Suurmetsän kaupunginosaan kuuluvat vanhan Tapaninkylän koillisosa sekä vähäinen alue Ala-Tikkurilasta. Siihen saakka talonpoikaistaloille kuuluneiden maiden palstoituksen pani vuonna 1906 alulle Ab Parkstad-Vanda-Puistokylä -yhtiö. Vuodesta 1908 aina 1930-luvulle jatkuneen osittamisen tuloksena alueelle muodostui varsin huomattava esikaupunkiasutus ennen sen liittämistä Helsinkiin. Kaupunginosan nimen perustana oleva Storskog esiintyy paikannimenä jo 1760-luvun kartoissa. Suurmetsä vahvistettiin kaupunginosan nimeksi vuonna 1962 ja samalla se jaettiin Puistolan, Tattarisuon, Heikinlaakson ja Jakomäen osa-alueisiin.[3]
Huokotien pohjoispuoli
Suppeammassa merkityksessä Suurmetsäksi kutsutaan tietyissä yhteyksissä ainoastaan Huokotien pohjoispuolella olevaa kaupunginosaa eli Pohjois-Jakomäkeä, jonka läheisyydessä sijaitsee Vantaan Vaarala. Suurin osa Suurmetsän kerrostaloasunnoista on omistusasunto-osakkeita tai yksityishenkilöiden niitä vuokraamia. Suurmetsää alettiin rakentaa 1970-luvulla, jolloin alueelle valmistui asunto-osakeyhtiöitä Mätästielle ja Kalteentielle. Alueen asukkaiden keskuudessa Suurmetsä on vakiintunut nimeksi asuinalueesta jo varhaisessa vaiheessa. Jakomäen kerrostalolähiöllä ja kaupungin vuokrataloilla oli 1970-luvulla huono maine, jonka vuoksi uudelle alueelle haluttiin etenkin asuntoilmoituksissa selkeästi Jakomäestä erottuva nimi[4], joka viitannee alueen metsäiseen ympäristöön tai karttojen virhetulkintaan siitä, että Suurmetsällä tarkoitettaisiin vain Huokotien pohjoispuolta.
Alueen kaavaan merkityt puistot ovat pääosin metsiä. Kalteentien päätepysäkin lähettyvillä Huokotien pohjoispuolella sijaitsee useita päiväkoteja, Suurmetsän hiekkakenttä, muutamia liikehuoneistoja ja kaksi lähiöravintolaa.
Suurmetsän viereisiä kaupunginosia ovat Heikinlaakso, Vaarala ja Puistola. Lähempänä Jakomäkeä kuin Suurmetsä tai Heikinlaakso sijaitsevat Alppikylä alikulkusillan päässä Jakomäestä ja Tattarisuo.
Lähteet
↑ abHelsinki alueittain 2008 (Puistolan peruspiiri PDF:n sivuilla 140-143 ja Jakomäen peruspiiri sivuilla 152-155) Helsingin kaupungin tietokeskus. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 21.2.2010.