Tämä artikkeli käsittelee Kainuun uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Kajaanin kaupunki, jota käsitellään Kajaanin uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Kainuun maakunnan asukkaista 78,4 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 1,9 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 19,6 prosenttia väestöstä.[1]
Kainuun alueelle perustettiin ensimmäinen seurakunta vuonna 1559, kun Oulujärven seurakunta erotettiin Limingasta itsenäiseksi seurakunnaksi. Seurakunta liitettiin kuitenkin uudelleen Liminkaan, kun venäläiset olivat ryöstäneet pitäjän, polttaneet Manaman saarella sijainneen kirkon ja murhanneet papin. Seurakunta perustettiin uudelleen vuonna 1599 Kajaanin pitäjäksi, johon kuului koko nykyinen Kainuun alue.[2][3] Vuonna 1554 toteutetun hiippakuntajaon mukaisesti Kainuun alue kuului Turun hiippakunnan alaisuuteen.[4]
Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Kainuussa ensimmäisenä Paltamon ja Vaalan 1870-luvun vaihtesessa ja tämän jälkeen Kajaanin ympäristön. Lestadiolaisuus saavutti Kainuun kokonaisudeesaan 1880-lukuun mennessä lukuunottamatta Hyrynsalmea ja Ristijärveä.[6][7]
Baptismi ja vapaakirkollisuus saivat 1920-lukuun mennessä jonkin verran kannatusta Kajaanin ympäristössä. Vapaakirkollisuuden piirissä syntynyt skutnabbilaisuus sai puolestaan 1900-luvun alussa kannatusta Paltamossa, jossa kokoonnuttiin verrattain säännöllisesti.[8]
Herännäisyyden kannatusta on useimmissa Kainuun maaseutuseurakunnissa. Herännäisyyden vaikutus ulottui Kainuuseen jo 1800-luvun puolivälissä ja useimmissa seurakunnissa on herännäisyyden pohjavire, mutta erillisenä liikkeenä sen vaikutus ei ole ollut kovin voimakas.[10] Herännäisten Herättäjä-Yhdistyksen Kainuussa toimivia paikallisosastoja ovat Kuhmon, Paltamon, Ristijärven ja Sotkamon paikallisosastot.[11]
Vanhoillislestadiolaisuus on koskettanut maakunnan länsiosia.[10] Vanhoillislestadiolaisilla on maakunnassa Puolangan rauhanyhdistys.[12]
Kaikkiaan Kainuussa toimii nykyisin seitsemän helluntaiseurakuntaa, joihin kuuluu noin 700 jäsentä.[14] Helluntailaisten toiminta saapui Kainuuseen 1940-luvulla. Helluntaiherätys saapui Ylä-Kainuuseen ensimmäisenä Hyrynsalmelle vuonna 1947. Hyrynsalmen helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1950.[15]
Kainuussa on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista vanhoillislestadiolaisten Suviseuroja on vietetty Sotkamossa vuonna 2006.[18] Herännäisten Herättäjäjuhlat on järjestetty Suomussalmella vuonna 1987 sekä Sotkamossa kaksi kertaa vuosina 1971 ja 2015.[19]
↑Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 170–180. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
↑Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
↑Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 527. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
↑Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 95–99. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
.jpg)
