Paul Balluet d’Estournelles de Constant

Paroni Paul-Henri-Benjamin Baluet d'Estournelles de Constant de Rébecque (22. marraskuuta 1852 – 15. toukokuuta 1924) oli ranskalainen diplomaatti, poliitikko sekä kansainvälisen sovittelun asianajaja. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä belgialaisen Auguste Beernaertin kanssa vuonna 1909.

Tausta

Paul Balluet d'Estournelles de Constant syntyi La Fléchen kaupungissa Sarthen departementissä, joka sijaitsee Loiren laaksossa. Hän syntyi ikivanhaan aristokraattiseen sukuun, jonka alkuperä tunnetaan aina ristiretkistä lähtien. Suoritettuaan koulunsa Lycée Louis-le-Grand -koulussa Pariisissa, hän opiskeli sekä juridiikkaa että itämaisia kieliä. Vuonna 1876 hän antautui diplomaatin uralle.

Balluet d'Estournelles de Constant oli avioliitossa amerikkalaisen Daisy Sedgwick-Berendin kanssa ja täten hän tunsi puolisonsa kotimaan, jossa hän oli paljon matkustellut ja josta hän kirjoitti artikkeleissaan.

Diplomaatti

Diplomaatin uransa alkuaikana Paul Balluet d'Estournelles de Constant palveli tehtävissä eri puolilla maailmaa: Montenegrossa. Osmanien valtakunnassa, Alankomaissa, Isossa-Britanniassa sekä Tunisiassa. Vuonna 1882 hän palasi takaisin Pariisiin ja toimi Ranskan ulkoministeriön Lähi-idän toimiston apulaispäällikkönä.

Vuonna 1890 hänet lähetettiin Lontooseen ja tällöin virkana oli Ranskan asiainhoitaja, jossa tehtävässä hän varoitti hallitustaan sodasta Britannian kanssa erilaisista siirtomaiden omistuskysymyksistä. Pettyneenä diplomaattisiin tehtäviinsä hän tuli valituksi Ranskan edustajainhuoneen jäseneksi 1895. Vuonna 1904 Balluet d'Estournelles de Constant valittiin Senaatin jäseneksi, ja tässä tehtävässä hän toimi aina vuonna 1924 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.

Kansanedustaja ja senaattori

Kansanedustajana ja senaattorina Balluet d'Estournelles de Constant omistautui eritoten siirtomaakysymyksille ja hän on jyrkässä oppositiossa Ranskan Kolmannen tasavallan siirtomaapolitiikan kanssa. Hän halusi poistaa kolonioiden istuimet Ranskan parlamentista ja piti parempana perustaa protektoraatteja kun Tasavallan virallinen politiikka suosi alueiden sulauttamista eli assimilaatiota emämaahan. Sisäpolitiikassa hän oli Dreyfusardi ja oli voimakkaasti ajamassa Émile Zolan ruumiin sijoittamista Panthéoniin tämän Dreyfus-kysymykseen ottaman kannan tähden.

Kansainväliset suhteet

Eritoten Paul Balluet d'Estournelles de Constant omistautui aikuiselämäsään kansainvälisille suhteille, hän oli vuodesta 1900 lähtien jäsenenä Permanent Court of Arbitration (PCA) eli Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa. Hän oli Ranskan valtion edustajana molemmissa Haagin rauhankokouksissa vuosina 1898 sekä 1907 ja hän tavallaan oli yksi Euroopan unionin varhaisista visionääreistä.

Kirjallinen toiminta

Balluet Estournelles de Constant kirjoitti historiallisia ja poliittisia tekstejä. Hän myös avusti säännöllisesti eri sanomalehtiä ja aikakauslehtiä kuten Le Tempsia, Revue de Parisia sekä Revue des deux mondesia.

Teoksia

Amerique et ses problems, Paris, Colin, 1913.
La Conciliation internationale: Discours prononcé au Palais de Westminster, à Londres, le 22 juillet 1903. La Flèche, 1904.
Le Devoir et l'intérêt des États-Unis: Paris, Delagrave, 1915.
La Politique extérieur de La France: Le Respeet des autres races. Paris, Delagrave, 1910.
La Politique française en Tunisie: Le Protectorat et ses origines, 1854–1891. Paris, Plon, 1891.
Pour la Société des Nations. La Flèche, Dépot des Publications de la Conciliation, 1921.
Pygmalion. Paris, 1907.
Vie de D. Coray, traduite du grec. Paris, 1887.
La Vie de province en Grèce. Paris, 1878.
La Femme et la Paix. Paris, Delagrave, 1910.
d'Estournelles de Constant, P.H.B., ja David Jayne Hill, The Result of the Second Hague Conference. New York, American Branch of the Association for International Conciliation, 1907.

Lähteet

Jolly, Jean; toim. Dictionnaire des parlementaires français: Notices biographiques sur les ministres, députés et sénateurs français de 1889 à 1940. 6 vols. Pariisi: Presses universitaires de France, 1960–70.
Elämäkerta: Paul Henri d'Estournelles de Constant Nobel-säätiön sivulla (englanniksi)

Nobelin rauhanpalkinnon saajat

1901–1925	1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes
1926–1950	1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr
1951–1975	1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov
1976–2000	1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim
2001–	2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō