Tämä artikkeli käsittelee Pohjanmaan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Vaasan ja Pietarsaaren kaupungit, joita käsitellään Vaasan ja Pietarsaaren uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Pohjanmaan maakunnan asukkaista 77,5 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,0 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 20,5 prosenttia väestöstä.[1]
Kristinusko saapui Pohjanmaalle 1200-luvulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua.[2] Ensimmäisenä alueelle perustettiin Pedersören seurakunta (1200-luku), Mustasaaren seurakunta (1300-luvun alku) sekä Närpiön seurakunta (1331).[3][4][5] Katolisella ajalla Pohjanmaa oli kirkonrakentamisen painopistealuetta erityisesti vuosina 1480–1550. Nuoremman kirkkosukupolven aikana Pohjanmaalle rakentui kivikirkot Pedersöreen, Mustasaareen ja Närpiöön sekä sakaristo Vöyrille.[6]Tukholman verilöylyn jälkeen Turun piispa Arvid Kurki pakeni tanskalaishyökkäystä Pohjanmaalle ja astui laivaan Närpiössä, mutta hukkui matkalla Ruotsiin.[7]
Pohjanmaan herännäisyys levisi Pohjanmaan rannikkopitäjiin 1800-luvun puoliväliin mennessä.[7] Ensimmäisenä herännäisyys tuli Uuteenkaarlepyyhyn Niilo Kustaa Malmbergin kautta. Pohjanmaan ruotsalaisseudulla herännäisyyden parissa toimi erityisesti Fredrik Östring. [11]
Uskonnollisen vapauden aika
Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. 1880-luvulta lähtien evankelinen herätysliike koki voimakkaimman herätyskautensa, jonka aikana liike levisi Pohjanmaalle. Lestadiolaisuus levisi Pohjois-Pohjanmaalta käsin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ensimmäisenä Pietarsaaren ympäristöön sekä Korsnäsiin, Kristiinankaupunkiin, Laihialle ja Vähäänkyröön 1870-luvulla ja saavutti 1890-luvulle mennessä myös Siipyyn ja Närpiön.[11][12]
Baptismi alkoi vaikuttaa 1870-luvun vaihteesta lähtien Pietarsaaren seudulla. Rannikolle muodostui Suomen yhtenäisin ja voimakkain baptistisen kannatuksen alue. Vuoteen 1920 mennessä Pohjanmaan ruotsalaisseudulla toimi kaikkiaan 23 baptistiseurakuntaa. Suuret baptistiseurakunnat syntyivät Maalahdelle, Petolahdelle ja Närpiöön. Yli sadan jäsenen baptistiseurakunnat syntyivät myös Purmoon, Koivulahteen ja Pedersöreen. Baptistien osuus asukkaista oli korkeimmillaan 8 prosenttia Petolahdella. Baptismin tavoin myös Pohjanmaan rannikko oli myös metodistien varhaista vaikutusaluetta. Metodistiseurakunnat syntyivät rannikon kaupunkeihin 1880-luvulla ja vaikutusta oli myös Kaskisissa, Närpiössä ja Kruunupyyssä.[13]
Pohjanmaan rannikosta muodostui 1880-luvulta lähtien myös vahva vapaakirkollisuuden tukialue. Koivulahdelle ja Närpiöön muodostuivat alueen suurimmat vapaaseurakunnat. Lisäksi Laihialle, Kaskisiin, Siipyyhyn, Uuteenkaarlepyyhyn ja Vöyrille syntyivät vapaaseurakunnat 1880–1910-lukujen aikana. Vapaakirkollisuudelle syntyi kannatusta lähes kaikkiin muihinkin alueen kuntiin. Pohjanmaan suomenkieliset kunnat kuuluivat vapaakirkollisuuden piirissä syntyneen skutnabbilaisuuden ydinalueeseen yhdistyen Etelä-Pohjanmaan kannatusalueeseen. Liikkeen tärkein kokoontumispaikka oli Laihia. Liike sai vakaata kannatusta myös Vähässäkyrössä ja Vaasassa. Liike ei saanut kuitenkaan kannatusta ruotsinkielisen väestön keskuudessa.[13]
Adventismi levisi 1800-luvun lopulla Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin, mutta mainittavaa menestystä liike ei niissä saanut. Kristiinankaupungissa toimi pieni adventtiseurakunta, minkä lisäksi Ylimarkussa toimi sapattikouluryhmä.[13]
Pohjanmaan maakunnan ruotsinkielisissä rannikkopitäjissä sijaitsee ruotsinkielisen evankelisen herätysliikkeen keskeinen kannatusalue.[16]Svenska Lutherska Evangeliföreningen järjestää toimintaa muun muassa Närpiössä, Ylimarkussa, Lapväärtissä, Mustasaaressa, Raippaluodossa, Vöyrillä, Pensalassa, Jepualla, Teerijärvellä, Purmossa, Uudessakaarlepyyssä, Ähtävällä ja Kruunupyyssä.[17] Suomenkielisellä Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuone Vähänkyrön Tervajoella[18]
Herätysliikkeiden tapahtumista vanhoillislestadiolaisten Suviseurat on järjestetty Kruunupyyssä vuonna 1999.[25] Rauhansanalaisten Suvijuhlat on järjestetty Ähtävällä kaksi kertaa vuosina 2011 ja 2019.
Evankelisen herätysliikkeen evankeliumijuhlat on järjestetty Kristiinankaupungissa vuonna 2009.[26]
Yhteiskunnallinen vaikutus
1720-luvulla muodostettujen valtiosäätyjen osana perustettiin pappissääty. Pikkuvihan jälkeen myssyillä oli jatkuvasti vankka kannatus Pohjanmaan papistossa. Alavetelin kappalainen Anders Chydenius nousi vaikutusvaltaiseksi valtiopäivämieheksi ja osoittautui finanssipolitiikan erikoistuntijaksi, sensuurin jyrkäksi vastustajaksi ja vapaakaupan kiihkeäksi puolustajaksi.[7]
↑ abKuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 151, 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
↑Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 378. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
↑ abcSeppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 81–86, 87–94, 95–99, 100–103. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
