Edinburghin nimen arvellaan olevan peräisin alueella eläneen kelttiläisen heimon linnoituksen nimestä Din Eidyn (Eidynin linnoitus).lähde? Toisten tietojen mukaan kaupunki on saanut nimensä Northumbrian kuninkaan Edwinin mukaan, joka perusti Edinburghin valtakuntansa pohjoiseksi rajalinnoitukseksi.[4]
Kaupunkia kutsutaan myös useilla lempinimillä. ”Auld Reekie” -nimitys (”vanha savuisa”) on peräisin ajalta, jolloin talojen lämmityksessä käytetyn hiilen ja puun synnyttämä savu peitti kaupungin verhoonsa. Kaupunkia kutsutaan usein nimellä ”Athens of the North” (”Pohjoisen Ateena”) muun muassa siitä syystä, että kaupunkien topografia muistuttaa toisiaan. Nimitys Dunedin juontuu gaelin sanoista Dùn Èideann. Brittiläiset runoilijat ovat käyttäneet kaupungista nimityksiä Britaine’s other eye ja yon Empress of the North. Skotit käyttävät Edinburghista nimiä Edinburrie ja Embra. Kaupungin latinankielinen nimi on Edina.
Historia
Edinburghin alueella on asunut kelttiheimoja. Roomalaiset koettivat ottaa alueen hallintaansa ensimmäisen ja toisen vuosisadan aikana, siinä kuitenkaan onnistumatta.[5]
Ensimmäinen historiallinen viittaus Edinburghiin on 600-luvulta, jolloin mainitaan linnake Din Eidyn. Anglosaksit valloittivat linnakkeen 638 ja nimesivät sen Edinburghiksi.[6]Lothianin maakunta, jossa Edinburgh sijaitsee, kuului tuolloin Northumbrian kuningaskuntaan, mutta skotit ja piktit valloittivat sen vuonna 954[4], ja vuonna 1018 se ja sitä ympäröivä Lothianin maakunta liitettiin lopullisesti Skotlantiin.[7] Kuningas Malcolm III aloitti nykyisen linnan rakentamisen, ja linnan ympärille kehittyi vakituista asutusta. Kuningas David I teki Edinburghin linnasta kuninkaallisen linnan, ja hän myös perusti Edinburghiin Holyrood Abbeyn luostarikirkon vuonna 1128.[8] Edinburghista tuli kasvava satamakaupunki.
Englantilaiset valloittivat Edinburghin 1293, mutta skotlantilaiset valloittivat linnan takaisin Robert Brucen johdolla Skotlannin itsenäisyystaisteluissa. 1400- ja 1500-lukujen aikana Edinburgh kasvoi voimakkaasti, muttei laajentunut. Asukkaat rakensivat korkeita monikerroksisia kivitaloja kaupunginmuurien sisäpuolelle jättäen pääkadun lisäksi vain ahtaita kujia kulkureiteiksi.[9] Vuonna 1500 Edinburghissa arvioidaan asuneen noin 12 000 ihmistä. 50 vuotta myöhemmin väkiluku oli 15 000.[8]
1400-luvun aikana rakennettiin Holyroodin palatsi ja kuninkaan hovi muutti sinne tehden Edinburghista Skotlannin pääkaupungin. Hovi muutti pois 1603, mutta Skotlannin parlamentti säilyi kaupungissa aina vuoteen 1707 saakka.[9]Edinburghin yliopisto perustettiin vuonna 1583.
Edinburghia koettelivat 1500- ja 1600-lukujen aikana englantilaisten hyökkäykset, Skotlannin sisällissota ja useat ruttoepidemiat. Vuoden 1707 unionisopimuksen jälkeen Edinburgh menetti asemansa pääkaupunkina. 1700-luvun puoleenväliin tultaessa jatkuvasti kasvanut kaupunki kärsi ylikansoituksesta. Teollistumisen myötä kaupungista alkoi kehittyä yksi Euroopan pahimmista slummeista. Ahdingon helpottamiseksi rakennettiin vanhan kaupungin kokoinen uusi kaupunki, jossa oli väljempi ruutukaavoitus.[8][9]
Edinburgh jäi 1800-luvun aikana suuremmaksi ja taloudellisesti merkittävämmäksi kehittyneen Glasgow’n varjoon. Edinburgh tunnettiin pankkiirien ja lakimiesten kaupunkina, jossa oli kuitenkin huomattavaa köyhyyttä. Kaupunkikuvaa parannettiin voimakkaasti erilaisten puistojen, monumenttien, gallerioiden ja museoiden avulla ja Edinburgh jatkoi kasvuaan. 1800-luvun aikana väkiluku kasvoi yli 70 000:lla.[8]
1900-luvun aikana kaupunkia uudistettiin ja laajennettiin valtavalla urakalla. 1960-luvun aikana herättiin tarpeeseen suojella historiallisia kaupunginosia. Useita erilaisia vuotuisia festivaaleja alettiin järjestää toisen maailmansodan jälkeen.[9]
Vuonna 1999 Skotlannin parlamentti avasi uudelleen ovensa Edinburghissa. Nykyinen parlamenttitalo valmistui vuonna 2004.
Maantiede
Edinburghin keskustan kartta, josta käy ilmi vanhan (tumma ruskea) ja uuden kaupungin (ruskea) sijainnit.
Edinburgh sijaitsee Forthin vuonon rannalla. Kaupungin läpi virtaa Water of Leith -joki, joka laskee vuonoon. Edinburghia ympäröivät korkeat kukkulat. Kaupungin laidalla sijaitsee Holyrood Park, jossa on tunnettu suuri kalliomuodostuma Salisbury Crags ja kaupungin korkein huippu Arthur’s Seat.
Edinburghin keskusta jakautuu selvästi vanhaan ja uuteen kaupunkiin, jotka erottaa toisistaan puistovyöhyke, Princes Street Gardens. Molemmat kuuluvat nykyisin Unescon maailmanperintöluetteloon.
Keskustan välittömässä läheisyydessä ovat myös South Siden ja Leithin kaupunginosat. South Sidessa sijaitsee muun muassa George Squaren aukio, jonka ympärillä ovat Edinburghin yliopiston tärkeimmät rakennukset.
Vanha kaupunki
Näkymä Edinburghin vanhasta kaupungista.
Edinburghin vanha kaupunki on muodostunut Edinburghin linnan ympärille. Siellä on säilynyt keskiaikainen asemakaava ja useita 1500-luvun rakennuksia. Siellä on myös joukko suuria aukioita, joiden laidoilla on julkisia rakennuksia kuten St Gilesin katedraali, oikeustalo ja Skotlannin kuninkaallinen museo.
Katukuva on pitkälti samantapainen kuin monissa muissakin Pohjois-Euroopan keskiaikaisissa kaupungeissa. Koska vanha kaupunki on pinta-alaltaan pieni, sinne alettiin jo 1500-luvulla rakentaa useita jopa 11-kerroksisia rakennuksia. Teollistumisen varhaisvaiheissa taloihin rakennettiin myös maanalaisia kerroksia, joihin asutettiin varsinkin irlantilaisia maahanmuuttajia.[10]
Ediburghin vanhassa kaupungissa syttyi 7. joulukuuta 2002 tulipalo, joka tuhosi rakennuksia Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvista rakennuksista. Taloudellinen vahinko oli miljoonia puntia, mutta henkilövahinkoja ei tullut.[11][12]
Uusi kaupunki
Näkymä Edinburghin uudesta kaupungista.
Edinburgh oli 1700-luvulle saakka asukaslukuunsa nähden poikkeuksellisen pienialainen ja tiheään asuttu kaupunki, joka käsitti vain nykyisen vanhan kaupungin. Sen pohjoispuolelle alettiin rakentaa uutta kaupunginosaa vasta sen jälkeen, kun nuori arkkitehti James Craig vuonna 1766 voitti suunnittelukilpailun.
Uuden kaupungin asemakaava on säännöllinen ruutukaava, joka vastaa valistuksen ajan rationalistista ajattelutapaa. Sen pääkatu on George Street, joka kulkee itä-länsisuuntaisesti uuden kaupungin ydinkeskustan läpi. Sen molemmin puolin kulkevat samansuuntaisina Princes Street ja Queen Street. Princes Streetin varrella on useita Yrjöjen ajalta (1714–1830) peräisin olevia rakennuksia, ja siitä on tullut Edinburghin tärkein kauppakatu. Uuden kaupungin itäpäässä on St Andrew Squaren aukio, länsipäässä Charlotte Square. Jälkimmäisen suunnitteli Robert Adam, ja sitä pidetään usein aikakautensa hienoimpiin kuuluvana aukiona.
Edinburghissa järjestetään vuosittain elokuussa kolmiviikkoiset Fringe-festivaalit, jotka ovat maailman suurimmat taidefestivaalit.[14]
Nähtävyydet
Holyroodin palatsi.
Kaupungin ehdottomasti suosituin nähtävyys on keskiaikainen Edinburghin linna, jossa vierailee vuosittain yli 1,2 miljoonaa kävijää.[15]
Vanhan kaupungin pääkatu The Royal Mile koostuu useasta erinimisestä tiestä ja kulkee linnasta Holyroodin palatsille. Palatsin vieressä on raunioitunut luostarikirkko Holyrood Abbey. Kadun varrella sijaitsee myös St Gilesin katedraali.
Uuden kaupungin liepeillä sijaitseva Calton Hill on Yrjöjen aikakaudella rakennettu puisto, jossa sijaitsee lukuisia monumentteja. Muita monumentteja ovat Scott Monument ja Greyfriars Bobby.
