William Randal Cremer (18. maaliskuuta 1828 Fareham – 22. heinäkuuta 1908[1]) oli brittiläinen pasifisti ja alahuoneen jäsen. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1903.[2] Hänen elämänsä varhaisvaihetta sävytti köyhyys ja sen jälkeen vahva sitoutuminen ammattiyhdistysliikkeeseen ja politiikkaan.
Tausta
Willian Randal Cremer syntyi työläisperheeseen. Hänen isänsä oli maalari ja hänellä oli kaksi sisarta. Hänen äitinsä jäi yksin kolmen lapsensa kanssa, kun isä jo varhain hylkäsi perheensä. Äiti oli syvästi uskonnollinen (metodisti) ja pani poikansa uskonnolliseen kouluun aina 12-vuotiaaksi saakka. Koulun jälkeen hän pääsi puusepän oppiin. Kuitenkin puusepän oppilaanakin hän seurasi erilaisia kursseja.
Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli vuonna 1876 ja toinenkin melkoisen pian avioitumisen jälkeen vuonna 1884.
Yhteiskunnallinen herääminen
Cremer lähti 1852 Lontooseen tarkoituksena toimia kaupungissa puuseppänä. Hän kiinnostui ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta ja liittyi siihen.
Cremer valittiin 1858 toimikuntaan, joka työskenteli yhdeksäntuntisen työpäivän puolesta. Hän osallistui myös ammattiyhdistyksen ulkopuoliseen poliittiseen toimintaan ja tuki näin kansainvälistä toimintaa puolalaisten puolesta heidän kapinoidessaan venäläisiä vastaan. Hän oli vastaanottamassa Garibaldin tämän vieraillessa Britanniassa.
Cremer osallistui 1864 Työläisten rauhanyhdistyksen (Working men’s peace association) perustamiseen. Yhdistyksen toimintaan osallistui myös Karl Marx ja muut eurooppalaiset sosialistit. Vuonna 1865 hänet valittiin yhdistyksen kunniasihteeriksi. Hän kuitenkin erosi yhdistyksen jäsenyydestä vuonna 1867 vastalauseena liialliselle aatteellisuudelle.
Cremer pyrki 1868 parlamenttiin, mutta ei tullut valituksi. Vaaliohjelmassaan hän ilmaisi tahtonsa luoda sellainen kansainvälinen sovittelujärjestelmä, joka estäisi aseelliset konfliktit. Myöskään vuoden 1874 vaaleissa hän ei päässyt parlamenttiin. Äänestäjien määrää lisänneiden alahuoneen vaalilakiin tehtyjen muutosten vuoksi hän kuitenkin pääsi alahuoneeseen. Hän tuli useita kertoja valituksi vuosien 1885 ja 1895 välisenä aikana Itä-Lontoossa sijaitsevan Haggerstonen vaalipiirin edustajana. Vuoden 1895 vaaleissa häntä ei valittu, mutta vuoden 1900 vaalit olivat hänelle jälleen menestykselliset, ja hän oli kuolemaansa saakka alahuoneen jäsen.
Rauhan puolesta toimiminen
Vuonna 1870 käyty Ranskan ja Preussin välinen sota sai Cremerin lopullisesti sodanvastaiseen toimintaan rauhan puolesta. Hän toimi Britannian puolueettomuuden puolestapuhujana tämän sodan aikana. Hän siis perusti työläisten rauhanyhdistyksen ja toimi sen sihteerinä. Tämän yhdistyksen perimmäisenä tarkoituksena oli saada aikaan kansainvälinen konfliktien sovitteluelin.
Vuonna 1888 hän johti Britannian alahuoneen edustajien delegaatiota kokouksessa, josta tuli historiallinen. Hän tapasi Frédéric Passyn, joka oli kiinnostunut Cremerin toiminnasta ja tämä tapaaminen, jossa oli mukana lukuisia muitakin maita kuin Ranska ja Britannia eli Italian, Espanjan, Tanskan, Unkarin, Belgian ja Yhdysvaltojen edustajat, joita oli yhteensä 96 edustajaa, perustivat Parlamenttien välisen liiton (Union interparlementaire (UIP), Inter-Parliamentary Union (IPU)). Frédéric Passy valittiin uuden järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sekä Cremer ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi sekä brittiläisen sektion sihteeriksi.
Lähteet
Viitteet
1901–1925
|
1901: Dunant, Passy
1902: Ducommun, Gobat
1903: Cremer
1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti
1905: Suttner
1906: Roosevelt
1907: Moneta, Renault
1908: Arnoldson, Bajer
1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant
1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto
1911: Asser, Fried
1912: Root
1913: La Fontaine
1917: Punainen Risti
1919: Wilson
1920: Bourgeois
1921: Branting, Lange
1922: Nansen
1925: Chamberlain, Dawes
|
1926–1950
|
1926: Briand, Stresemann
1927: Buisson, Quidde
1929: Kellogg
1930: Söderblom
1931: Addams, Butler
1933: Angell
1934: Henderson
1935: Ossietzky
1936: Lamas
1937: Cecil
1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto
1944: Punainen Risti
1945: Hull
1946: Balch, Mott
1947: Kveekarit
1949: Boyd Orr
|
1951–1975
|
1950: Bunche
1951: Jouhaux
1952: Schweitzer
1953: Marshall
1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö
1957: Pearson
1958: Pire
1959: Noel‑Baker
1960: Lutuli
1961: Hammarskjöld
1962: Pauling
1963: Punainen Risti
1964: King
1965: Unicef
1968: Cassin
1969: Kansainvälinen työjärjestö
1970: Borlaug
1971: Brandt
1973: Kissinger, Lê
1974: MacBride, Satō
1975: Saharov
|
1976–2000
|
1976: B. Williams, Corrigan
1977: Amnesty International
1978: Sadat, Begin
1979: Äiti Teresa
1980: Esquivel
1981: YK:n pakolaisapujärjestö
1982: Myrdal, García Robles
1983: Wałęsa
1984: Tutu
1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan
1986: Wiesel
1987: Arias
1988: YK:n Rauhanturvaajat
1989: Dalai Lama
1990: Gorbatšov
1991: Suu Kyi
1992: Menchú
1993: Mandela, de Klerk
1994: Arafat, Peres, Rabin
1995: Pugwash-liike, Rotblat
1996: Belo, Ramos Horta
1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams
1998: Hume, Trimble
1999: Lääkärit ilman rajoja
2000: Kim
|
2001–
|
2001: YK, Annan
2002: Carter
2003: Ebadi
2004: Maathai
2005: IAEA, ElBaradei
2006: Yunus, Grameen Bank
2007: Gore, IPCC
2008: Ahtisaari
2009: Obama
2010: Liu
2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman
2012: EU
2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö
2014: Satyarthi, Yousafzai
2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti
2016: Juan Manuel Santos
2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons
2018: Murad, Mukwege
2019: Abiy
2020: Maailman ruokaohjelma
2021: Ressa, Muratov
2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties
2023: Mohammadi
|
|
---|
| Kansainväliset | |
---|
| Kansalliset | |
---|
| Henkilöt | |
---|
|