Valtio päätti 1870-luvun puolivälissä suurvankilan rakentamisesta Helsingin maalaiskuntaan kuuluneille Kumpulan kartanon maille Sörnäisten olutpanimon naapuriin. Sijoituspaikan valintaan vaikuttivat pääkaupungin läheisyyden lisäksi turvattu veden saanti, puhdas ilma ja laitoksen elintarvikehuollon vaatimat laajat tilukset. Tontin koko oli 25 hehtaaria. Punatiilinen rangaistusvankila valmistui vuonna 1881.[1]
Hermanni on saanut nimensä vapaaherra Herman Standertskjöld-Nordenstamin mukaan, joka 1880-luvulla omisti Kumpulan kartanon. Vuonna 1883 hän erotti kartanon maista kolme aluetta, joilta hän alkoi vuokrata asuntotontteja. Kaksi näistä alueista sai hänen mukaansa nimet Hermanstad I ja Hermanstad II, kolmas sen sijaan nimen Majstad. Näistä Hermanstad II käsitti pääosan nykyist Hermanninmäkeä, kun taas Hermanstad I on nykyään osa Vallilaa, ja Majstad on nykyinen Toukola (ruots.Majstad).[2] Hermanni rakennettiin tuolloin tiiviiksi puutaloalueeksi. Puutaloissa perheet asuivat ahtaasti ja tekivät ruokansa puu-uuneissa. Vuonna 1893 kaupunki osti nämä Kumpulan kartanon alueet, ja ne liitettiin Helsinkiin vuonna 1906.[2]
Vanhoista puutaloista ei ole montaa jäljellä. Hermanni sai nykyisen paljolti betonisen ja tiilisen ulkomuotonsa 1950- ja 1960-luvun rakentamisen yhteydessä. Varsinkin eteläisen Hermannin kaupunkikuva on muuttunut uudisrakentamisen myötä. Etelä-Hermanniin on rakennettu 2000-, 2010- ja 2020-luvuilla runsaasti uusia asuntoja, joille syntyi tilaa, kun Eläinlääketieteellinen korkeakoulu ja Valtion eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos siirtyivät Viikkiin vuonna 2006. Hermanni on ollut yksi Helsingin suurimmista uudisalueista.
Muutamia uusia asuinrakennuksia rakennettiin 2010-luvulla myös Hermannin itäosaan Kyläsaaren osa-alueelle, joka aikaisemmin oli teollisuusaluetta. Kokonaan asuinalueeksi Kyläsaari muuttuu vuosina 2029–2036.[3] Hermanninranta, josta pieni osa kuuluu Hermannin kaupunginosaan, rakentuu asuinalueeksi vuosina 2024–2031.[3]
↑Litzen, Aulikki & Vuori, Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia 1865–1945. Kunnallishallinnon uudistuksesta suureen alueluovutukseen, s. 30–31. Vantaan kaupunki, 1997. ISBN 951-8959-77-3
