoli 1694). Lapsetonta pariskuntaa seurasi Marian sisar Anna (1702–1707).

monarkki[5]		vallassa[5]	syntynyt[5]	vanhemmat[5]	puoliso(t)[5]	kuollut[5]	vaatija[5]
	Kaarle II	1660–1685	29. toukokuuta 1630 Lontoossa	Kaarle I ja Henrietta Maria	Katariina de Bragança 21. toukokuuta 1662	6. helmikuuta 1685 (54 vuotta), Lontoossa	Kaarle I:n poika
	Jaakko VII	1685–1688	14. lokakuuta 1633 Lontoossa	Kaarle I ja Henrietta Maria	(1) Anne Hyde 3. syyskuuta 1660 (2) Mary Modena 21. marraskuuta 1673	16. syyskuuta 1701 (67 vuotta) Saint-Germain-en-Laye'ssä, Ranskassa	Kaarle I:n poika
	Maria II	1689–1694	30. huhtikuuta 1662 Lontoossa	Jaakko II ja Anne Hyde	Vilhelm III Oranialainen, 4. marraskuuta 1677	28. joulukuuta 1694 (32 vuotta), Lontoossa	Kaarle I:n lapsenlapsi
	Vilhelm II	1689–1702	4. marraskuuta 1650 Haagissa Yhdistyneissä provinsseissa	Wilhelm II ja Maria Oranialainen	Maria II, 4. marraskuuta 1677	8. maaliskuuta 1702 (51 vuotta), Lontoossa
	Anna	1702–1707 Ison-Britannian kuningatar 1. toukokuuta 1707–1714	6. helmikuuta 1665 Lontoossa	Jaakko II ja Anna Hyde	George Oldenburg 28. heinäkuuta 1683	1. elokuuta 1714 (49 vuotta) Lontoossa	Jaakko II:n tytär

Ison-Britannian hallitsijat

Skotlannin ja Englannin parlamentit yhdistyivät vuonna 1707 Panaman kolonialismihankkeen vietyä Skotlannin vararikon partaalle. Tällöin Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta yhdistyivät Ison-Britannian kuningaskunnaksi.

Ison-Britannian ensimmäisenä kuningattarena toimi Anna Stuart 1707–1714, mutta koska hänen 17 lastaan olivat kuolleet jo lapsina eikä hänellä siten ollut perijää, sai parlamentti vuonna 1701 antamansa asetuksen perusteella valita hänen kuoltuaan uuden hallitsijan. Valituksi tuli Stuartien protestanttinen pikkuserkku, Hannoverin vaaliruhtinas Yrjö I:n, joka ei isälinjaltaan enää ollut Stuart vaan Hannover-sukua. Sen viimeisen edustajan, kuningatar Viktorian lapset katsottiin Viktorian puolison Albertin Saksi-Goburg-Gothan sukuun eli nykyiseen Windsorin hallitsijasukuun kuuluviksi. Ison-Britannian hallitsijat ovat siten yhä Stuartien suoria jälkeläisiä mutta eivät isälinjaltaan.

Toisaalta esimerkiksi ensimmäinen Stuart oli Robert I Brucen tyttärenpoika ja Bruce oli Dunkeld-suvun David I:n jälkeläinen. Ensimmäinen Dunkeld-sukuinen kuningas puolestaan oli Alpin-suvun jälkeläinen. Siten kaikki Skotlannin ja Ison-Britannian kuninkaat ja kuningattaret ovat olleet Kenneth I MacAlpinin (kuninkaana 843/848 – 858) suoria jälkeläisiä.

Lähteet

• [1] The official website of The British Monarchy

Viitteet

1. The early Scottish Monarchs Scottish Monarchs (400 AD – 1603). The British Monarchy. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
2. Descendants of Malcolm III Scottish Monarchs (400 AD - 1603). The British Monarchy. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
3. The Bruces Scottish Monarchs (400 AD – 1603). The British Monarchy. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
4. Robert II (r.1371-1390) The British Monarchy
5. Stewarts Scottish Monarchs (400 AD - 1603). The British Monarchy. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)