Viikin tiedepuisto (ruots.Viks forskarpark) on Lahdenväylän eteläpuolella sijaitseva Viikin kaupunginosan osa-alue Helsingin koillisessa suurpiirissä ja Latokartanon peruspiirissä.
Helsingin yliopistossa maatalousalan professuuri perustettiin jo vuonna 1896, ja alan korkein opetus siirtyi Helsinkiin Mustialasta vuonna 1906. Opetusta annettiin aluksi keskustassa ja koe- ja harjoitustoiminta tapahtui Jokiniemessä.[3]
Maatalousyliopiston aika
1920-luvulla syntyi idea erillisen maatalousyliopiston perustamisesta, jota suunniteltiin aluksi Meilahteen. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, kun Meilahteen suunniteltiin jopa kilpaa erilaisia rakennushankkeita. Vuonna 1929 asetettiin kuitenkin A. K. Cajanderin johtama komitea maatalousopetuksen edistämiseksi. Komitean aloitteesta maatalous-ja metsäopiston käyttöön varattiin useita tontteja keskustasta, joista kuitenkin rakennettiin ainoastaan Metsätalo vuonna 1939. Komitea sai kuitenkin aikaan sen, että Malminkartanon ja Viikin tilat luovutettiin yliopiston käyttöön vuonna 1931 korvaamaan Jokiniemen tilan menetystä vuonna 1923.[3]
Viikin alue lähti kehittymään sotien jälkeen, ja ensimmäisenä alueelle muutti suurempaa muuttoa ennakoiden kotieläintila vuonna 1946. Paavo A. Vidingin johtama komitea esitti virallisesti maatalouden opetusrakennuksia rakennettaviksi Viikkiin vuonna 1949, ja arkkitehtuurikilpailu alueesta järjestettiin jo samana vuonna. Kilpailulautakuntaan kuuluivat muun muassa Alvar Aalto, Erik Lindroos ja Erkki Kivinen. Kilpailun ehdotuksissa oli erilaisia versioita siitä, tulisiko laitosrakennukset sijoittaa junaradan pohjois- vai eteläpuolelle. Kilpailun voittaneessa Veli Paatelan ehdotuksessa Succus fimi eguini ne olivat pohjoispuolella.[3]
Lehmiä Viikin tutkimustilalla
Laitosrakennusten yksityiskohtainen suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1951, ja mallia haettiin muun muassa Max Planck -instituutistaSaksasta. Ensimmäinen asuntolarakennus valmistui vuonna 1953 ja ensimmäinen laitosrakennus C-talo valmistui vuonna 1962. Alkuperäisestä suunnitelmasta poikettiin jonkun verran erityisesti perustusmahdollisuuksien mukaan. Laitosrakennukset oli suunniteltu paljon lähemmäksi ylioppilaskylää, materiaalina oli ollut punatiili eikä valkaistu kalkkihiekkatiili, ja professoreille tarkoitetut pientalot ja dosenteille tarkoitetut rivitalot jäivät toteuttamatta. Erityisesti ylioppilaskylä on kuitenkin elänyt ja kasvanut jatkuvasti vuosien varrella.[3]
Uusi tiedepuisto
Ensimmäisen kerran uutta tiedepuistoa alettiin suunnitella 1980-luvun lopulla, mutta hanke hidastui kaupungin ja valtion välisiin maakauppaneuvotteluihin. Lopulta uuden tiedepuiston rakentaminen aloitettiin vuonna 1990.[4] Tiedekeskuksen tarkoitus oli yhdistää yksityisen sektorin liiketoimintaa ja yliopistoinnovaatiota, ja sen perustajaosakkaina olivat Helsingin kaupunki, Suomen valtio ja Sitra.[5] Kun rakennustoiminta saatiin käyntiin vuonna 1993, se eteni nopeasti. Modernit, lasia ja terästä yhdistelevät keskeiset rakennukset valmistuivat pääosin 2000-luvun alkuun mennessä.[6]
Vuosituhannen alussa Viikkiin muuttivat maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, eläinlääketieteellinen tiedekunta ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan biologian ja farmasian laitokset (myöh. bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta ja farmasian tiedekunta).[7] Tavoitteet liike-elämän ja yliopistotoiminnan yhdistämisestä eivät kuitenkaan 2010-luvun alkuun mennessä olleet toteutuneet aivan siinä mittakaavassa kuin oli tarkoitus. Liike-elämän rooli Viikissä oli jäänyt verrattain pieneksi, vaikka joitakin bioalan yrityksiä ja ajatushautomoita alueella toimiikin. Latokartanon ja Viikin alueet ovat kuitenkin kasvaneet ja kehittyneet jatkuvasti tiedepuiston mukana.[6]
Valkoposkihanhet
Viikin pelloilla elää 4 000 valkoposkihanhea, jotka tuhoavat koeviljelmiä. Hanhilla ei ole luontaisia vihollisia, eivätkä ne koe mitään uhkaa alueella. Lintuja on yritetty häätää vuosikausia tavanomaisilla keinoilla tuloksetta. Tiedepuisto anoi syksyllä 2013 Uudenmaan ELY-keskukselta hanhien ampumista, mutta hakemus hylättiin. Asiaa on myöhemmin käsitelty korkeimmassa oikeudessa, mutta lupaa lintujen ampumiselle ei ole myönnetty. Oikeuden perustelujen mukaan koeviljelmä voidaan peittää verkoilla, jolloin linnut eivät pääse tuhoamaan kasvustoja. Tiedepuisto saa vuosittain 8 000 euron korvauksen vahingoista, mikä kattaa kuitenkin vain osittain syntyneet kokonaisvahingot.[8]
↑ abJalkanen, Riitta: Ekologinen yliopistokaupunginosa Viikin pelloilla. Teoksessa Yliopistoa rakentamassa, s. 61–69. Helsingin yliopisto, 2010. ISBN 978-952-10-6185-1.
