Kivikon asuinalue on 2,5 kilometriä pitkä ja 300 metriä leveä asuintalojen vyöhyke. Kivikkoa on rakennettu Kontulan ja Kurkimäen jatkeeksi vuodesta 1992 lähtien. Alueen palvelut on sijoitettu paljolti vanhan ja uuden kaupunkirakenteen saumaan. Kivikon etelä- ja itäosaa hallitsevat enimmäkseen kerrostalot, kun taas pohjoisempana on rivi- ja omakotitaloja.
Kivikossa asuu etenkin lapsiperheitä. Alueella on myös opiskelija-asuntoja. Ulkomaalaistaustaisia oli 34,2 prosenttia asukkaista vuoden 2018 lopussa; prosenttiluku on Helsingin suurimpia.[2] Pienalueista eniten vieraskielisiä asuu Kivikossa, jossa joka kolmas asukas puhuu muuta kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään. Kivikko on kuitenkin hiljaisempaa ja pientalovaltaisempaa kuin viereinen Kontula.
Alueella toimi ennen ampumarata (tunnettiin nimellä Malmin Ampumarata). Lahdenväylän (Lahden moottoritien) ja rakenteilla olevan Kivikon liikuntapuiston väliin rakennetaan työpaikka-alue.
Kivikko on nimetty alueella sijainneen, asiakirjoissa jo 1700-luvun alussa mainitun Stensbölen tilan mukaan. Alue kuului alun perin Helsingin maalaiskuntaan ja liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa vuoden 1946 alussa.[3]
Nimitys
Kivikko on nimetty alueella sijainneen, asiakirjoissa jo 1700-luvun alussa mainitun Stensbölen tilan mukaan. Alue kuului alun perin Helsingin maalaiskuntaan ja liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa vuoden 1946 alussa.[4]
Historiaa
Varhaishistoria*
Kivikon alueen varhainen historia liittyy Helsingin kaupungin laajenemiseen 1800-luvun aikana. Alue oli pitkään maatalouskäytössä, ja siellä oli viljelysmaata ja peltoja. 1800-luvulla Kivikko oli osa Pasilan ja Kallion ympäristöä, joka oli lähinnä maaseutua. Helsingin kaupungin laajentuessa ja teollistumisen edetessä, alueen asema ja käyttö alkoivat muuttua.
1900-luvun kehitys
1900-luvun alussa Kivikko alkoi kehittyä kaupungin alueena, mutta se säilytti pitkään maaseutumaisuutensa. Alueelle tuli teollisuuslaitoksia ja varastoja, ja se alkoi muistuttaa teollisuusalueita, jotka levisivät Helsingin ympäristössä.
1950- ja 1960-luvuilla Kivikko oli tyypillinen esimerkki kaupungin lähialueista, joissa oli niin sanottuja varasto- ja teollisuusalueita. Alueella oli myös useita asuinalueita, mutta ne olivat suhteellisen vähäisiä verrattuna muihin Helsingin osiin.
Nykytila
Kivikko on kokenut merkittäviä muutoksia viime vuosikymmeninä. Alueelle on tullut uusia asuinalueita, ja entiset teollisuusalueet ovat saaneet uusia käyttötarkoituksia. Erityisesti 2000-luvulla alueelle on rakennettu enemmän asuintaloja ja palveluja. Kivikon alueella on myös paljon luonnonalueita, kuten metsäisiä alueita, ja se on suosittu ulkoilualue.
Kivikon merkitys Helsingin kaupunginosana on kasvanut, ja sen asema on muuttunut osaksi laajempaa metropolialuetta. Alueen infrastruktuuri on parantunut, ja se on houkutellut uusia asukkaita ja yrityksiä.
Alueen tunnettu piirre: Kivikon lajittelukeskus
Kivikko tunnetaan myös kierrätyspalveluistaan, erityisesti Kivikon lajittelukeskuksesta, joka on Helsingin suurimpia kierrätysasemaa. Se tarjoaa asukkaille mahdollisuuden kierrättää jätteitä ja osallistua ympäristöystävällisiin toimiin.
Kivikon luonto
Kivikko on erityisen tunnettu laajoista metsäalueistaan ja luontopolkuistaan. Se on monille helsinkiläisille tärkeä virkistysalue, jossa voi ulkoilla, vaeltaa ja nauttia luonnosta.
Näkymä Kipinäpuistosta etelään
Palveluja
Kivikon palvelukeskus KivitaskuNallin sivukoulu
Kivikossa sijaitsee muun muassa K-Market, pizzeria ja useita päiväkoteja. Lisäksi siellä on Keinutien ala-asteeseen kuuluva Nallin sivukoulu, Kivikon liikuntapuisto, jossa on hiihtohalli,lähde? sekä Kivikon palvelukeskus Kivitasku, jossa on Kivikon terveysasema ja nuorisotalo.[5]
